Kävin eilen ratsastamassa Larpalla hikitreenin hiittisuoralla ja samalla kokeilin uutta "maastokuolainta". Aiemmin on menty maastossa olympialla, jotta saan avut edestä läpi heti. Tamma on suustaan melko hankala joten olen nähnyt paremmaksi mennä vähän kovemmalla kuolaimella pienillä ja kevyillä avuilla, kuin kiskomalla esimerkiksi ihan perus kolmipalalla. Waterford-kuolain meillä on ollut käytössä välillä ihan sileällä, mutta nyt kun olympiat on alkaneet tuntua hieman turhan järeiltä, päätin kokeilla waterfordia maastossa ekaa kertaa.
Kaikki kuvat ©Iina Makkonen
Hiittiksellä ratsastaessa tulee keskityttyä automaattisesti hevosen suoruuteen koska kulmia ei ole ja voltteja ei voi tehdä. Halusin tänään tehdä laukkapainotteisen treenin keskittyen suoruuteen, mikä laukassa ei ole ihan yksinkertaista. Meillä on tallilla pieni kenttä jossa lyhyet sivut ja vaikka maastoilenkin paljon, tulee suoruteen keskityttyä aivan liian vähän. Ympyrällä on helppo ratsastaa hevonen avuille taivutuksen kautta eikä hevonen pääse alta karkuun, kun joutuu menemään kaarevalla uralla. Enkä tarkoita sitä, että suoralla uralla se juoksee apuja karkuun, vaan itse pidän ympyröillä ratsastamista helpompana.
Vasemman takajalan (kinnerpatti) ollessa heikompi takanen, on oikea laukka haastavampi kuin vasen. Larppa tarvitsee enemmän tukea vasemmalta ohjalta joten jää helposti epätasapainoon ja roikkumaan vasempaan ohjaan kiinni. Eilisessä treenissä tarkoitus oli saada hevonen tasaisesti tuntumalla kantamaan itsensä suoralla uralla ja pysymään kevyenä edestä. Kuten sanottua, tällaiset harjotukset on vaikeita joten aloiteltiin aika varovaisesti ja alkuun verrytellessä tehtiin isoja taivutuksia kumpaankin suuntaan. Kun heppa alkoi vertymään, jätettiin taivutukset pois.
Alkuun halusin hevosen pois vasemmalta ohjalta ja että se jäi kantamaan itse itsensä. Vasemmassa laukassa tämä oli helppoa, mutta oikeassa laukassa jouduttiin tekemään töitä. Hepan mielestä olisi ollut tosi ihana jäädä nojailemaan vasempaan ohjaan kiinni ja aavistuksen taipuneena oikealle. Normaalisti maastoillessa en keskity tähän niin paljoa, mutta tänään kyllä! Keskityin siis koko ajan pitämään hyvin kevyen vasemman käden, ettei Lara voinut nojata siihen ja samalla annoin paljon tukea istunnalla ja pohkeella. Väliin otettiin aina helpompi pätkä vasenta laukkaa ja sitten työstettiin hetki oikeaa, eikä mennyt kovin pitkään kun sain hepan mukavasti suoraksi ja tasaisesti molemmille ohjille.
Oli ihana tunne! Suoraan laukkaaminen on aina ollut mulle jotenkin vaikeaa, mutta tänään oli ihana huomata ettei siihen sen kummempaa tarvita, itse kun vähän keskittyy. Hepalle tuli hyvästi hiki pintaan 45min treenissä, joten ravailtiin vielä hetki pidempään muotoon ja käveltiin rauhassa loppukäynnit metikössä. Kuolainkokeilukin oli kyllä kerrassaan onnistunut, vaikka otettiin muutama reippaampi laukkasuora, hevonen oli hyvin kuulolla ja pysähtyi kiltisti. Jatkossa mennään ehdottomasti tuolla kuolaimella maastoon, ainakin niin kauan kun neiti pysyy kiltisti lapasessa.
Treeni oli kaikinpuolin onnistunut ja koin sen niin hyödylliseksi että halusin sen pohjalta avata vähän ajatuksia tänne. Olen ollut niin älyttömän onnellinen viimeisen kuukauden, ihan vaan siitä johtuen kun Lara liikkuu hyvin. Selkä on hieman jumitellut välillä, mutta arnikan ja selän lämmittimen avulla kestää ihan hyvänä. Tamma ei ole pitkään aikaan liikkunut näin tyytyväisenä ja hyvin ja mua pelottaa kamalasti millon tulee takapakkia. Toivon kokoajan että saataisiin hyvä vuosi ja päästäisiin liikkumaan kunnolla, mutta tiedän ettei se välttämättä ole mahdollista. Nautitaan näistä hyvistä ja ihanista hetkistä, niin kauan kuin suinkin mahdollista. ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti