Syysloman heppailut

Viron reissulta selviydytty ja olipa vaan huippureissu! Haluaisitteko kuulla enemmän siitä omassa postauksessa? Tämän tekstin kuitenkin pyhitän vaan tämän syyslomaviikon heppakuulumisille ja tietty -kuville!

Syyslomani alkoi aamutallilla jonne kaappasin Roosan mukaan kaveriksi. Heitettiin heppaset ulos ja tehtiin muutkin aamupuuhat. Sitten laitettiin Vippi kuntoon ja mentiin kentälle sen kanssa. Alunperin ajattelin mennä suht kevyen treenin, mutta Vippi sitten olikin hieman virkeän puoleinen, päädyinkin tekemään kunnon kouluväännön ekaa kertaa kotona. Alkuverkkailin kaikki askellajit läpi ja ravi löytyi jo tosi hienosti! Laukkakin pyöri oikein kivasti, vaikka sen sääteleminen onkin vielä tosi hankalaa.

Alkuverkkojen jälkeen aloitettiin sitten kunnon ratsuhommat. Käynnissä vaadin sitä liikkumaan rennosti ja rauhallisesti eteenpäin samalla taivutellen sitä molempiin suuntiin. Käynnissä Vippi liikkuu jo helposti oikein päin, kun sen vaan saa ensin rauhalliseksi ja kuuliaaksi. Nytkin käynti sujui oikein hyvin ja otin raviin. Ravailin ensin kenttää ympäri ihan pyytämättä mitään ja kun ravi pysyi oikein hyvin yllä, uskalsin alkaa jo vaatimaan muutakin.

Kun pyysin ponia taipumaan kunnolla ja ravaamaan hieman enemmän pohkeesta kohti ohjaa, sain yllättyä aika positiivisesti. Vippi rentoutui oikein kivasti, taipui hyvin ja kuunteli. Saatiin tosi hyviä pätkiä, mutta välillä sen keskittyminen herpaantui totaalisesti ja se alkoi puskemaan ulkolapaa ulos ja kiihdyttämään vauhtia. Jouduin tekemään moniamonia kertoja kaiken alusta, eli käynnin hyväksi ja sitten ravia. Sain jopa istua muutamien ympyröiden verran satulassa, eikä tahti silti rikkoutunut!

Kun sileellä ukko tuntui sen verran hyvältä, Roosa kasasi meille pienen esteen. Ajattelin pompata muutaman kerran, kun heppa tuntui niin hyvältä. Jälkeenpäin ajateltuna ei olisi kannattanut.. Yksi pieni este sai ponissa aikaan jonkun järkyttävän energiapommin ja sitten mua kuskattiin kuin märkää rättiä. Esteelle tultiin tuhatta ja sataa vähät mun pidätteistä välittämättä ja sama kaahotus jatkui esteen jälkeenkin. Tulipahan todettua, että pikkuisen vaaditaan estetreeniä! :D Muutaman onnistuneen hypyn jälkeen lopettelin ja ravailin vielä loppuravit.

Sileellä jäi tosi hyvä mieli ja tuota fiilistä lähdetään jatkossakin hakemaan. Esteillä taas pitää saada vauhtia paljon pois ja kuuliaisuutta kehiin. Hyvä siitä vielä tulee, ajan kanssa ja aikaahan meillä on! Ratsastuksen jälkeen ponin jalat kylmäykseen ja tehtiin Roosan kanssa sillä välin tallihommat. Kun kaikki oli valmista, suunnattiin hakemaan Emmi ja Julle, ja suoriltaan toiselle tallille.

Siis. Emmi ja Julle olivat fiksuina tyttöinä keksineet hurjankin hauskan jutun, nimittäin minut laitettaisiin Jullen liikutuslämppärin Iitun selkään. Hieman ennakkoluuloisena suostuin tyttöjen ideaan, kun en koskaan ollut hevosen selässä käynyt ja tasan yhden kerran sen nähnytkään. Julle ratsasti tammalla hetken ennen kun itse hyppäsin selkään.

Eka reaktio oli kun huomasin miten pieni se oli :D Luulin sen olevan paljon korkeampi, mutta sehän oli melkein ponikokoinen. (okei ei ihan, ehkä 160cm) Anyway, aloitin hommat ihan käynnissä ja oli kyllä hommat hanskassa ja hanskat ihan hukassa noin alkuunsa. Ajattelin vaan, että jes miten hienosti lähtee..! Siinä hetken käveltyä alkoi pikkuhiljaa oikeat säädöt löytymään ja uskaltauduin ravaamaan.

Ravissa Iitu oli oikein kiva rastastaa. Se kuunteli hyvin, oli kevyt edestä (vaikka meinasikin vähän painua liian alas) ja sain ratsastaa hyvin pohkeella. Laukkaakin uskaltauduin kokeilemaan, ja huhhuh se oli vaikea istua. Noei siinä, saatiin oikein bueno -pätkiä molempiin suuntiin, vaikka vähän oli oikeasti vaikea tehdä siellä mitään. Laukan jälkeen ravikin oli parempaa kun sain nenää vähän jo ylemmäs ja ratsastuksesta jäi oikein kiva mieli.

Sieltä tallilta sitten kotiin pakkaamaan ja nokat kohti Helsinkiä! Reissusta tosiaan kirjoittelen myöhemmin, mutta suuuret kiitokset Jennille kun hoitelit mun elukat ja mahdollistit mulle tän reissu, kiitos ihana <3

Tultiin tiistai-yönä kotiin ja keskiviikkona lähdin talleilemaan tosi virkeenä hyvin nukuttujen yöunien jälkeen. Jenni tuli mukaan ja ekana suunnattiin Lekolle ratsastamaan Dandy. Oli ihan järkyttävän kylmä ilma, mutta silti tosi nättiä kun aurinko paistoi ihanasti. Päätin sitten jättää satulan talliin ja ratsastaa ilman. Laitettiin Dandyliinille varusteet päälle ja suunnistettiin kentälle.

Aloitin heti alkukäyntien jälkeen ihan tositoimiin ja tein käynnissä muutaman pysähdyksen, ympyröitä ja voltteja. Jo alkuun D tuntui tosi hyväntuuliselta, oli kuulolla eikä painunut koko aikaa etupainoiseksi. Otin melko nopeasti sitten ravia ja sillon se fiilis iski - W O U ! Dandy oli mahtava! Se liikkui tosi hyvin, rennosti kuunnellen ja sain ratsastaa sitä tosi hyvin jalalla ohjaa kohti. Se tukeutui tosi hyvin kuolaimeen, ei vastustellut tuntumaa ollenkaan ja siirtymisetkin onnistui tosi hienosti.

Laukkaa otin pääasiassa pääty-ympyröillä ja sama wau -tunne jatkui vaan. Laukkasin ensin suht pitkässä & matalassa muodossa reippaasti eteenpäin ja kun Dandy liikkui niin kivasti, päätin kokeilla vähän kokoilla sitä. Ja päinvastoin odotuksiani, sain ponia koottua tosi hyvin! Ei tarvinnut paljon tiivistää istuntaa ja ratsastaa samalla eteen, kun saatiin tosi hyvää ja tahdikasta laukkaa. Välillä paketti vähän lässähti, mutta oon kyllä tositosi tyytyväinen ukkoon!

Loppuverkat verkattiin rennosti eteenalas laukassa sekä ravissa. Käytiin vielä kävelemässä tallinpihaa ympäri ennen kun mentiin talliin. Jennihän oli kuvaamassa, joten kiitokset sinne! Dandyn hoidettuamme lähdettiin vielä hakemaan yksi vanha tallikaverimme kyytiin ja suunnistettiin Vippiä hoitelemaan. Sen kanssa ei tehty mitään kummempaa kun oli jo pimeää, mutta ihan ookoo se meni. Jenni loppuverkkaili sen kanssa ja ihan hyvältähän se meno näytti!

Tosiaan, Viropostausta tulossa piakkoin ja ulkoasu on pakko mennä pian vaihtoon. Jos jollakulla on innostusta tehdä mulle banneria, ottakaapa yhteyttä kommentilla tai sähköpostilla! (aino.huupponen@hotmail.com)