Hepan huoltopäivät

Tää viikko onkin ollut Larpalla "yhtä juhlaa". Ei siis sen mielestä laisinkaan, mutta mun mielenrauhalle on kyllä tää viikko tehnyt gutaa. Vaikka rahaa on palanutkin tilipäivän jäljiltä kiitettävät summat, ei ne ole menneet hukkaan vaan olen saanut hevoselle oikein mainiota hoitoa ja tukea sen tervyedentilaan. 

Viikko alkoi maanantaina jo kauan aikaa sitten sovitulla hammaslääkärillä. Olin saanut Larpan jonon kärkeen kun asiansa erittäin hyvin osaava hevostenhammaslääkäri Marika oli tulossa tallillemme raspaamaan hampaita. Hirnuvan Hampaan Marikan olen tavannut usein pikkutallilla asuessani ja siellä olen saanut moneen kertaa seurata hänen työskentelyään Elinan hevosten parissa. Nyt oli tilaisuus näyttää Larankin suu, vaikka sen edellisestä raspauksesta onkin vasta puolisen vuotta. Halusin kuitenkin saada Marikalta hänen mielipiteensä siitä, millainen raspausväli olisi hyvä Larpalle ja mitä sen suusta mahdollisesti löytyy. 

Ja kyllä kannatti. Tammalta löytyi onneksi vain vähän piikkejä, mutta sitäkin suurempana tekijänä vasemmalla puolella yksi alahammas oli jostain syystä päässyt kasvamaan muita korkeammaksi kuluttaen samasta kohtaa ylähammasta pienemmäksi. Tämä on aiheuttanut aina epämukavaa oloa tai jopa kipua kun hammas on jäänyt ns. lukkiutuneeksi leuan liikkuessa. Oon kyllä niin ilonen että päätin kattoa nyt tuon suun, ihana treenata nyt kun tietää että tamman suu on nyt kunnossa ja siellä ei ainakaan sen kummempaa löydy! Suuret kiitokset Marikalle! Onko joku lukijoista käyttänyt Marikan palveluita? Hän siis tekee oikeasti ihmeitä hevosten kanssa, ilman rauhoitusta raspaukset ynnä muut ja ihan uskomattoman hienoa hevosten käsittelyä. 

Seuraavana päivänä tiistaina Elina hyppäsi Laran kyytiin ja ratsasti sen sileellä. Ratsastus meni ihan kelvollisesti, vaikkei Larppa ihan parhaimmillaan ollutkaan silloin. Suu oli kuulemma tuntunut paremmalta kuin aiemmin, eli kyllä tuolla raspauksella vaan oli oma osuutensa ratsastettavuuteen!

Eilen sitten oli vuorossa ensin kengitys ja sen perään hieroja. Mitä luksusta saada kaikki tämmönen samalle viikolle! Mentiin kengitettäväksi tuohon meidän pikkutallille, sillä kengittäjämme kaikki kengitystarpeet majailevat siellä ja näinollen on helpompi viedä hevonen sinne. Oltiin hyvin aikataulussa ja kengitys sujui (kuten aina Laran kanssa) oikein hyvin ja mallikkaasti. On kyllä niin outoa, kun Laran kanssa kengitysväli jää näin lyhyeksi, sillä kasvaa kaviot ihan hujauksessa ja nytkin tämä 6vko kengitysten välillä tuntui aika maksimimäärältä. Verraten Kalleen, se porskutti oikein tyytyväisenä helposti 8vko samoilla popoilla..

Kun uudet töppöset oli saatu alle, pääsi Larppa hetkeksi vanhan tutun suokkitamman viereen tarhailemaan mun hakiessa tamman ratsastuskamat Kimmolta. Päätin suorittaa päivän kevyen liikunnan vanhoja muistellen tuolla tallilla odotellessa hierojaa. Lara ei vaan meinannut antaa mulle kiinni tarhasta ollenkaan, se jopa lähti latomaan karkuun kun ilmeisesti luuli että lähdetään pois.. :D Hän ei millään olisi halunnut jättää vanhaa tuttua ja vanhaa kotitallia, vaan oli sitä mieltä että nyt ollaan täällä jäädäksemme.

Ratsastus sujui ihan ok, Larppa oli kivantuntuinen vaikkakin vähän laiska. Menin ihan kevyet 20min kentällä pyörien kaikki askellajit läpi ja sitten poniini pääsikin nauttimaan hierojan käsittelystä. Laran siis hieroi tallikaverini tuolta tallilta ja siksi tamma jäi sinne hierottavaksi. Sen kummempia jumeja ei löytynyt, mutta jonkin verran jäykkyyttä kaulassa ja selässä kylläkin. Eli hyvässä kunnossa näyttäisi lihaksisto olevan!

Tässä postauksessa olevat kuvat onkin tän päivän hölkältä, kiitos Iinalle taas kuvista! Kokeilin uutta juoksutussysteemiä, joka näyttäisi toimivan Larpalle oikein hyvin. Musta tuntuu että oon jotenkin neuroottinen tuon hevosen liikkumisen suhteen. Koitan joka päivä katsoa sen liikkumista sillä silmällä, että on pakko löytää jotain epämääräistä josta sitten voin tehdä vaikka mitä päätelmiä. Ärsyttää, mutta jotenkin tänään tuntui että tamma liikkui toiseen suuntaan ravissa huonommin kuin toiseen. Ei mitään ontumista tai epäpuhtautta, mutta ehkä jotain jäykkyyttä tai tahdittamista. Huomenna olisi taas estevalmennus, mutta pitää katsoa tilanne sen mukaan miltä tamma tuntuu alkuverkoissa. Toivon ja rukoilen taas niin kovasti, että olis vaan mun silmissä ja päässä tämä. 

No mutta, huomenna on päivä uusi ja se vierähtääkin iltaan asti töissä. Työpäivän päätteeksi käydään sitten estevalmennuksessa jos hepan liikkuminen ok ja aikaiselle lauantaiaamulle suunnitelmissa maastolenkki. Sitten koittaankin mun viikonloppuvapaat, sillä lähdetään aamupäivällä tyttöporukalla kohti Joensuuta ja Ilosaarirockia ja mä en tule selviämään, nään mun ehdottoman ykkösfanituskohteen Bastillen!! En oikeasti osaa kuvailla tätä tunnetta mikä mulla on tällä hetkellä, oon neljän vuoden ajan luukuttanut Bastillee aina kun mahdollista ja nyt mä pääsen kokemaan kaiken ihan in real life. Hullua. Mutta joo. Hyvää yötä ja hauskaa loppuviikkoa!