Kuvahaaste: mitä hevosenomistaminen on

KUVAHAASTEEN SÄÄNNÖT

→ Valitse neljä kuvaa, jotka kuvaavat parhaiten sanoja luottamus, onnistuminen, epäonnistuminen sekä todellisuus.

→ Neljän kuvan jälkeen valitse yksi vapaavalintainen kuva sekä valitse siihen kuvaa parhaiten kuvaava sana.

→ Haasta kuvahaasteeseen viisi blogia, joissa bloggaajalla on oma hevonen. Yksinkertaista ja helppoa! (toim. huom. EI ole helppoa valita vain yhtä kuvaa / aihe...)

Mä sain haasteen Anniinalta sekä Riinalta, kiitokset molemmille! Käykää muutkin kattoo nuo linkatut postaukset. Mä voisin heittää haasteen eteenpäin kaikille teille hevosenomistajille, jotka tätä postausta lukeekaan. Voitte linkkailla omia postauksianne vaikka kommentteihin, näitä on ihan hauskaa lukea. Mutta pidemmittä puheitta mennään asiaan. 

LUOTTAMUS

Vaikka monien mielestä oli Kalle ei ollut todellakaan luotettava, mä luotin siihen kun kallioon. Ja se luotti muhun. Reilussa vuodessa meidän välille syntyi niin vahva side, etten mä ole koskaan tuntenut oloani yhtään niin luottavaiseksi kuin Kallen kanssa.

ONNISTUMINEN

Mun elämässä suurin onnistuminen on se, että sain Kallesta ihan korvaamattoman ystävän. Sen kanssa kuljettiin niin pitkä, mutta niin kovin lyhyt matka, johon mahtui kyllä vaikka mitä. Sen kanssa sain kokea miltä tuntuu rakastaa jotain toista niin paljon, että on valmis tekemään kaikkensa toisen puolesta. Mä oon niin kauhean ylpeä tosta mun enkeliponista, siitä tuli niin hieno ja se sai mut onnelliseksi päivittäin olemalla vaan olemassa <3 

EPÄONNISTUMINEN

Laran kanssa kesäinen ajoittainen epäpuhtaus ja outo liikkuminen sai mut tuntemaan epäonnistuneeksi hevosenomistajana. En tiennyt mitä tehdä ja mistä hiersi, tunsin vaan olevani ihan hukassa kun en oikein osannut reagoida asiaan mitenkään.

TODELLISUUS

Vaikka hevosen omistaminen on aivan ihanaa aikaa enkä osaisi enää elää ilman omaa hevosta, todellisuudessa siinä ehdottomasti raskainta tehdä viimeinen päätös ja päästää parhaasta ystävästä irti. Se on jotain niin sanoinkuvaamatonta, etten olisi koskaan uskonut sellaista tunnetta olevan olemassa ennenkuin se osui omalle kohdalle. Kuitenkin asioilla on tapana järjestyä. Jollain tapaa todellisuus on sitä, että kun yksi ovi sulkeutuu, toinen avautuu. 

IKÄVÄ

Kun se ovi sulkeutuu, jää jäljelle hirveä ikävä. Se raastaa ja tuntuu, ettei siitä vaan millään pääse yli. Eikä siitä varmasti koskaan pääsekään, mikään ei enää tuo sitä rakasta ystävää takaisin eikä enää koskaan saa tilaisuutta katsoa noihin maailman kauneimpiin silmiin. Surullisinta on ajatella, että se on kovin lopullista eikä ikävä varmasti lopu koskaan, se vaan muuttaa muotoaan. 

Tästä kyllä tuli vähän syvällisempi kuin ajattelin ja ihankuin hevosen omistaminen olisi vaan kauhean masentavaa. Ei, ei se niin ole, nyt vaan Kalle on ollut paljon mielessä näinä päivinä ja se ehkä hieman heijastuu myös näihin ajatuksiin. Laran kanssa en ole ollut vielä kovin montaa kuukautta hevosen omistajana, joten senkin takia Kallesta oli helpompi kirjoittaa ja valita sopivia kuvia. Katsotaan josko viikonloppuna vähän paremmilla fiiliksillä.