Kiireitä ja hieno Kalle!

Mitäs taas tänne kuuluukaan. No ainakin blogi on ollut tosi hiljaa vähän aikaa, syynä taas yllättäen kamala kiire ja hulina. On vaikea järjestää aikaa yhtään millekään ylimääräiselle, kun pitäisi olla neljässä eri paikassa samaan aikaan.. No mutta, tässä sitä ollaan, olo on kuin olisi jo toinen jalka haudassa väsymyksestä johtuen, mutta ei anneta sen haitata, vaan palaillaan viime päivien kuulumisiin. Uusia kuvia ei ole, joten mennään vanhempien kuvatusten voimin.

En ookkaan vielä kertonut, että sain uuden työpaikan! Muistaakseni mainitsin meneväni työhaastatteluun vähän aikaa sitten, ja viikko sitten sainkin puhelun että olivat valinneet mut siihen paikkaan, jes! Eilen sitten koitti eka työpäivä, jota kauhulla jännitin jo monta päivää aiemmin. Kuitenkin jännitys oli ihan turhaa ja paikka on todella kiva! Viihdyn siellä ihan tosi hyvin ja onkin mahtavaa kun kuun lopussa pääsen aloittamaan työt ihan kunnolla :) 

Ton uuden työpaikan lisäksi oon nyt siinä "vanhassa" paikassa myös, samaan aikaan. Sitten lisätään vielä koulu ja harrastus ja tadaa, aika loppuu. Loput vuorokauden tunnit käytän nukkumiseen ja syömiseenkin jää ihan minimaalisen vähän aikaa. Onneksi tähän tulee maaliskuun alussa muutos, kun koulu vihdoin ja viimein on ohi ja saan paperit kouraan! Sitten pääsen vaan keskittymään työntekoon, kavereihin ja mikä parasta, Kalleen. 

Sitten päästäänkin itse ilon aiheeseen, nimittäin juurikin ponipoika Kalleen. Ollaan tehty sen kanssa jo vaikka mitä! Ravi löytyy jo tosi hyvin kentällä ja Kalle jaksaa ravata jo pidempiäkin pätkiä tosi hienosti. Oon ratsastanut sillä nyt joka päivä paitsi tänään, ja oon huomannut miten ihanan herkkä se on istunnalle! En oo ikinä ratsastanut noin istuntaherkällä hevosella, joka toimii lähes ajatuksesta. Tästä tulee vielä niin hieno!! :)

Lauantaina mentiin Elinan kanssa yhdessä ratsastamaan ja mentiin ensin kentälle. Elina oli siis mukana Zipen kanssa, jotta saataisiin Kallelle rohkeutta ja totutettua se toiseen hevoseen kentällä. Ensin Zipu oli vähän jännittävä, mutta kun siihen tottui ei ollut enää mitään hätää. Kalle ravasi aivan superhienosti, sillä on iha tosi hienot liikkeet kunhan tuo ne esiin! Ravailtiin rennosti molempiin suuntiin ja loppupuolella ravailtiin puomin yli. Ensin vähän taas jännitti ja rentous katosi kokonaan, mutta kun puomiin tottui se olikin jo ihan kivaa!

Lopuksi mentiin vielä maastoon, jossa laukattiin ekaa kertaa! Oli tarkoitus ottaa vähän reippaampaa ravia ja katsoa mitä poni tekee, mutta hienohieno Kalle ei yhtään lähtenyt juoksemaan vaan laukkasi tosi nätisti Zipun perässä! Poni sai paljon kehuja ja lopeteltiinkin heti kun oltiin vähän kävelty ja ponski pääsi talliin. 

Eilen jatkettiin samalla linjalla ja Elina oli mukana Winskin kanssa. Otettiin taas alkuravailujen jälkeen muutaman kerran puomin ylitys jonka jälkeen laitettiin puomin paikalle kavaletti. Tultiin kavalettii pari kertaa onnistuneesti jonka jälkeen korvattiin kavaletti ristikolla. Ja siitähän poni innostui! Se oli hurjan reipas ja oikein imi kohti estettä. Ylitys oli välillä vähän sitä ja tätä, mutta saatiin oikein hyvät hypyt molempiin suuntiin ja mentiin taas maastoon loppuverkkailemaan.

Kalle alkaa jo pikkuhiljaa kotiutumaan kunnolla ja siitä näkee miten hyvin se viihtyy :) Sitä on aina ilo katsella, kun se näyttää niin tosi onnelliselta ja oikeasti nauttii elämästä. Se rakastaa rapsutteluja ja pitkiä harjaushetkiä, puhumattakaan herkutteluista ja kaikenlaisesta paijjaamisesta. Vieraita ihmisiä Kalle jännittää jonkun verran ja aina kun tulee joku ennestään tuntematon / ei tuttu henkilö lähellä, poni oikein painautuu mua vasten tai kurkkii mun selän takaa, uskaltaako haistaa. Se on alkanut luottaa jo tosi hyvin ja kaikki käsittely on helpottunut huomattavasti siitä mitä se oli tullessaan.

Edetään nyt tosi hissukseen, luodaan rutiineita ja tehdään kaikkea erilaista. Tehdään joka päivä paljon juttuja ja keksitään kaikkea kivaa aktiviteettiä, jotta ponin pää pysyy virkeänä. Kallen kanssa on aina niin hauska touhuta, että ei millään malttaisi olla tallilta poissa ollenkaan. Sen seurassa on vaan niin luonnollista ja miellyttävää olla, kun sen luonne on jotain ihan uskomattoman ihanaa. Olen varma, että meistä tulee vielä hyvät ystävät. 

Nyt on taas aika sanoa hyvät yöt ja painua unten maille. Jos heräsi jotain kysyttävää, kysykää ihmeessä. Koitan päästä postaamaan mahdollisimman pian, mutta mitään en nyt uskalla luvata. Sitä odotellessa kannattaa seurailla mun ja Roosan kuvablogia jonne päivitän joka päivä kuvan verran sekä mun Instagramia, jonne myös päivittelen suht usein. Aino kiittää ja kuittaa, olkaas kuulolla! :)