sunnuntai 10. syyskuuta 2017

Kouluvalmennuksessa

Niin vaan meikäläinen ratsasti eilen kouluvalmennuksessa! 4kk ratsastustauon ja 1kk satunnaisen ratsastelun jälkeen oli siis aika palata kunnolla hommiin ja mikäs sen parempaa, kuin puolentunnin kouluyksäri iltapäivällä töiden jälkeen. 

Anni Immonen on valmentanut meitä muutamaan otteeseen aiemminkin pari vuotta sitten, kun oltiin Laran kanssa aloittelemassa kisaamista. Jo tuolloin Annin opetustyyli oli meille todella sopiva ja sain paljon vinkkejä omaan tekemiseen Laran kanssa. Nyt sitten huhtikuussa kävi niin, että kun ilmoitin omassa Facebookissani Laran etsivän pitempiaikaista vuokraajaa, Anni ehdotti harrastuskaveria etsivää kaveriaan. Ja kuinka ollakaan, edelleen meillä on tämä sama superihana vuokraajamme Anne apuna tänäkin päivänä.


Anne ja Lara kävivät kesän aikana pari kertaa Annin valmennettavana, ensimmäisen kerran joskus keväällä ja toisen kerran n. kk sitten. Nyt oli sitten mun vuoro ottaa tuollanen pieni pätkä ja katsoa miten heppa liikkuukaan mun kanssa. Tällä viikolla heppa hyppäsi estetunnilla keskiviikkona, teki Annen kanssa koulutreenin torstaina ja perjantaina ratsastin kentällä askellajit läpi ja hölkättiin maastossa. Heppa oli liikkunut estevalmennuksen jälkeen ihan superhyvin joten odotin aika innolla mitä valmennuksesta tulisi. 


Aloitettiin työskentely käynissä ja kun otin ohjat käteen, tuli heppa samantien pyöreäksi selästä ja pehmeälle tuntumalle. Olin ihan kysymysmerkkinä, eikai tämä näin hyvin voi alkaa? Tehtiin heti ihan perustyöskentelyä ja keskityttiin siihen, että heppa malttaa odottaa - käynnin pitää olla rauhallista että etujalat ehtivät ottaa askeleen takajalkojen alta pois. Jotta etuosaa saatiin vielä aktiivisemmaksi, piti hieman nostaa heppaa lavoista ylös ja omille jaloilleen. Ja olipa se helppoa, kohotin aavistuksen sisäohjaa ja pidätin ulkoa reidellä. Ja siinä se, heppa toimi. 


Käynnissä ja ravissa tehtiin melkein samoja juttuja, ravissa tahtia piti rauhoittaa huomattavasti enemmän, jotta saatiin vähän enemmän joustoa askeliin ja hepan takaosa toimimaan paremmin. Työskenneltiin pääosin pääty-ympyrällä soveltaen vähän avoa, vähän väistöä ja voltteja. Pienennettiin ympyrää ja sitten suurennettiin ja heppa tuntui ihan superhyvältä koko ajan. 


Loppuraveissa istuin vaan hevosta vähän ylöspäin, vähän joustoa askeleeseen ja vaan fiilistelin: tältäkö sen pitää tuntua? Näin hyvältä ja loppujen lopuksi helpolta? Tuli niin uskomattoman hyvä mieli, loppuraveissa annoin vähän pidempää ohjaa eikä heppa hyökännyt lavoille tai säkää alas, vaan rennosti ravasi takaosan päällä etuosa ylhäällä. Ihan mieletön olo! Sanoin tunnin jälkeenkin Annille, ettei tämä tunnu edes mun hevoselta. Ei Larppa oo koskaan ollut noin helppo ja kiva, heti alusta alkaen. Ilmeisesti hänellä on nyt kaikki niin hyvin elämässä, että liikkuminen on oikeasti helppoa ja vaivatonta.


On niiin hyvä olo. 5 kuukautta sitten sairaalassa ollessa mietin, mitä jos en saa hepalle hyvää kuskia mun saikun ajaksi? Tullaanko me ikinä enää treenaamaan? Onko meillä mitään tulevaisuutta, jos se nyt menee ihan huonoon kuntoon? Toisin kävi, kävi paremmin kuin osasin ikinä toivoakaan. Heppa on selkeästi nyt parhaimmillaan, mitä ikinä. Sen kanssa on niin helppoa ja kivaa. Olen niin kiitollinen kaikille, jotka kuluneen kesän aikana on olleet osana tätä ja tehneet hepalle hyvää. Olisin ollut ihan pulassa, jos ympärillä ei olisi ollut niin paljon apukäsiä. Tästä on hyvä jatkaa, toivottavasti vielä monta vuotta ♥


7 kommenttia

  1. Karmeen tyytymätön se on kyllä suustaan.... kuvista näyttää hienolle mut videolla jotenki könkön näkönen

    VastaaPoista
  2. Katsoin itsekin että liikkuu tosi tahdittomana ja jäykkänä videolla. :/ Voihan se olla toki sitäkin että kuski pitkän saikun jälkeen on vielä itsekin jäykkä, eikä pääse ihan mukautumaan liikkeeseen ja se sitten estää hevosen liikkumisen läpi koko kropan.

    VastaaPoista
  3. itse katsoin, että miksi hidastaa tahtia, kun takapää jäänyt talliin. ei astu edes oman etujalan kavionjälkensä päälle.

    VastaaPoista
  4. Kiitos kommenteista ja mielipiteistä :D pakko sanoa tässä vaiheessa vielä oma mielipiteeni ja yritetään muistaa tän hevosen lähtökohdat. Kyseessä kuitenkin 17-vuotias estehevonen, jolle ei sen viimeisimmän 7 vuoden aikana (kun oon itse sitä ratsastanut) ole ollut luonnollista kulkea takapää alla, selkä ylhäällä ja itsensä kantaen. En väitä missään tapauksessa, että hevonen olisi liitokavio, kovin letkeä liikkeissään tai edes toisi takajalkoja pitkälle vatsan alle, sillä ne ei ole meille tärkeää nyt :) tärkeää minun, eläinlääkärin, valmentajiemme sekä muiden tätä hevosta ratsastavien mielestä on se, että hevosen lihakset kestävät kunnossa, se kantaa itsensä ja ratsastajan eikä makaa etujalkojen / lapojen päällä tai paina kädelle.

    Muistetaanhan, ettei kaikki hevoset ole samanlaisia eikä kaikilta voi odottaa samanlaista liikettä, kuin joltain toiselta. Ei Laralla koskaan tule olemaan tuon pidempi takajalan askel, tai letkeämpi ja tahtirikkoja tulee aivan varmasti myös jatkossa. Se ei haittaa meidän elämää millään tavalla niin kauan, kun hevonen ei ole kipeä.

    Mukava kuulla toki erilaisia näkemyksiä, enkä mitään näistä asioista kiellä. On vaan otettava huomioon sekä hevosen että 4kk tauolla olleen ratsastajan lähtökohdat ja minä ainakin keskityn mieluummin näihin meidän hyviin puoliin, mitkä eivät ole olleet koskaan itsestään selvyyksiä :)

    VastaaPoista
  5. Eipä munkaan 17v estetamma mikään letkeä liitokavio enään ole, vaikka kuinka pyrkii pitämään sen elastisena. Eipä se kyllä nuorempanakaan mitään huippukouluhevosta muistuttanut. Mutta tosiaan kun ikää alkaa olemaan, niin tärkeintä on juuri kunnon säilyttäminen ja perusliikkuvuus ! Toki monipuolinen liikunta ja erilaiset tehtävät piristävät aina kummasti :) kyseinen tamma menee helposti vahvaksi edestä ja peppu jää välillä talliin, jolloin joutuu tekemään vähän ekstrahommia että saa kulkemaan oikein päin. Aina ei onnistu, mutta viimeistään seuraavana päivänä on usein huomattavasti letkeämpää menoa. Ja täytyy muistaa, että etenkin isoilla hepoilla liike jäykistyy huomattavasti vanhetessa.

    17vn ison hevosen omistavana voin sanoa että näytti oikeinkin hyvältä olosuhteet huomioon ottaen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä näiden jo seniori-hevosten kanssa elämä on hieman erilaista kuin nuorten, eikä todellakaan joka päivä ole samanlainen. Ja siihenkun lisätään suuri koko niin ei ole helppoa! Kiitoksia :)

      Poista
  6. En minä tahtirikkoja nähnyt, vaan siis koko ravi on tahditonta. Jos katsot hevosen jalkoja, ne eivät mene diagonaalit samaan aikaan kaksitahtisesti. Mutta hyvä jos hevosella on kaikki hyvin, oli vaan niin jäykän näköinen että ihmetytti.

    VastaaPoista