sunnuntai 9. elokuuta 2015

BLOGILOMITTAJA (ELINA)

LAUANTAIN KENTTÄTREENI 

Kummallakaan meistä ei ollut erityisen hyvä päivä. Olin jo valmiiksi väsynyt, enkä jaksanut keskittyä tarpeeksi. Ötökät kiusasivat Laraa. Olimme molemmat epätasaisia ja tyytymättömiä. Missään vaiheessa ratsastusta en saanut tunnetta, että olisin hallinnut hevoseni ja voinut ratsastaa rennosti eteen ja ylös. Laralla tuntui olevan riittävästi energiaa, sillä varsinkin laukassa ratsuni jännittyi ja pyrki karkaamaan alta. Jouduin tekemään runsaasti ravi – laukka – ravi siirtymisiä, ennen kuin sain tamman edes hetkittäin paremmin kuulolle. Päätin, että seuraavana päivänä veisin Laran Kimmon tallille ja tekisin kunnon laukkatreenin isolla hyväpohjaisella kentällä. 





SUNNUNTAINA MANEESILLE

Sunnuntaina suuntasimme Laran kanssa Kimmon tallille. Olin jo edellisenä päivänä tullut siihen tulokseen, että pikkutamma tarvitsee kunnon laukkatreenin, sillä energiaa tuntui olevan enemmän kuin tarpeeksi. Talutin Laran kentälle korokkeen viereen ja kiipesin selkään. Kun käänsin tamman turvan kohti porttia ja Lara ymmärsi, että lähdemme pois kentältä, korvat kääntyivät eteen ja tahti muuttui. Tallin oven kohdalla Lara päätti lähteä ravaamaan, eikä muutama aukinaisen trailerinluukun aiheuttama sivuloikka hidastanut vauhtia, päin vastoin. Annoin Laran ravata reippaasti tallitien päähän ja pitkin kovaksi kulunutta Ratatietä. Tarkastan säännöllisesti hevosteni liikkumista heti treenin alussa kovalla alustalla. Jäykkyys ja epäpuhtaus tulevat tällöin selkeästi esiin, ja tuleviin ongelmiin on mahdollista varautua etukäteen. 

Viimeksi kun hyppäsin Laralla, mietin, että kokeilisin mieluummin kumipelhamia – samaa kuolainta, jolla hyppäsin monet kilpailut Laran kanssa. Lara jäi helposti hitaaksi ja jähmeäksi edestä, jolloin erityisesti esteen jälkeen tasapainon palauttamiseen meni liikaa aikaa ja askelia. Joku voisi sanoa, että on asioiden oikomista laittaa suuhun kovempi kuolain. Käytän kuitenkin mieluummin hypätessä vahvempaa kuolainta, jolloin pienet avut ja pidätteet riittävät. Esteiden ylittäminen, teiden ratsastaminen ja tempon säilyttäminen on jo riittävän haastava tehtävä ilman, että joudut murehtimaan sitä, meneekö yksikään pidäte oikealla hetkellä läpi. Ratsastaja eikä etenkään hevonen voi olla rento, jos toinen taistelee toista vastaan. 

Eilisen rankkasateen pehmittämä ulkokenttä olisi ollut liian vaarallinen hyppyalusta, joten menimme suoraan maneesiin. Vaikka olisin halunnut jatkaa käyntityöskentelyä, en halunnut väsyttää Laraa heti alkuun, joten yritin tehdä sopivan lyhyen alkuverryttelyn. Ratsastin ympyröitä, loivia kaaria ja kiemurauria, jotka hidastavat liikettä ilman, että ratsastajan tarvitsee ratsastaa taaksepäin. Lara alkoi kuunnella ja odottaa. Pystyin ratsastamaan askelia, en vain istumaan kyydissä. Ratsastin koko alkuverryttelyn normaalia pidemmällä ohjalla. Keskityin ajattelemaan tasaisen kevyttä kättä, joka vahvistaa tuntumaa vain siinä vaiheessa, kun pää nousee ja selkä painuu notkolle. Muutoin Lara sai vapauden valita muodon. Lara liikkui hyvin ja tuntui miellyttävän pehmeältä edestä.

Kun aloitin esteharjoitukset ja lyhensin ohjaa, tamma alkoi protestoimaan. Lyhyempi kootumpi laukka ja kevyet pienet (paikoin jopa onnistuneet) pidätteet olivat Laralle liikaa. Lara alkoi viskomaan päätään varsin vauhdikkaasti. Välillä Lara eteni sujuvasti ja tasaisesti kohti seuraavia esteitä, ja välillä taas kaarteet olivat yhtä pään viskomista. Jouduin  muutaman kerran pysäyttämään Laran ja pyyhkimään kasvoni, sillä omat silmät olivat täynnä Laran kuolaa. Myös paitani joutuisi pesuun tämän treenin jälkeen. 

En muistanut, miten pitkä laukka Laralla on. Ne välit, jotka olivat sujuvia viitosia omille hevosilleni, kävivät ahtaiksi Laran kanssa. Samoin kaarteet. Saatoin ajattelin ottavani kaarteeseen yhden askeleen, mutta huomasin pari askelta myöhemmin, että paikka osui paremmin kevyellä eteenratsastuksella. Vaikka Laran mielenilmaukset haittasivat ohjausta, tamma tuntui rauhoittuvan vähitellen ja hyväksyvän vahvemman kuolaimen.  

Jatkoin vielä hetken perusratsastusta esteharjoitusten jälkeen. Lara oli rento ja liikkui pyöreänä, jopa läpi väistöjen ja taivutusten. Lara oli tehnyt tälle päivälle tarpeeksi töitä. Olimme asiasta yhtä mieltä. Ne muutamat pätkät, jolloin Lara oli kevyesti omilla jaloilla, pohkeen edessä  ja pehmeän pyöreästi kuolaintuntumalla, olivat ehdottomasti tämän viikonlopun kohokohtia. Laralla ei muuten ollut enää mikään kiire mihinkään. Jos olin ratsastanut maneesille kymmenessä minuutissa, tuplasimme paluumatkan takaisin omalle tallille. 


6 kommenttia

  1. Olipas kiva lukea kerrankin asiantuntevaa tekstiä! :D (Tarkoitan siis ihan yleisesti, en sitä että Aino ei kirjoittais asiaa )

    VastaaPoista
  2. Oli todella hyvä teksti ja mielenkiintoinen lukea :)

    VastaaPoista
  3. Kiitos Elina! Oli tosi kiva teksti, hyvin kirjoitettu ja mukavaa kun asiat oli perusteltu

    VastaaPoista