Erikoispostaus: Minä ratsastajana

Päätinpä tässä tylsyyksissäni kirjoittaa tälläisen erikoispostauksen, jonka aiheena on "Minä ratsastajana". Ensin ajattelin kirjoittaa minusta hevosen omistajana, siis siten että millainen hevosen omistaja olisin jos oma hevonen olisi omistuksessa. Tässä tilanteessa ei kuitenkaan ole, joten jätän sen sitten kirjoittamatta. Mutta asiaan.

En ole koskaan ollut kovin hyvä kirjoittamaan itsestäni tai puhumaankaan, sillä olen erittäin itsekriittinen. Usein saatan jopa vaivautua jos joku kehuu ratsastustani, ja en osaa sanoa siihen juuri mitään. Tiedän olevani kohtuullisen hyvä ratsastaja, jos näin voisi sanoa. Tiedän ratsastuksesta paljon myös teoriassa ja osaan soveltaa sitä hevosen selässäkin. Minulla on myös melko paljon kokemusta erilaisista hevosista, niin käsitellessä kuin ratsastaessakin, mutta silti oppimista on aivan mielettömästi ja haluaisin koko ajan oppia lisää.

Hevosen selässä olen hyvin määrätietoinen ja tiedän mitä hevoselta ja itseltäni haluan. En anna hevoselle periksi, en missään vaiheessa, koska en tahdo hevosen pääsevän niskan päälle. Koitan aina keksiä jonkin keinon, mikä miellyttää minua sekä hevosta, ja tällä menetelmällä olenkin pärjännyt pitkälle. En ole koskaan joutunut lopettamaan ratsastusta tulemalla selästä itkien alas, vaan tilanteesta kun on selvitty, niin siirrytään johonkin helpompaan tehtävään. Mielestäni on tärkeää tehdä jonkin vaikeamman tehtävän jälkeen jotain helppoa ja kivaa hevoselle, jotta sille jää hyvä mieli vaikeamman jutun jälkeen. Hannun kanssa tämä toimi vallan loistavasti ja aina seuraavalla kerralla se jaksoi innolla tehdä näitä vaikeampia tehtäviä kun tiesi siitä seuraavan jotain kivaa.

Istuntaani on kehuttu melko paljon, niin valmentajani, Elinan kuin muutaman muunkin toimesta. Sanoisin omaa istuntaani siistiksi ja tasaiseksi. Parannettavaa on, kuten kaikessa hevosiin liittyvässä, mutta olen parin viime vuoden aikana parantanut istuntaani huimasti. Lopetettuani ratsastuskoulussa, könötin selkä notkolla, käden ties miten päin, jalat huiteli siellä täällä ja ohjat roikkuivat kilometrin pituisina. Nyt melkein pari vuotta ratsasteltuani Elinan hevosilla, olen saanut korjattua noita kaikkia. Olen todella tyytyväinen ollut päätökseen siirtyä ratsastuskoulusta vuokrahevosiin, koska en tuntenut olevani oikeassa ryhmässä enkä päässyt etenemään ollenkaan. Jos olisin halunnut edistyä, olisi pitänyt mennä valmennustunneille, mutta 1. ei ollut rahaa maksaa 40e ratsastuksesta viikossa ja 2. en halunnut kisata. Tässä oli suurin syy miksi siellä lopetin, hevosissa/opetuksessa tai missään muussakaan ei ollut mitään vikaa, tykkäsin käydä siellä, mutta oman edistymiseni vuoksi tein tämän päätöksen.

Tahdon oppia ratsastuksesta, hevosista ja hevosten käsittelystä hirmuisesti lisää. Haaveena olisi ostaa jokin hieno, osaava koulupuolen konkari, jonka kanssa voisin kehittyä kouluratsastuksessa kansalliselle tasolle asti. Myös esteitä voisin sillä kisailla aluetasolla, mutta koulupuoli olisi se ykkönen, mitä treenattaisiin. Tällä hetkellä minulla on kuitenkin mielettömän hyvä mahdollisuus treenailla koulua aluetasolla hyvän valmentajan silmien alla. Esteillä luultavasti alan taas syksyn mittaan kisailemaan Winskin kanssa, joten sekin puoli on hallussa. Nyt vaan katsellaan mihin suuntaan tämä tästä lähtee!

Ps, laitelkaas kaikki kommenttia, mitä piditte tälläisestä postauksesta! :)