Heippa! Viime postauksessa taisinkin mainita, että oltiin menossa Roosan kanssa pitkästä aikaa tuntiratsastajiksi. Varattiin ihan extempore-reissu maanantaina Vanhikselle ja niimpä eilen lähdettiinkin matkaan kohti Suonenjokea. Viime reissusta olikin kulunut jo hyvä tovi, joten oli taas korkea aika lähteä käymään moikkailemassa tuttuja ja kiivetä osaavien tuntihevosten selkään.
Oltiin vähän aikataulusta myöhässä perillä, ja kauhuksemme huomattiin että molempien ratsureimat on vielä ulkona. Roosa oli siis saanut ratsastettavakseen pv-tamma Kamillan (jos muistatte, itse hyppäilin samalla tammalla edellisenä kesänä maastoesteitä!) ja mulle oli laitettu uusi tuttavuus Rontti. Tällä ruunalla en ollutkaan aiemmin ratsastanut ja oikeastaan en muuta tiennyt kuin sen olevan ihanan korkea!
Kuvien c: Emma Julkunen. Kaikista kuvista suuret kiitokset Emma!! :)
Saatiin eräs tallilainen avuksi pyydystämään hevosia ja Rontti olikin aikalailla nimensä veroinen, eikä meinannut antautua ollenkaan sisälle laitettavaksi. Muutaman karjaisun ja kauranjyvän avulla saatiin lurjus talliin ja alettiin laittaa hevosia valmiiksi. Melko pikaisen varustamisen jälkeen oltiin valmiit lähtemään tunnille, vaikkakin 5 minuuttia myöhässä.. Hyvä me!
Odotin innolla mitä tunnista tulee, yleensä kun ollaan käyty tunneilla niin oon saanut aina mun "vakkarihepan" Donnan tunnille, mutta nyt olikin ihan vieras heppa alla. Eikä siinä mitään, ihan tosi kiva päästä testaamaan uusia ratsuja ja varsinkin kun kyse oli noin suuresta yksilöstä ;) Alkukäynnit käveltiin pitkin ohjin uralla ja vaihdettiin Jaanan kanssa pikaiset kuulumiset ennenkuin alettiin kunnolla hommiin.
Ravissa tehtiin ihan perusverkkaa, haettiin hevosia kuulolle ja koitin ratsastaa Rontin hyvin hereille. Ratsastin jopa liian hyvin eteenpäin, sillä Jaana joutui koko ajan käskemään mua hidastamaan tahtia. Kun sain tahdin hitaammaksi ja rauhallisemmaksi, kerkesi heppakin ottaa kaikki jalat menoon mukaan ja oikeastaan kaikki tekeminen helpottui heti. Alkuverkkoihin otettiin lisäksi laukkaa pääty-ympyröillä ja laukassa oikea tempi löytyi heti ja Rontti tuntui tosi hyvältä liikkuessaan rennosti eteenpäin.
Laukkaamisen jälkeen käveltiin hetki ja aloitettiin tunnin pääaihe, eli kolmikaariset. Tehtiin kolmikaarisia molemmille pitkille sivuille, joten tekemistä kyllä riitti! Koko ajan joutui vahtimaan että hevonen taipuu, suoristuu, taipuu uuteen suuntaan, suoristuu ja taipuu taas. Rontti oli vähän vaikeampi oikealle, joten siihen suuntaan sainkin tehdä ihan kunnolla töitä. Kun sain hyvin sisäpohkeen läpi ja vasemman lavan hallintaan, oli taas himppasen helpompaa työskennellä.
Lisättiin tehtävään vielä käyntisiirtymiset suoristuksen yhteyteen sekä voltit jokaiseen kaarteeseen. Olin saanut tässä vaiheessa hevosen ratsastettua jo sen verran kivasti avuille ja kuulolle, ettei tehtävä oikeastaan aiheuttanut meille mitään ongelmia. Ainut mistä sain koko ajan noottia, oli mun oma istunta. Lähdin aina kenottamaan kaarteessa sisäänpäin jolloin mun sisäkylki lysähti ihan ruttuun ja kaaduin ihan hurjasti sisäänpäin. Oli muuten vaikea korjata tuollainen asia, kun piti ajatella nostavani sisäolkapää ylös ja samalla taakse, eikä alas.
Ennen suunnnanmuutosta tehtiin uralla muutamat askeleenpidennykset ja mulle tavanomaiseen tapaani lähdin ihan liikaa lisäämään vauhtia askelpituuden sijaan. Kun muistin tehdä koko ajan pidätteitä istunnalla ja ratsastaa samaan aikaan askelta pidemmäksi, onnistuttiin heti ja oli tosi kiva huomata miten Rontti lähti venyttää askelta kun oikeasti muistin ratsastaa. Tehtiin vielä hetki kolmikaarista toiseen suuntaan ennenkuin alettiin ratsastamaan loppuraveja.
Mulle ja Roosalle annettiin vielä ennen loppuraveja tulla pitkillä sivuilla raviväistöt pois uralta, suoristus ja väistö takaisin. Vasemmalle väistäminen oli Rontin kanssa hankalampaa, sillä se meinasi lähteä liikaa väistöön takaosa edellä. Jouduinkin korjaamaan tilannetta tosi paljon niin, että oikein tyrkkäsin vasemman etujalan lähtemään ensin ja sitten vasta sai takaosa tulla perässä. Oikealle väistö onnistuikin helpommin ja kohta mekin päästiin ravailemaan loppuraveja.
Jälleen kerran jäi tosi hyvä mieli tunnista! Oli ihana päästä taas pitkästä aikaa valvovan silmän alle ja Jaanalle erityiskiitokset taas. On niin virkistävää käydä aina välillä oikeasti osaavien hevosten kyydissä ja saada vinkkejä omaan ratsastukseen vähän eri ihmisiltä. Tästä sitä onkin hyvä jatkaa ja seuraavaa kertaa odotellessa! Olikin puhetta että ensi kerralla ottaisin Kallen mukaan ja mentäs sen kanssa yhdessä tunnille. Sainkin tästä melko hauskan ajatuksen, jota koitan lähteä hetimmiten suunnittelemaan lisää joten peukut pystyyn että onnistuisi! Huomenna sitten estevalkkuun, vähän jännää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti