Joskus näinkin

Meillä oli sitten perjantaina vähän erilaisempi treeni kuin oli suunniteltu. Oli tarkotus päästä hyppäilemään ekaa kertaa kahteen viikkoon Elinan valvovan silmän alla, mutta loppujen lopuksi ei otettu hypyn hyppyä, mä tuhrasin itkua ja Elina sai ratsastaa Kallen. Mitä ihmettä oikein tapahtui?

Parin viikon takaiselta hyppykerralta

Mentiin maneesille ja aloittelin verkkaamaan ihan normaalisti. Kalle tuntui ihan ookoolta, ehkä hitusen hitaalta pohkeelle ja pidätteille, mutta muuten ihan jees. Koitin ratsastaa melko rivakan ja reippaan verkan, mutta jossain vaiheessa mulla vaan napsahti, että ei helvetti, eihän tää suju yhtään. Nytkin kun edes ajattelen sitä tunnetta, niin alkaa pala nousta kurkkuun ja tekis mieli vaan itkeä ja kirjottaa kaikki maailman kirosanat tähän. Niin paljon mua otti päähän.

Kaikki muu oli ihan hyvin, paitsi semmonen pikkujuttu etten mä osannu ratsastaa. Yhtään. Ollenkaan. Ja voi luoja kuinka mua harmitti, olin niin sairaan pettynyt itteeni ja ärsytti niin paljon, kun en yksinkertaisesti enää edes tiennyt että missä mättää. Kun paikansin vian itteeni, päätin etten haluu kiusata ponia mun huonolla fiiliksellä ja kysyin haluisko Elina ratsastaa Kallen. Elina ratsasti vielä hetken Venlaa jonka jälkeen vaihdettiin niin, että mä kävelytin Venlaa ja Elina ratsasti Kallen. 

Kun tulin alas kyydistä, pillahdin samantien itkuun ja itkin vaan Elinalle kun ei suju enkä osaa. En vaan voinut pidätellä enää, kaikki vaan pursus ulos ja vuodatin ihan kunnolla koko ton paskan fiiliksen. Jotenkin sen itkukohtauksen ja Elinan kanssa juttelun jälkeen olo helpotti ja sain rauhotettuu itteni. Lisäksi oloa helpotti se, että Kalle meni oikein kivannäköisesti Elinan kanssa ja mun oli kivaa pitkästä aikaa kattoa Kallea maasta käsin. 

Elina teki vähän laukkareeniä ponin kanssa ja Kalle näyttikin oikein hyvältä. Oikea laukka oli vähän hankalampaa kuin vasen, joten se vaati vähän enemmän hommaa. Poni sai kuitenkin kehuja ja se on taas mennyt jonkinverran eteenpäin eikä laukassakaan jää enää niin paljon kättä vasten. Lopussa ravi oli tosi mageennäköstä, kun heppa oli ihan suberrento ja ravasi hirmuisen tarmokkaasti.

Olo parani sitten kerralla ja vähän jo hymyilytti kun käveltiin maneesilta tallille takaisin. Sovittiin, että Elina ratsastaa lauantaina Kallen uudelleen ja mä vuorostani kiipesin Bellan kyytiin, ekaa kertaa! Lauantailta ei tosin oo mitään materiaalia, mutta hyvin meni molemmilla. Kalle oli edellistä päivää paljon parempi ja mä ihastuin Bellaan ihan täysin! Se oli niin kivan herkkä ja pehmeä, voi jehna apua.. Ihana tytyyy! <3

Niin ja mainittakoon myös täällä, että Bella on nyt myynnissä. Mulle voi kiinnostuneet laittaa sähköpostia (aino.huupponen@hotmail.com) ja sitä kautta voi saada videoita / Elinan yhteystietoja :) Ihan vähän harmittaa kun ei mulla oo mahdollista kahteen heppaan, olisin ihan enemmän kuin mielellään B:n omaksi ostanut... 

Mutta eipä mulla tässä nyt muuta tän kummempaa. Huomenna Roosan kanssa pikainen Kuopioreissu ja perjantaina meillä onkin ihka eka oikea estevalkku! Vähän joo jännittää, ei olla kisojen jälkeen otettu hyppyjä yhtään ja "kylmiltään" kolmen viikon hyppytauon jälkeen pitäs lähtee valmennukseen.. Jospa me muutama pomppu vielä otetaan tässä alkuviikosta, ettei oo ihan niin jännät paikat.. Palaillaan kuitenkin viikolla, näillä näkymin erikoispostauksen merkeissä :)