Miten meillä maastoillaan?

Mieleeni muistui ihan yllättäen viime viikolla maastoillessa joskus kauan aikaa sitten tänne blogiin saamani kommentti, johon olin ihan kokonaan unohtanut vastata. Noihin aikoihin ratsastin Sissillä ja Winskillä ja maastoiltua tuli niiden kanssa viikottain. Eräältä anonyymiltä tulikin yhteen postaukseen kommentti liittyen maastoilemiseen ja siihen mitä maastossa yleensäkään voisi tehdä, joten nyt ajattelin paikata tuon unohduksen ja kirjoittaa ihan oman postauksen aiheesta, miten meillä maastoillaan. Toivottavasti tämä anonyymi-lukija löytää tän postauksen ja saa vihdoin ja viimein mun vastauksen hänen kysymykseen parin vuoden takaa!

Lähdetään nyt siitä, että maastossa voi mennä ihan rennosti humputellen tai siellä voi myös tehdä joitakin tehtäviä ja vaatia hevoselta ihan samalla lailla asioita kuin kentälläkin. Kallen kanssa pyrin maastoilemaan ihan vähintään kahdesti viikkoon, mielellään enemmän. Yleensä maastossa tehdään joko kevyesti hommia tai sitten vaan köpötellään, riippuen aina miltä hevonen tuntuu lenkin alussa tai millanen suunnitelma meillä on sen päivän kohdalla liikunnan rankkuuden suhteen. Jos heppa tuntuu väsyneeltä esim. muutaman rankan päivän jälkeen, mennään kevyt maastoköpöttely jolloin pyrin antamaan hevosen edetä omaa tahtiaan. Jos taas virtaa piisaa jo lenkin alussa, aloitan ihan siitä että saan hepan kuulolle ja teetän sille koko ajan jotain tekemistä jotta saan sen keskittymään minuun vauhdin ja sähläämisen sijasta.

Eniten maastossa tulee tehtyä käyntitehtäviä. Maastossa käveleminen on yleensä tosi tylsää ja tykkään tehdä koko ajan jotain. Hyvää ajanvietettä kävelyyn on tehdä väistöjä. (Huom, olettaen että tie on turvallinen ja vähän liikennettä) Niitä voi tehdä joko väistättämällä pelkästään takaosaa tien keskikohtaa päin tai vaihtoehtoisesti väistämällä tien toiselta puolelta toiselle. Yleensä maastossa hevoset on reippaampia luonnostaan, joten väistöt on helppoja tehdä kun heppa on menossa hyvin eteen eikä tarvitse keskittyä energiansäilyttämiseen kuten kentällä, toki tämä on ihan hevoskohtaista. Käynnissä teen myös jonkun verran avoja / sulkuja, sekä pysähdyksiä ja peruutuksia. Näillä saa hevosen kuin hevosen aika hyvin kuuntelemaan ja nekin joutuu jo oikeasti tekemään jotain. Varsinkin pysähdykset on mielestäni tärkeetä olla hallussa maastossa, mä en henkilökohtasesti tykkää yhtään maastoilla sellasella hevosella, joka ei malta tehdä pysähdyksiä maastossa rauhallisesti. 

Ravaillessa oikeastaan on helppo tehdä samoja juttuja kuin käynnissäkin. Etenkin lemppareita on raviväistöt tien puolelta toiselle tehden vain 1-2 askelta suoraan väistöjen välissä. Ravissa myös vahdin suoraan mennessä tarkasti että hevonen todella on suora. Teen myös paljon asetuksia ja suoristuksia molemmille puolille. Ravissa myös temponmuutokset on tosi hyvä tehtävä, koska suoralla tiellä ei oo kulmia tai seiniä jarruttamassa. Hevosen tulee lähteä yhtä hyvin eteenpäin kuin myös hidastaakin kun kuski niin sanoo.

Laukassa meen sitten ihan fiiliksen mukaan. Joskus saatan tehdä kunnolla töitä vaan ravissa ja käynnissä ja antaa laukata vapaasti ikään kuin kiitokseksi. Ainakin ekat laukkapätkät maastossa meen kevyessä istunnassa ja annan hevosen mennä aikalailla omaa vauhtiaan. Jos kierretään joku tietty lenkki, en yleensä jää hinkuttamaan vaan laukataan vaan. Sitten taas jos ollaan esim. hiittiksellä tai pellolla, saatan tehdä toisen pätkän vapaammin ja seuraavan sit kootummin. 

Sitten taas siirrytään siihen ääripäähän, eli vaan humputteluun. Mä rakastan käydä maastossa silleen, että ajatuksena on tuulettaa sekä hepan että kuskin päätä ilman tietoakaan mistään tehtävien tekemisestä tai työskentelystä. Ainakin Kalle tarvitsee näitä päiviä, jolloin se pääsee liikkumaan vähän miten sattuu ja omaa tahtiaan sillä se tykkää hiimailla ja vaan katsella ympärilleen kävellessä. On mukavaa vaihtelua kun ei tartte vahtia koko ajan miten poni liikkuu vaan saa ihan rauhassa antaa sen mennä niinkun se haluaa. 

Täähän idea tähän postaukseen syntyi juuri nyt, kun maastossa ei tällä hetkellä voi juuri kuin kävellä. Muutamalla metsätiellä voi vähän ravata ja pellolla, mutta muuten vaan kävellään jäisiä ja kovia hiekkateitä pitkin. Eilen ja tänään meillä oli Kallen kanssa maastoilupäivät, eilen tehtiin paljon noita käyntitehtäviä ja tänään sit mentiin vähän reippaammin ja rennommin pellolla (lukuunottamatta niitä hetkiä kun aasi koitti rodeoida mut ihan väkisin maahan). Käyntiväistöihin ja -avoihin oon ihan hurjan tyytyväinen, Kalle teki ihan hurjan hienosti eilen!

Mutta tässä nyt muutamalla sanasella meidän maastoilusta. Miten teillä maastoillaan ja kuinka usein? Kuuluuko teidän maastoiluun myös työskentely vai käyttekö vaan humputtelemassa? Olis kiva saada kuulla teidän rutiineista ja miten teillä tehdään!