Satulakokeilua ja kouluvalmennus

Käytiin eilen Elinan kanssa yhdessä maastoilemassa Kalle ja Bella, jonka jälkeen tein taas Kallen kanssa koppireenejä. Kopitusta harjoteltiin noin 45 minuuttia ennen kuin sain ponin taas pysymään sisällä ja takapuomin kiinni. Ja taas ollaan lähempänä ja lähempänä helpompaa elämää..! Ennen sitä kuitenkin tuli puheeksi Elinan kanssa tuo satula, joka nyt on jäänyt vähän liian leveeksi edestä, minkä johdosta valuu koko ajan lavoille ja puristaa. Kokeiltiin sitten ratsastuksen jälkeen kaikki satulat Kallen selkään mitä tallilta löydettiin ja muutama niistä nyt pääseekin ihan tositoimissa kokeiluun. Toivottavasti saadaan pian uusi satula!

Eilen sain yllättäen idean lähteä tänään kouluvalmennukseen pitkästä aikaa ja otin ekan satulan kokeiluun. Se on Pessoan estesatula, mutten kyllä mallista osaa sanoa yhtään mitään.. Joku estepenkki se on kuitenkin ja sopi Kallelle aika passelisti. Se olis saanut olla vähän kapeemmalla kaarella jottei olisi painunut liian alas, mutta pääasia olikin ettei se paina lapoja eikä säkää. Sillä siis mentiin valkkuun ja oli kyllä ihan hyvä valinta! Valkkuun lähdettiin meidän tallilta yhden toisen hepan kanssa ja käveltiin siis tuohon naapuritallin kentälle, jossa on paremmin tilaa.

Aloitettiin valkku omatoimisella verkalla ja verkassa vaan vähän tunnustelin miltä Kalle tuntui ja miten se reagoi satulaan. Heppa tuntui alusta asti tosi kivalta, se liikkui mielellään eteenpäin ja selkeästi liike oli paljon parempaa kun satula ei häirinnyt ollenkaan sen liikkumista. Tein verkassa aika perusjuttuja, muutamia voltteja ja ympyröitä, siirtymisiä ja vähän laukannostoja. En vaatinut muuta kuin omatoimista liikkumista reippaasti ja rennosti eteenpäin ja että se asettuu ja taipuu heti reilusti pyynnöstä. Laukassa tehtiin vähän nostoja ja laukkailtiin reippaasti kenttää ympäri, ennenkun pidettiin valkun kanssa pieni palaveri meidän nykymenosta ennen itse töihin ryhtymistä. 

Aloitettiin valkku työskentelemällä laukassa ja aiheena olikin meille vielä ihan vieras käsite, nimittäin suoralla uralla laukannostot. Ollaan treenattu nostoja ahkerasti, mutta ollaan nostettu ne aina kulmasta hieman taipuneella hevosella. Nyt olikin vähän jännä lähteä kokeilemaan miten suoralla uralla nostot onnistuvat. Onneksi huoli oli aika turha, sillä ollaanhan me jo nostettu vastalaukatkin suoralla uralla, joten miksei myötalauakat sitten onnistuisi. Tein ennen nostoa aina hieman avoa, ennenkuin suoristin ja nostin laukan. Ekoilla kerroilla Kalle ei meinannut ihan tajuta mitä mä oikein halusin vaan tarjoili milloin ristilaukkaa ja milloin vasta. Kun muistin kertoa hepalle tarkasti sisäpohkeella, että nostetaan vasen laukka ja samalla vahdin ulkolavan pysyvän hallinnassa niin saatiin heti hyviä nostoja aikaiseksi. 

Vähän vanhempaa matskuu toukokuulta uusien kuvien puutteessa..

Oikeaan suuntaan laukannostot olivatkin jo totuttuun tapaan paljon helpompia joten vaadittiinkin sitten siihen suuntaan vähän enemmän. Noston piti lähteä terävästi takajaloista niin, että kintut on hyvin mahan alla. Kun nostot onnistui, oli myös helpompi jatkaa laukassa ratsastamista. Tehtiin tosi paljon hommia laukan sisällä ja ratsastettiin takaosaa hyvin aktiiviseksi sekä etuosaa kevyeksi. Tein paljon pidätteitä ajatuksella vähän ylöspäin ja heti perään myötäys, ettei Kalle jää roikkumaan ohjalle vaan oppisi kantamaan itse itsensä. Muutaman noston ja toistojen jälkeen saatiin muutamia AIVAN SUPERhienoja hetkiä! Kalle ei oo koskaan ollut niin kevyt ja herkkä laukassa kädelle kun tossa muutamien pätkien ajan ja herranjestas että se tuntui hyvältä! Tota on nyt hyvä lähteä hakemaan joka kerralla, kun tietää että sen tunteen voi saavuttaa kun vaan muistaa ratsastaa oikein.

Laukkailun jälkeen pidettiin pieni huilitauko, jonka jälkeen tehtiin vielä ravityöskentelyä. Saatiin tehtäväksi mennä ihan uraa pitkin tehden ravissa vähän eteenratsastusta sekä kokoamista vuorotellen. Eteenratsastuksessa saatiin tehtäväksi tehdä isoa ympyrää jossa hieman irroteltiin lapoja väistättämisen avulla sekä haettiin tuntumaan paremmin ulko-ohjalle. Lisäksi isommassa ravissa oli tarkoitus hakea ponia pidemmälle kaulalle ja venymään vähän paremmin kuitenkin tuntuma säilyttäen ja taipumaan vähän paremmin sisäpohkeen ympärille. Ison ravin jälkeen istuin alas satulaan ja kokosin ravia vähän ylöspäin ja niin, että poni kantaa taas itse oman kroppansa ja liikkuu silti pyöreänä. Hetken aikaa poni vähän ihmetteli että mitäs tää nyt oli, mutta kun hyväksyi sen tosiasian, että kyllähän se osaa ja kykenee saatiin taas semmosia AHAAAA!-fiiliksiä!

Nyt vaan tota treenaamaan ahkerasti, tuossa kyllä huomasi miten liike lähti paranemaan koko ajan. Saatiin ihan superhyviä vinkkejä taas jälleen kerran, mm. noissa kokoamisissa kun muistan ajatella itse tosi ryhdikkäästi omalla kropalla ylös päin ja samalla hepan takaosaa kunnolla alle, saadaan jo sillä tehtyä iso muutos. Voi vitsit mä oon ihan fiiliksissä tästä ja nyt on taas ihan erilainen palo näihin omiin treeneihin! Näin sitä vaan saa huomata, että töitä on tehty ja että vieläkin meillä on parannettavaa ja kehityttävää ihan superisti! Niin ihanaa, on ihan täydellistä kun on tälläsiä ihmisiä ja apujoukkoja ympärillä joilta saa kullanarvoisia neuvoja ihan yhden tunnin aikana. Ensi viikolla olisi tarkotus mennä uudestaan, jos sitten saisin vaikka kuvaajankin matkaan. 

Ensi viikolla onkin ihanan reipastahtinen viikko tiedossa, kun kahden duunin sekä Kallen lisäksi mulla onkin yhden toisen hepan liikutus koko viikon ajan. Nimittäin Hannupoika on mun käytössä koko viikon, kun sen nykyinen liikuttelija Roosa on reissaamassa ja Jenni pyysi mua käymään treenailemassa ukkelia, ettei se jää ihan laiskottelemaan viikon ajaksi. Tosi ihanaa päästä viettää ponin kanssa kunnon tehoviikkoa, saapa nähdä mitä kaikkea me keksitäänkään! 

Can't wait!!! :)