sunnuntai 16. elokuuta 2015

BLOGILOMITTAJA (Elina), osa 2

LARAN KOERATSASTUS

Lara on tuntunut ensimmäisestä kokeilukerrasta lähtien turvalliselta ja luotettavalta hevoselta. Laran selässä en ole koskaan pelännyt.


Vuoden 2000 jouluna ajoin Pirkanmaalle. Olin pari päivää aikaisemmin soittanut Laran myyjälle ja sopinut koeratsastuksesta. Minun oli tarkoitus käydä kokeilemassa muutama estehevonen samalla reissulla. Toisesta kokeiltavasta hevosesta selvisi sellaisia terveydellisiä asioita, etten voinut harkita ostoa ja toisen kokeilu peruuntui muista syistä. Laran myyjä oli luvannut ottaa toisen hevoseni vaihdossa, mikäli Lara miellyttäisi minua ja kauppa toteutuisi. Lara oli tuotu Suomeen Tsekistä, jossa se oli myyjän kertoman mukaan kilpaillut 130cm luokkia. Syystä tai toisesta Lara ei ollut kilpaillut Suomessa, ja asia mietityttämään. Mielestäni myyjän kertomiin kilpailutuloksiin ei kannata automaattisesti uskoa ellei asiaa voi luotettavasti varmentaa muuta kautta. Nykyään usean eri maan kilpailujärjestelmät ovat avoimia, ja hevosten aikaisempi kilpailuhistoria on aikaisempaa helpompi selvittää.  

Lara oli kaunis, mutta isompi kuin olin osannut odottaa. Vaikka edellinen hevoseni Picasso oli iso (säkä noin 174cm), Lara tuntui korkeammalta. Kiltin ja lempeän oloinen tamma tuntui mukavan reippaalta ratsastaa. Rakensimme maneesin muutaman pystyn ja sarjaesteen. Katselin hetken, kun toinen ratsastaja esitteli Laran liikkeitä ennen kuin konkreettisesti kiipesin tamman selkään. Lara hyppäsi hyvin, ja hyppytekniikka tuntui erittäin mukavalta. Hypyissä oli helppo istua, esteen korkeudesta riippumatta. Hyppäämisen jälkeen jatkoin ratsastusta sileällä. Laralla oli erityisen miellyttävä laukka. Viimeistään siinä vaiheessa, kun huomaan, etten malttaisi lopettaa ratsastamista, tiedän, että istun uuden hevoseni selässä.


Olen kokeillut useita erilaisia hevosia vuosien aikana, ja koeratsastus tapahtuu yleensä hyvin samalla kaavalla. Koeratsastuksen aluksi haluan nähdä hevosen liikkuvat toisen ratsastajan kaikki askellajit molempiin suuntiin. Sen jälkeen kokeilen itse. Teen lyhyen alkuverryttelyn ja kuulostelen, miltä hevonen tuntuu. Siirryn nopeasti esteiden pariin. Osittan siitä syystä, etten halua väsyttää hevosta tarpeettomasti. Jos hevonen ei tunnu esteillä omalta, ei tunne muutu, vaikka ratsu toimisi kuinka miellyttävästi sileällä.

Teen muutamia hyppyjä ensin ravissa ja sitten laukassa lähestymispuomin kanssa, jolloin estettä voidaan nostaa nopeasti isommaksi. Minun ei tarvitse murehtia lähestymisestä, vaan puomi auttaa ja voin keskittyä tuntemaan hevosen hypyn. Hyppään kerran tai pari esteet läpi yksittäisinä ja kokeilen linjojen ratsastamisen sekä sarjavälin. Tämän jälkeen esteitä nostetaan, ja teen muutamia lyhyitä rataharjoituksia sen kokoisilla esteillä, jotka tuntuvat kyseiselle hevoselle sopivilta. Haluan kokeilla hevosta kaarteissa, suhteutetulla linjalla sekä sarjaesteellä. Yleensä lopuksi pyydän myyjää nostamaan muutamia esteitä reilusti isommiksi.


Jos hevonen ei tunnu omalta, koeratsastus loppuu siihen. Kokeilutilanteessa oikea tunne on tärkeä. Hevosen tulee tuntua itselle sopivalta. Minulla tulee olla turvallinen olo hevosen selässä. Havaitsen tämän hyvin esteitä hypätessä. Esteet eivät saa pelottaa, vaikka alla olisi vieras hevonen. Esimerkiksi Laran kanssa esteiden korkeudella ei ollut väliä. Myyjä teki lopuksi sarjaesteen b-osasta tolppien korkuisen tasaokserin, eikä este tuntunut missään vaiheessa isolta, vaikka korkeus ja leveys hipoivat puoltatoista metriä.

Jonkun  toisen hevosen kanssa olen jättänyt kokeilun kesken siinä vaiheessa, kun 90cm esteet tuntuvat liian isoilta. Mielestäni ei ole reilua teeskennellä, jos tietää, ettei hevonen kiinnosta ostomielessä. Myyjänä tiedän, miten ärsyttävältä tuntuu, kun koeratsastus venyy parituntiseksi ja ostaja kertoo, miten mainiolta ja hänelle sopivalta hevonen tuntuukaan. Sitten ostajasta ei enää kuulu mitään. Eikä kyseessä ollut yksi ainoa kerta, ei suinkaan.

  
Koeratsastuksen perusteella tykkäsin Larasta paljon. Lara ei ollut erityisen hyvässä kunnossa. Ison hevosen peruskunnon kehittäminen vaatisi aikaa ja malttia. Kilpailutulosten puuttuminen mietitytti myös (olisiko taustalla kuitenkin terveydellisiä syitä). Otin seuraavana päivänä yhteyttä Laran maahantuojaan, joka oli minulle ennestään tuttu. Hänen puheidensa perusteella uskaltauduin tekemään Larasta tarjouksen. Kävimme myyjän kanssa keskustelua hinnasta muutaman päivän, ennen kuin pääsimme molempia tyydyttävään ratkaisuun. Tammikuun alussa ajoin Jyväskylän raviradalle, jossa vaihdoimme hevosia. Projektiksi ostamani suomenhevosruuna matkasi Tampereella, ja Lara saapui kanssani Kuvansiin.


Seuraaviin kolmeen vuoteen mahtui monia ilon ja onnistumisen hetkiä. Lara osoittautui monilla tavoin paremmaksi, kuin olin osannut kuvitella. Pääsin jatkamaan Laran kanssa siitä, mihin olin jäänyt edellisen hevoseni kanssa. Kilpailimme Laran kanssa seuraavina vuosina tasaisesti 110 – 130 cm luokkia. Teimme kansallisista luokista tasaista tulosta, useimmiten kahden – kolmen pudotuksen radoilla. Lara oli erittäin rehellinen hyppääjä, joka ei katsonut esteitä eikä pysähdellyt. Lara ei kuitenkaan ollut erityisen varovainen, ja ratsastuksesta huolimatta (ratsastuksesta johtuen) tulokset pysyivät samoina. Mitä huonommin ratsastin esteelle, sen varmemmin Lara onnistui keräämään jalat ja hyppäämään puhtaasti. Tasaisen sujuvalla lähestymisellä Lara saattoi ottaa puomin alas ilman selkeää syytä. Lara teki sen, mitä ratsastajana pyysin, mutta kilpahevosen taistelutahto puuttui. Lara oli minulle oikea hevonen oikeaan aikaan.


SUNNUNTAIN ESTETREENI
Tänään Lara suhtautui pelham-kuolaimeen huomattavasti edelliskertaa suvaitsevaisemmin. Toki tuttua protestiviskomista oli havaittavissa (loistavasta ajoitettu kuva alla), mutta hallinta oli tällä kerralla paremmin kunnossa ja pidätteet menivät kelvollisesti läpi. Hyppäsin Laralla muutaman radanpätkän, ja totesin, ettei hyppykyky ole mihinkään hävinnyt viime vuosien aikana. Lopussa Lara oli todella rento ja pyöreä. Kuvista kiitos Lauralle. Omaa istuntaa ja asentoa on syytä tarkkailla niin usein kuin mahdollista, sillä parannettavaa löytyy aina.



6 kommenttia

  1. Tämä postaus ei ollut mielestäni niin hyvin kirjoitettu, kun edellinen (Elinan kirjoittama), mutta silti todella mielenkiintoinen. Postaus loppui yhtäkkiä kesken, vaikka luulin, että se vielä jatkuisi.. :D Kirjoittaja kuulostaa fiksulta hevosihmiseltä!

    VastaaPoista
  2. Mielenkiintoista lukea teidän historiasta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla! Minustakin oli tosi mielenkiintosta lukee tätä vaikka oonkin tarinan kuullut ennenkin :)

      Poista
  3. Olipa hyvä teksti! Toi koeratsastus juttu oli tosi mielenkiintonen :)

    VastaaPoista