Nyt alkaa tuntumaan, että kesä on loppumaisillaan. Illalla alkaa pimentyä jo seitsämän jälkeen ja aamulla kun herää aikaiseen työvuoroon, ei olekaan vielä valoisaa. Hepalla saa olla jo yötä päivää talliloimi päällä, jonka päälle tulee ulkoloimi. On kylmää ja sataa vettä.
Kaikki postauksen kuvat parin viikon takaa 28.8.
©Emmi Kinnunen
Mutta ei haittaa! Ekan kerran moneen vuoteen mua ei yhtään harmita, että syksy tulee. Ei tarvitse aamulla ennen töihin menoa käydä viemässä hevosia mutaisiin tarhoihin, ei tarvitse tallille tullessa aloittaa hepan jalkojen pesulla, koska sen laidun on vielä ihan kuiva eikä kaatosade voi pilata treenisuunnitelmia, koska tallinpihassa on maneesi. Nämä on ehdottomasti niitä juttuja, mitkä tekee mun syksystä vähemmän masentavan, kuin normaalisti.
Kävin torstaina jälleen Kysissä kontrollissa jalan kanssa ja rtg-kuvat näytti suunnilleen samalta kuin 2kk sitten - ei mitään ihmeellistä. Lääkäri sanoi, että tämä paranemisprosessi osittain jatkuu vielä monta kuukautta, mutta sain luvan alkaa elämään normaalisti ja ilman rajoitteita - toki siinä määrin, ettei jalka saa kipeytyä mistään tekemisestä. Oli ihana kuulla myös se, että ravaaminen TK:ssa haavanhoidon vuoksi voidaan myös lopettaa haavan ollessa niin hyvin parantunut eikä näillä näkymin tarvita enää erillisiä lääkärin kontrollikäyntejä, mikäli mitään takapakkia ei tule. Eli homma jatkuu ahkerasti itse treenaten ja kerran viikossa fyssarin kanssa jumppaamalla!
Ja näin ollen ratsastus astuu taas kuvioihin entistä paremmin! Fyssari sanoi, että keventäminen on erinomaista jumppaa jalalle, kunhan sitä ei tee liikaa (kipeytyy). Lisäks tässä 5kk aikana mun peruskunto on laskenut aika lähelle nollaa, on ratsastus siinä määrin tosi hyvää kuntoilua, kun jalalle ei tule niin paljoa rasitusta, mutta kuitenkin siinä joutuu käyttämään koko kroppaa. Sen lisäksi oon alottanut iltatallit tuolla meidän tallilla, eli oon päässyt tallihommienkin pariin jo ihanasti!
Sitten vielä vähän hepan kuulumisia: mehän oltiin siis viikko sitten sunnuntaina kilpailuissa! Viimeksi ollaan käyty Larpan kanssa kisaamassa viime vuoden keväällä, enkä rehellisesti sanoen enää uskonut meidän palaavan kisamaailmaan takaisin. Ajattelin Larpan siirtyvän pikkuhiljaa eläkehommiin eikä enää oikein tultaisi treenaaman sillä samalla tavalla, kuin puolitoista vuotta sitten. Niin vaan kävi, että kun kaikki on kohdillaan ja treeni sujuu, ei ole mitään estettä pikkukisaamiselle!
Tällä kertaa hepan kouluaitojen sisälle vei meidän ihana vuokraajamme, mulla ei vielä jalustimet kestä jalassa koko koulurataa niin kisahommat jäi multa siltä osin väliin. Olin kuitenkin mukana kuskin ja hepan hoitajan roolissa, mikä sopi mulle ihan mainiosti. Katsotaan josko itsekin muutaman viikon päästä innostuisi seuran koulumestaruuksiin.. ;) Kisapaikalla heppanen toimi kiltisti, kuten aina, ja suorituskin meni tosi hyvin! Vaikka prosentit jäivätkin hitusen alle 60, oli HeB rata siistiä ja helppoa. Mitä nyt Lara lisäili omia laukkalisäyksiä ja vaihdon, hän ei ihan ymmärtänyt että tällä tasolla ei vielä tarvitse laukanvaihtoja osata..
Muutenkin kaikki rullaa hepatin kanssa hyvin. Se pääsee hyppäämään kerran viikossa ja on aina ihan innoissaan siitä. Me maastoillaan paljon yksin ja kavereiden kanssa, se viettää aina 11-12 tuntia ulkona laitumella Veeran kanssa ja sitten aika paljon me vaan hengaillaan. Heppa on viihtynyt ihan älyttömän hyvin nykyisellä tallilla ja oon niin onnellinen tästä tilanteesta ♥ Tänään meillä on vuorossa Anni Immosen kouluvalmennus, missä vuokraaja onkin Larpan kanssa käynyt tässä kesän aikana. Nyt mulla on siis eka valkka ja vähän kyllä jännittää, miten rankkaa tulee olemaan.. Mennään näin alkuun kevyt puolen tunnin yksäri, mutta eiköhän siinäkin kerkeä hiki tulla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti