Sunnuntai-ajelut

Oli niin ihana päästä tänään pitkästä aikaa kunnolla Emmin kanssa liikenteeseen ja viettää tosi mukava päivä talleilun merkeissä. Käväistiin Vurrilla kattomassa heppapäivää ja sieltä ajeltiinkin mäkkärin autokaistan kautta tallille liikuttamaan Kalle. En ollut vielä ihan päättänyt mitä meillä oli ohjelmassa, mutta Emmin siivottua ponin karsina ja mun laitettua ratsu kuntoon päädyttiin lähtemään lähimaastoihin köpöttelemään kamera mukana. Emmi innostuikin kuvaamaan ihan todenteolla ja siksi teinkin kuvapostauksen meidän rennosta, mutta reippaasta ja iloisesta maastoilusta vastapainoksi viime postauksen ikävälle tunnelmalle. Saatte vähän tutustua meidän lähimaastoihin, joissa kierrellään monet kerrat viikossa!

Käveltiin ensin metsäpolkua pitkin yhdelle hiekkatien pätkälle, joka menee nelikaistaisen maantien vieressä. Välissä kulkee hirviaita, joten sitä ei kannata ihmetellä mikä aita kuvissa näkyy ja miksi. Otettiin tuossa alkuverkkaa muutaman ravi- ja laukkapätkän merkeissä ja Kalle oli ihan porsas..

Poni oli melko vireällä tuulella, se jokaisella laukannostolla ennakoi ja alkoi pomppimaan kauheella kiireellä ja sählingillä. Mulla oli kauheen hauskaa kun sain nauraa ruunan "villiintymiselle" ja kyllä huomasi miten hauskaa hepallakin oli. Jokaisen pätkän Kalle meni korvat ihan tötteröllä ja sain jarrutella sitä ihan jonkin verran ettei homma karannut ihan lapasesta. 

Seuraavaksi siirryttiin hiittikselle ottamaan pari reipasta laukkapätkää ja sinne mennessä mennään aina tuosta tuon sillan yli. Kallelle meinasi iskeä ikävä, kun Emmi jäikin sillan toiselle puolelle kuvaamaan eikä tullut ihan perässä.. Poni jarrutteli koko matkan kun ylitettiin siltaa ja oli ihan kummissaan, kun yksi jäikin matkasta.. 

Hiittiksellä menin ensin toiseen päähän rennosti koittaen rentouttaa Kallea edes vähän ja saada sitä kuulolle. Mutta ei, hän kun näkee pitkän suoran edessä niin sillon mennään eikä meinata.. Ravattiin siis toiseen päähän ja takaisin päin tultiin aina laukassa, alkumatka rauhallista laukkaa ja puolesta välistä vähän baanattiinkin. Ja oli meillä kivaa!

Kerran oli ihan hilkulla etten ottanut jälleen kosketusta maan pintaan, nimittäin juuri kun oli ottamassa rallivaihdetta pois teki poni reippaan laukanvaihdon, sivuloikan suoraan vauhdista ja perään vielä kunnon pukki jonka jälkeen jäi pomppimaan paikalleen. En vieläkään tajua miten pysyin kyydissä pelkän tuon ratsastusvyön kanssa ja en tällä kertaa lennähtänyt maahan asti. Olis ollut paikat kipeenä, ja kauan tuosta vauhdista....

Hiittiksen rallittelun jälkeen käytiin eräällä metsäpolulla kävelemässä ja jouduin laskeutumaan selästä itsekin ponin pelätessä kiveä..... Käveltiin polkua sitten jonkin matkaa eteenpäin ja löydettiin ihan valtaisat kasat mustikoita! Eihän me voitu olla pysähtymättä niitä syömään joten siihen heppa parkkiin polulle ja eikun mustikoita napaan. 

Kalle sai myös osansa mustikoista ja näkyivät olevan herkkua myös sen mielestä. Mielummin se olisi tosin syönyt ne mustikanvarvut kokonaan mustikoineen päivineen, kun itse marjat oli niin pieniä.

Kello alkoi jo lähestymään neljää joten jouduttiin jättämään mustikkapaikalle heipat ja lähtemään pikkuhiljaa tallillepäin takaisin. Emmi otti sitten mukaansa vähän matkaevästä, nimittäin pari kokonaista mustikkapuskaa ja söi niitä kotimatkan hyvällä halulla.

Otettiin matkalla vielä lisää kuvia ja Kalle tais olla jo vahvasti sitä mieltä että eikun vaan kotiin suoraan. Ja silti se osasi olla niin komeena ja kuvauksellisena vaikkei paljoa olisi huvittanutkaan.

Ravailtiin vielä loppuravit hiekkatien pätkällä ja ihan muutamia, lyhyitä pätkiä saatiin jo aika kivanoloista ravia aikaiseksi. Kalle osasi jo hetken ajan venyttää nenää eteen ja kaulaa pidemmäksi tuntumalla ja noina pieninä hetkinä se tuntui todella hyvältä rastastaa. Noita siis lähdetään jatkossakin hakemaan, tuota fiilistä. 

Loppumatka käveltiinkin tallille, jossa heppa pääsi hoitotoimenpiteiden jälkeen loppuillaksi tarhailemaan. Ennen sitä kokeiltiin ja kuvattiin vielä noi meidän satulat, sillä huomenna lähdetään Elinan kanssa Kuopion reissulle. Viedään satulat topattaviksi ja katsotaan saataisiinko me vihdoin ja viimein tää satulahomma loppuunsa ja ponille sopivat penkit selkään. 

Loppuvuosi alkaa näyttää kaikinpuolin hyvältä ja on jo paljon ihania suunnitelmia. Ensi viikonloppuna mennään perjantaina kattomaan Astetta ja lähdetään lauantaina Empan kanssa kohti Helsinkiä ja Cheekin stadionkeikkaa. Siltä reissulta palaillaankin pienen suuren uuden tuttavuuden kanssa (todennäköisesti) ja sunnuntain työvuoron jälkeen koittaakin paluu Helsinkiin takaisin pariksi päiväksi kisavalmisteluihin. Mun Ranskan reissuun on enää reilu kuukausi aikaa ja hitsi että meinaa jännittää. Kallen kanssa kisaillaan kahden viikon päästä ekat kisat ja joulukuussa päästään fiilistelemään Enrique Igelsiasia Hartwallille. Syyskuussa kierrellään kisoja, vietetään näillä näkymin stadi-vklp huippuporukassa ja Emmin kanssa heitetään Roadtrippiä myöskin etelän suunnille. Mä odotan tätä tulevaa aikaa, syksyä ja talvea, enemmän kun mitään.