Pohdintaa ja mietteitä +kuvia!

Mulla on paljon mietteitä Vipin suhteen, varsinkin kun olen saanut yllättävän paljon erilaisia mielipiteitä mun ylläpitohevosesta. Mutta mikä parasta, kukaan, ei kukaan ole sanonut ruunasta mitään pahaa! Tai ainakaan minun korviini ei ole kantautunut, tietäähän sen että kaupungilla juoksee ties mitä juoruja. Kuitenkin päätin kirjoitella vähän mun omia ajatuksia suoraan mun pääkopasta ukkelin suhteen. Niin, ja kaikki postauksen kuvat on jälleen Emmin kuvaamia eiliseltä kuvaushetkeltä, kiitos! :)

Ensinnäkin, mä oon ihan tavattoman ilonen että oon saanut noin kivan kaverin mulle käyttöön. Vaikka se ei osaakaan ratsastaessa kuin perusasiat Vipissä on ihania piirteitä ja se jaksaa ilostuttaa joka kerta kun vaan näen sen ja edes ajattelen sitä siellä omassa tarhassaan möllöttämässä (tai tällä hetkellä syömässä yöheiniään). Se tuo oikeasti yllättävän paljon iloa mun arkeen ja päiviin, en ois uskonutkaan miten mukavaa hommaa tää on!

Vippi on ihana. En malta odottaa että pääsen tutustumaan siihen ihan kunnolla ja tahdon viettää sen kanssa paljon aikaa. Se on perusluonteeltaan tosi fiksu ja se osaa käyttäytyä erittäin hyvin halutessaan. Hieman kuitenkin on käytöstavoissa opettelemista; taluttaessa pyrkii koko ajan reilusti taluttajaa edelle, talliin mennessä haluaa mennä ennen taluttajaa, karsinaan pitää päästä kamalalla kiireellä ja välillä käytävällä seisoessaan ei malttaisi pysyä paikallaan vaan haluaisi kuopia koko ajan. Nämä ovat sellaisia pikkujuttuja, jotka tulee arjen ja rutiinien myötä varmasti nopeasti paranemaan. Se oppii tosi nopeasti ja se selvästi haluaa oppia. 

Tosi monet ihmiset ovat ihmetelleet, "miksi ihmeessä otit tuollaisen puskasuokin, etkä kunnon kisapeliä?" Niin, miksi? Hmm, syitä on monia ja osaa en halua edes blogiin tuoda julki. Mutta suurimmat syyt ovat aika ja raha. Ensinnäkin olisiko mulla muka aikaa treenata oikeassa kisakunnossa olevaa kisahevosta ja liikuttaa se joka päivä tallihommien lisäksi? Ei olisi, mutta ehdin liikuttamaan tuollaisen "puskasuokin" joka ei vaadi eikä todellakaan tarvitse jokapäiväistä treenaamista. Enkä nyt tarkoita, ettei minulla ole hevoselle aikaa. Hevoselle on aikaa, mutta treenaamiselle ei.

Vipin kanssa mennään näin alkuun ihan sen ehdoilla. Vapaapäiviä se saa viettää viikossa kahdesta kolmeen, jottei se kipeydy tai sen työskentelymotivaatio katoa. Vapaapäivinä siis se saa vaan tarhailla, korkeintaan harjaan sen ja muuten rapsuttelen. Viikossa siis liikutuskertoja jää 4-5, ja ne pyrin käyttämään mahdollisimman monipuolisesti. Tällä hetkellä liikutusohjelmaan kuuluu kentällä pyörimistä, maastoilua yksin sekä kaverin kanssa ja maastakäsin työskentelyä & juoksutusta. Tähän mennessä en ole tainnut kotona ratsastaessani kertaakaan ratsastaa puolta tuntia pidempään ja pikkuhiljaa alan lisäämään ratsastusten pituutta. 

Ja sitten se toinen asia, eli raha. Kisakuntoisen hevosen kanssa mulla olis jäätävä halu treenata viikossa ainakin kerran ja kisata niin paljon kun vaan kisoja lähialueelta löytyy. Niin, ja nythän puhun koulukisoista, joille ei ole edes kunnon tarjontaa tällä alueella. Ja jos mulla olisi sellainen kisahevonen, varmasti myös sen omistaja haluaisi että hevosella kisataan ja valmennaudutaan säännöllisesti, johon minulla ei ole varaa. Valmennukset, kisamaksut, kisareissujen bensat, traikun vuokrat, auton vuokrat ja kaikki muut siihen lisäksi tulisi maksamaan ihan liikaa mun opiskelijabudjetille. Ja nämä ovat isoimmat syyt, miksi mulla on "puskaheppa" ylläpidossa :)

Sitten monia ihmetyttää, miksi noin raaka? Miksei jotain normiharraste peeveetä, joka jo on valmis kevyeen harrastamiseen? No ihan yksinkertaisesti siksi, että ekan kerran kun tänä vuonna Vippiä ratsastin, huomasin sen oman motivaation ja kyvyn oppia. Hetkeäkään sen ratsastaminen ei ollut helppoa, vaan koko ajan sain tehdä hiki hatussa töitä, että sain muutaman hyvän pätkän. Ja sitten ne hyvät pätkät.. Kun Vippi liikkui oikeasti kivasti, se oli äärettömän mukava ratsastaa. Kun sen hetken eteen oli tehnyt rutkasti töitä ja se tuntui niin hyvältä, tiesin että tämän mä haluan.

Vipillä on ihan uskomattoman hyvä motivaatio työskentelyyn ja sen halu oppia on jotain ihan uskomatonta. Eilen sanoinkin Emmille, että kaikista parasta Vipin ratsastuksessa on se, ettei se vastustele tahallaan. Se yrittää parhaansa ja antaa kaikkensa, yhtään laittamatta vastaan vaikka vaikeaa sille onkin. Sen ilmeestä näkee kuinka se keskittyy ja haluaa olla kiva. Sen kanssa treenaaminen on vaan yksinkertaisesti niin kivaa, etten sanotuksi saa! Sitä fiilistä ei kuvista näe tai mitenkään muutenkaan, sen vaan tuntee :)

Tuo hevonen vaan tuntuu niin hyvältä. En osaa sanoa, mikä siinä niin viehättää, mutta se vaan on niin hurjan kiva. Tänäänkin kun kävin tekemässä tallihommat ja iltatallin, otin ruunan sisälle ja harjasin sen kunnolla, selvitin jouhet ja pesin jalat ja vaan vietin aikaa sen kanssa. Melkein itku tuli silmään kun ajattelin, kuinka onnellinen mä oonkaan tuosta ruunasta. Winskin myynti on mulla mielessä joka päivä samoin kun on se itsekin. Mua lohduttaa aivan valtavasti ajatus, että kun W lähtee, mä en jää yksin tyhjin käsin vaan mulla on jo toinen, ihana heppaystävä lohduttamassa. Mikään tai kukaan ei tule varmasti korvaamaan Winskiä ikinä, enkä haluakaan, mutta Vippi antaa mulle lohtua ja voimaa jatkaa eteenpäin.

Eli mitä halusin sanoa, oli se, että tuo hevonen sopii mulle täydellisesti. En haluaisi minkään muuttuvan (paitsi tietysti ettei Elinan tarvitsisi myydä Winskiä) ja näin voisi olla aina tai ainakin mahdollisimman pitkään. Tästäkin postauksesta tuli varmaan todellatodella sekava, enkä varmaan edes saanut kirjotettua kaikkea mitä mielessä pyörii, mutta alkaa pikkuhiljaa väsymys painamaan päälle ja nukkumaan pitäisi ruveta. Jaksoikohan kukaan lukea..? Onneksi oli hyvä kuvaaja mukana, että sain tätäkin postausta hyvin väritettyä. Pari erikoisempaa postausta on tulossa (mm. meidän tavoitteista) piakkoin ja muutakin pitäisi kirjoitella, mutta tämä oli nyt päällimmäisenä mielessä. Nyt kuitenkin mä lähen nukkumaan ja huomenna alkaakin jo loma, ihanaa<3