Ensimmäinen hevonen, jonka selässä ikinä olen käynyt, on lv-tamma Irma. Olin 6-vuotias kun menimme ensimmäistä kertaa katsomaan Irmaa ja siitä lähtien ratsastin Irmalla ja sen tallikaverilla Billyllä noin parin vuoden ajan ja hullaannuin Irmaan täysin. Olen kuullut että Irma on nyt lopetettu, mutta jos joku tietää kys. tamman ja sen viimeisistä vuosista, olisin kiitollinen jos saisin kuulla!
Seuraava lempihevonen löytyikin Vurrilta, jossa aloitin alkeiskurssin vuonna 2005. Menin lähes jokaisen tunnin Hercules-ponilla, joka oli mielestäni aivan ehdoton ykkönen silloin. Hecu on vuonna 1995 syntynyt New Forest ruuna ja oikein suloinen ja kiltti tapaus. Ensimmäiset laukat ja hypyt koin Herculeksen kanssa. Nykyisin 139 cm korkea poni on hieman liian pieni alleni, mutta asuu vieläkin Vurrilla.
Seuraavat ponit ovat vieläkin todella lähellä sydäntäni, enkä aio unohtaa niitä koskaan. Milady d'Achigny "Mila" ja Game Boy "Eemeli". Mila ja Emppu asuivat siis Vurrilla myös ja 135 cm korkea risteytysruuna Eemeli oli ehdoton lemppari muutaman vuoden ajan. Olin juuri sopivan kokoinen Empun selkään ja koska meillä ponin kanssa täsmäsivät kemiat yhteen, sain mennä lempparillani aina joka toinen tunti. Ponilta opin ratsastamaan herkällä & kevyellä kädellä ja istunnalla. Eemeli ei antanut ikinä mitään ilmaiseksi ja kun opin käsittelemään sitä oikein, onnistumisen tunteita tuli monella tunnilla.
Kun Emppu muutti pois Vurrilta, olin ihan hukassa. Lempiponini oli viety pois, enkä tiennyt minne. Monet itkut siitä tulikin silloin itkettyä, mutta kun aloin ponia netistä etsimään, löysin sen silloisen hoitajan ja otin häneen yhteyttä. Juttelimme netissä paljon, ja eipä aikaakaan kun menin ponia katsomaan Suonenjoelle Vanhamäen tallille. Siellä tutustuin moniin uusiin ihmisiin ja siitä onkin Eemeliä kiittäminen. Ponia näen melko harvoin, mutta tiedän että sillä on hyvät olot siellä ♥
Mila tuli Vurrille hieman Empun tulon jälkeen. Aloinkin hoitamaan Milaa ja sen ihana luonne ja suloisuus vei sydämeni. Hoidin poneja parhaani mukaan ja autoin ratsastajia ja putsailin ruokakuppeja yms. Kerran sainkin Milan tunnille ja olin ihan taivaissa. Vartti tunnin alkamisen jälkeen tamma alkoi kuitenkin ontua, enkä enää sen jälkeen ponia tunnille saanut. Jatkoin kuitenkin sen hoitamista, mutta pian poni myytiin. Ja taas oli aihetta itkuun, kun Emppu oli myyty vain muutama viikko ennen Milaa.
Sain kuitenkin ponin uuden asuinpaikan melko nopeasti selville ja uuden omistajan kanssa pari kertaa juteltuani, menin Milaa katsomaan. Sain ratsastaa ponilla ja olin niin onnellinen kuin voi olla. Olen toisenkin kerran käynyt tammaa katsomassa ja näen sitä silloin tällöin täälläpäin kisoissa. Poni on
kultaa ♥
Pitkään aikaan minulla ei lempparia ollutkaan Milan ja Empun lähdön jälkeen, mutta eräänä kesänä tutustuin Elnaan ja kävin ratsastamassa hänen hepoillaan Julialla ja Romeolla. Sitten taas oli tauko, mutta seuraavana talvena menimme Jennin kanssa Elnalle ja siitä hetkestä alkaen, ihastuin tuohon 1993 vuonna syntyneeseen lv-tamma Juliaan. Julle, oikealta nimeltään Charmful Glory, oli melko osaamaton tamma, mutta minä näin hepassa jotain erikoista. Talven aikana suhteemme vain lähentyi entisestään ja ennen pitkää tamma oli koko elämäni.
Sitten kuvioihin tuli elämäni hevonen. Lara. Maailman ihanin, täydellisin ja paras hevonen ikinä. En ikinä olisi uskonut kiintyväni yhteenkään hevoseen kuin Laraan olen kiintynyt. Tamma on kuin toinen puoliskoni enkä uskalla ajatella aikaa ilman sitä. Mikään, EI MIKÄÄN, hevonen ole ollut minulle niin tärkeä kuin Lara on. Ehkä tämä ylistys riittää, tiedätte kuitenkin, että mikään ei tulee kultaani korvaamaan <3 !
 |
| Kevät 2011 |
 |
| Syksy 2011 |
Muita tärkeitä hevosia on ollut myös Vizija "Viivi", Shakira ja Sävel Saku "Saku".
Anteeksi kamalan pitkä postaus ja kirjotusvirheiden määrällä ei varmaan ole rajaa. Tässä olotilassa kuitenkin on älyttömän vaikea edes ajatella selvästi, saati kirjoittaa.. Ja vastailkaa kyselyyn kiitos!
 |
| Spilka |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti