Kiitos Zippe

Niin siinä sitten kävi, että rakas Ship Shap muutti tänään uuteen kotiin uuteen kotikaupunkiin.

Zipe siirtyi kesän jälkeen kertaalleen uudelle omistajalle, mutta uusi omistaja ei saanutkaan hevosta maksettua, joten palautui Elinalle syksyn alussa. Silloin aloin liikuttaa ponia kerran pari viikkoon sen asuessa Lekolla ja oon päässyt tekemään sen kanssa vaikka mitä. Ollaan maastoiltu, tehty puomijumppaa ja väännetty koulua ihan tosissaan. Nyt Zipu tuli sitten uudelleen myyntiin ja tänään hän sitten jätti Varkauden taakseen ja aloitti ihan uuden elämän muualla!

Zipellä on kyllä oma paikka mun sydämessä. Se tuli Elinalle melko tarkalleen kolme vuotta sitten suoraan ulkomailta ja se valloitti kaikki ihanalla luonteellaan, osaamisellaan ja pelkällä olemuksellaan. Pääsin jo silloin treenin makuun sen kanssa, kun käytiin näin talviaikaan paljon maneesissa koulua vääntämässä ja mä kyllä tykkäsin ruunasta. Se ei ollut ihan mun tyylinen, vähän hidas ja sellanen, mutta tykkäsin sen luonteesta ja olihan se hienoa ratsastaa hevosella, joka tekee laukanvaihdot askeleessa ja on kisannut 150cm rataesteillä. 

Siihen aikaan Winskin kanssa treenaaminen oli kuitenkin mun pääjuttu ja myöhemmin Kalle, joten Z ei oo koskaan ollut mulle se "ykkösheppa". Oon aina sillon tällön sunnuntaisin ratsastellut sitä näiden vuosien aikana ja käynyt selässä vähän fiilistelemässä ja pitämässä hauskaa. Hypätäkin taisin sillä kerran vai jopa kaksi, mutta enemmän me ollaan viihdytty sileellä tai maastossa.

Nyt tämän syksyn tosiaan on vaan nautiskeltu. Maastossa käytiin aina vanhoilla tutuilla maastopoluilla, joita mä kalusin joka päivä sillon kun olin itse 15-vuotias. Siihen aikaan alla oli parikymppinen, varmajalkainen lämppäri joka meni tasan sinne minne pyydettiin mitään kyselemättä. Nyt Zipen kanssa vähän haahuiltiin siellä täällä, otettiin parit laukkapätkät molempien mielenvirkistykseksi ja vaan käveltiin niitä metsäpolkuja, jotka osasin vieläkin ulkoa. 

Sileellä ollaan menty ihan mulle uusiin ulottuvuuksiin ja harjoteltu muutaman kerran laukanvaihtoja joka toisella askeleella. En oo ennen ikinä ratsastanut hevosella, joka osaa tehdä virheettömät vaihdot joka askeleella. Ne on mulle aivan liian hankalia, mutta noita että vaihto-askel-vaihto-askel-vaihto päästiin tekemään onnistuneesti jo muutama sarja! Ihan huikea fiilis!

Viime viikolla kävin ponin kanssa fiilistelemässä ensin maanantaina sileetreenin merkeissä ja keskiviikkona vaan humppailtiin maneesissa ilman satulaa. Zipetti päätti tehdä omatoimisen alkuverkan ja aloitti juoksemalla villisti ympäri maneesia. Se heitti pukkia pukin perään ja riehui ihan kunnolla, pikkusen ruunapoika onnessaan! Ilman satulaa treeni sujui sit ihan moitteettomasti, tehtiin hienoja vaihtosarjoja ja ponilla oli ihanasti energiaa ja kokoamisetkin tuntuivat sujuvan helposti. 

Vietettiin sit hyvä hetki tallissa ennen kun lähdin jatkamaan matkaa. Ukko tapansa mukaan kerjäsi herkkuja sen minkä kerkesi ja mikään ei vaan riittänyt! :D Viimeset heipat sanottiin eilen, kun käytiin Hannan kanssa pesemässä Sipu korvasta häntään ihan puhtaaksi. Päivällä oltiin otettu Elinan kanssa viimeset kuvat ruunasta pellolla kivassa marraskuun lumettomassa maisemassa ja on se eläin vaan upea <3 Tän postauksen kuvat onkin eiliseltä kuvausreissulta sekä maanantain ratsastukselta.

Kiitos Zipetti kaikistä näistä kolmesta vuodesta, oli ihan huippua tuntea tuollainen hevonen ja päästä tekemään kaikkea kivaa yhdessä. Nyt on sitten tämä jengi hajonnut kokonaan, tulee ihan tippa linssiin kun muistelen noita onnellisia vuokraajan aikoja. Sissille halit taivaaseen, Winskille pusut Espanjaan ja Zipelle kaikkea hyvää uuteen kotiin! <3