Estetreenit ja lastausharjottelua

Voi veljet miten kiva heppispäivä tänään! Käytiin Roosan kanssa iltapäivällä ensin Hannun luona ja pääsin pitkästä aikaa tuon karvakorvan kyytiin. Ja aina sinne on vaan niin ihana palata! Siitä kuitenkin juttua erillisessä postauksessa huomenna, joten tämä postaus keskittyy nyt kokonaan Kalleen. 

Hannuilun jälkeen otin suunnan kohti kotitallia ja tallille päästyä nappasin Kallen laitumelta tarhaan tallihommien ajaksi. Oltiin suunniteltu lähtevämme tallikaverimme kanssa isolle kentälle estetreeniin ja saatiin Roosakin mukaan suureksi avuksi ja kuvaajaksi, joten isot kiitokset vielä! Ponien ollessa valmiita suunnattiin sitten kentälle ja Roosakin tuli just sopivasti paikalle kun päästiin perille ja alotettiin verkkaamaan. 

Alkuraveissa Kalle oli tosi inhottavan tahmeen ja vetelän olonen. Se oli jopa ihan oudon vetelä, kun se on jo nyt pidemmän aikaa ollut enemmänkin pirteä kuin tollanen tahmea. En kiinnittänyt asiaan paljoa huomiota, tein aika nopean ja kevyen verkan säästellen voimia hyppäämiseen. 

Arvelin hepan terästäytyvän laukatessa ja aivan oikeassahan mä olin. Parien laukannostojen jälkeen Kallesta tuli ihan normaali, reipas oma itsensä ja päästiin hyvään fiilikseen ja pikkuhiljaa alottelemaan hyppääminen. Verkkailtiin ensin puomilla jonka jälkeen käveltiin hetkisen aikaa ja suunniteltiin ekaa estetehtävää.

Saatiin puomillekin ihan yllättävän hyviä lähestymisiä ja olin tosi hyvillä mielin lähdössä hyppäämään. Ainut mitä vähän jännitin oli vesimatto kuukauden takaisen katastrofin takia, joten tultiin se ihan alkuun pari kertaa yksittäisenä - ja helposti yli! Ihana kun ei tarvinnut alkaa heti alusta asti säätämään ja tappelemaan, vaan saatiin aloittaa tosi hyvillä mielin. Verkaksi tultiin siis pientä ristikkoa ja kahden pystyn linjaa kahdeksikolla. Meille tehtävä sisälti aika haastavia juttuja, koska linjat eikä pystyt ole todellakaan meidän vahvuus, kuten myös laukanvaihdot. Selvittiin kuitenkin tosi hyvin koko tehtävästä ja Kalle teki oikein kivoja hyppyjä, vaikka mä taas vähän mokailinkin hyppyyttämällä sitä ihan liian kaukaa ja linjan tokalle esteelle tuuppaamalla liian lähelle..

Vaihdettiin vielä suuntaa ja tultiin sama toisesta kierroksesta. Nyt olikin Kallella aika jännät paikat vesimaton suhteen, mutta yli mentiin joka kerta. Vaihdot oli vähän tuurista kiinni, millon saatiin esteeltä laskeutuessa myötälaukka ja milloin ei, mutta nekin on vaan semmonen juttu, mitä joudutaan harjottelemaan ja paljon. 

Taas pienen tuumaustauon jälkeen suunniteltiin pieni rata, jolle lähdettiin seuraavaksi. Tultiin ensin yksittäisenä sarjaa, koska ei sitä oltu vielä tultu ollenkaan ja b-osana oli (Kallen mielestä) ihan hurjan pelottava lankku. Tultiin ekalla kerralla vähän liian vinosti sekä hitaasti sisään, joten b-osalle tuli tosiaan hyvinkin ... eksoottinen? hyppy jonka seurauksena Kalle teki stopit ja jäi taas paikalleen pomppimaan. Onneksi tähän varautuneena ei sattunut mitään äksidenttiä vaan jatkettiin radalle. 

Jep, pelottava on lankku. 

Rataan kuului yhteensä 8 hyppyä ja se alkoi sinisellä pystyllä. Pystyltä tultiin kaarteesta okserille josta kaarre sarjalle. Sarjan jälkeen kierrettiin banketti ja hypättiin muuri, jolta loiva kaarre uudelleen siniselle pystylle. Pystyn jälkeen vielä suunnanvaihto ja linjalle vesimatto - pysty. Ihan simppeli, kiva rata ja Kalle tuntui hyvältä. Hyvillä mielin siis matkaan!

Pystylle ihan hyvä lähestyminen ja eikun puomi matkaan. Ajattelin vaan että jes, hyvin alkoi tämä homma.. No ei mitään ja matka jatkui okserille. Kalle kyttäsi vähän erikoisen väristä porttia jo kaarteesta joten sain ratsastaa kyllä ihan kunnolla taas esteelle asti, mutta yli mentiin kuitenkin ihan mukisematta.

Okserin jälkeen kurvattiinkin sarjalle, jolle tällä kertaa ratsastin jo paremmin sisään ja jo a-osalle saatiin hyvä lähestyminen. B-osakaan ei ollut enää niin pelottava, joten matka jatkui sujuvasti muurille. Muuria piti myös vähän kattoa, mutta tähän olin jo valmistautunutkin ja ratsastin kaarteesta asti aika vahvalla paineella, joten päästiin helposti yli. Loiva kaarre seuraavalle siniselle, josta päästiin tällä kertaa puhtaasti yli ja jatkettiin matkaa viimeselle linjalle. Linja meni tosi hyvin, päästiin hyvin lähelle vesimattoa joten loppu olikin tosi hyvä ja myös vikalle esteelle tultiin hyvään paikkaan. 

Tultiin hetken huilin jälkeen rata vielä toiseen kertaan ja siihen olikin vallan mainio lopetella! Kaikki paikat saatiin aika nappiin, paitsi vesimatolle poni kiihytti ihan yllättäen ja en kerinnyt enää siinä vaiheessa paljoa jarruttamaan.. Onneksi vikalle se tuli hyvin kiinni, eikä hypätty esteen sekaan. Laukatkin vaihtui ihan täydellisesti lukuunottamatta muurilta pystylle, mutta kuten huomaatte ei tuota ongelmia tuo ristilaukassakaan lähestyminen.. :D Loput näättekin videolta, jossa siis vika rata kokonaisuudessaan.

Tallilla meitä odottikin päivän ehdottomasti paras osuus; lastausreenit. Olin kaavaillut tälle kerralle puomin kiinnilaittoa jos kaikki menee yhtä hyvin kuin aiemmillakin kerroilla. Ensin kaveri kyytiin ja Kalle perässä. Mä jäin kopin etuosaan syöttämään poneja kun kaveri meni laittamaan Kallen takapuomia kiinni. Ensimmäistä kertaa ikinä, Kalle ei välittänyt tippaakaan ihmisestä sen takaosassa kun se on kopissa vaan jatkoi syömistä kaikessa rauhassa, vaikka huomasikin ihmisen siellä takaosassa. Eikä mennyt kauaa, kun takapuomi oli onnellisesti paikallaan ja me aloitettiin voitontanssit! IIIHANAAAA mun koppiongelmainen oli kyydissä, takapuomi kiinni ja edelleen söi iltakaurojaan KAIKESSA RAUHASSA, yhtään hermostumatta!! :):):) Mä melkein itkin kun kaikki tuntui niiiin epätodelliselta ja Kalle oli vieläkin niin rauhallinen <3

Kun kaurat oli syöty ja hetki traikussa vaan hengailtu, avattiin takapuomi ja Kalle peruutti pois vasta kun annoin sille luvan. Meillä oli niin hitokseen epätodellinen ja onnellinen hetki siinä, kun oikeasti tajuttiin että heppa on vieläkin rento, hyväntuulinen ja rauhallinen. Mä oon niin uskomattoman onnellinen kun kaikki sujui niin saakelin hienosti ja helposti, eikä Kalle välittänyt oikeasti tippaakaan kun joku meni sen taakse. Joka ikinen kerta sen ollessa kopissa ja jos joku on yrittänytkään mennä sen takaosaan, se on peruuttanut välittömästi pois kopista kokonaan. Ja vielä sekin tähän päälle, että ponihan käveli ihan suoraan mun perässä koppiin ja alkoi syömään. Huh, tää onnentunne jatkuu vielä pitkään ja sen avulla mä kestän kaiken muun elämän tuovan paskan ja pahanmielen. 

Onnea on maailman paras oma heppa <3