Hannu sänkkärillä

Muutama viikko takaperin pääsin ekaa kertaa sänkkärille ratsastamaan tänä vuonna ja tottakai suoritettiin se yhdessä Hannun kanssa. Hanski on ihan mieletön peli tollaseen ja sen kanssa on aina niin kiva työskennellä vaikkei se ikinä helppoa olekaan. Se pitää aina vähän viritellä sopivaan mielentilaan ja tälläkin kertaa kunnon rallittelu tehosi.

Hyppäsin  siis lokakuun viimeisillä viikoilla Roosan mukaan tallireissulle ja pääsin pitkästä aikaa ruunan puikkoihin. Suunnattiin siis sänkipellolle ajatuksena vähän ottaa reippaampia pätkiä ja lopuksi työskennellä ihan oikeasti. Hannun saa aika kivasti hereille pienellä laukkaspurttailulla ja tälläkin kertaa ruuna oli ihan menossa kun huomasi että aletaan laukkailemaan.

Ollaanks tässä nyt sit hyvin takajaloilla..? :'D

Otettiin muutamat laukkapäästelyt ja lopuksi keskityttiin ravityöskentelyyn. Alkuun ravia ei meinannut irrota ei sitten millään vaan herra olisi halunnut jäädä paikalleen töpöttämään. Se ei ollut mun suunnitelmiin sopivaa ja päädyttiinkin sitten tekemään ihan oikeasti hommia, jotta löydettäisiin hieman pontevuutta ja rentoutta liikkumiseen.

Tää oli lähtötilanne: koko hevonen pohkeen takana, askel lyhyttä ja jännittynyttä ja muutenkin yleisilme tyytymätön eikä ollenkaan rento.

Mutta hetken työstämisen jälkeen selkä alkoi pyöristyä, askel ja kaula pidentyä ja hevonen alkoi liikkumaan pehmeän rennosti pohkeen edessä!

Hetken aikaa kaivettuani se ravi löytyi kuin löytyikin! Hannu hieman myötäsi niskasta, tuli paremmalle kaulalle ja alkoi venyttää sekä itteään että askeltaan. Se on aika harvinaista herkkua tuon eläimen kanssa, joka mielellään jää töpöttämään pikkuravia paikalleen tai vaihtoehtoisesti koheltaa tuhatta ja sataa ilman päätä ja häntää. Mitään ryhdikkyyttä ei voi alkaa vaatimaan hevoselta jota ei ole koulutettu kulkemaan oikeassa peräänannossa, mutta tuollaiseen rentouteen ja positiiviseen fiilikseen on hyvä pyrkiä jatkossakin.

Kun Hannu jaksoi työskennellä kelvollisesti tarpeeksi, oltiin molemmat jo ihan kaikkensa antaneita ja päästiin lähtemään talliin takaisin. Vaikka en mikään vannoutunut suokkifani ole koskaan ollutkaan, niin kyllä ton eläimen kanssa on vaan jotenkin niin kivaa työskennellä! Se on vähän omalaatuinen ja erikoinen ja mikään ei oo sen kanssa niin yksinkertasta, mutta sitäkin antoisampaa on saada se toimimaan kivasti ja liikkumaan hyvin. 

Muistakaas laitella kysymyksiä kysymyspostaukseen! :)