Paljon heppailua, parit ilmalennot ja paljon kuvia!

Moikka! Eilen saittekin jo kunnolla kuvamaistiasia Hannun ja Ponin liikutuksista. En eilen sen suurempia tarinoita ehtinyt millään kirjoittaa, koska kello oli sen verran paljon, että piti jo joutua nukkumaan. Nyt saattekin taas tämmösen hieman pidemmän kuulumispostauksen, sisältäen eilisen & tämän päivän touhuilua! :)

Aamulla lähdettiin taas Roosan kanssa ajelemaan kohti Hannua ja kohta oltiinkin perillä. Serkkuni olikin jo ehtinyt siivoilla karsinat ja oli harjailemassa Ponia, joten aloin siinä laittelemaan Hanskia ratsastuskuntoon. Karvaa pöllysi ihan hirmuisesti ja mietin moneen kertaan jaksaisinko laittaa ihan satulankin, jottei housut menisi ihan karvaan. En sitten kuitenkaan laittanut, ja näin jälkiviisaana on hyvä todeta, että olisi ehkä sittenkin kannattanut..

Koitin alkuun mennä ihan siinä kentällä, mutta Hannu ei pariin päivään ollut liikkunut juuri ollenkaan, ja katsoin sitten paremmaksi vaihtoehdoksi käydä ensin pellolla vähän päästelemässä. Hannu olisi halunnut vaan koko ajan juosta ponin perään eikä keskittynytkään oikein mihinkään muuhun. Jenni sitten talutti ponin pellon toiseen päähän, jotta päästiin baanailemaan aina kunnolla niitä kohden. Siirryttiin vielä hetkeksi toiselle pellolle, jossa oli siis ihan täysin umpihanki. Oli Hannullakin hieman vaikeuksia tarpoa polviin asti olevassa hangessa, eikä kyllä pahaa tehnyt!

Ja ainiin! Tulinpas kerran oikein tyylikkäästi alas hankeenkin, siellä pellolla riehuessa. Oltiin ukkelin kanssa hieman eri mieltä suunnasta, ja kun sain sitten viimein Hannun kääntymään oikeaan suuntaan, oma tasapainoni oli jo kadotettu ja tulin alas hyvin perinteisellä tyylillä; kun ei vaan tasapaino pidä, housut luistaa ja sitten ollaan jaloillaan hangessa. Miksi, oi miksi mun tasapaino pettää aina Hannulla ratsastaessa?

Tallille päin takaisin menneessä taisi pikku-Prinsessalta löytyä hieman turhaa energiaa ja Jenni siinä sitten koitti juosta ponin perässä. Huikkasinkin Jennille, että hei, voin mä sen ottaa tähän toiseen käteen :D Jenni antoi ponin narun käteeni ja huhhuh kun oli piteleminen! Miten joku noin pieni voi olla silti noin vahva? Kätenikin ihan puutui, mutta perille päästiin ja kunnialla!

Kentällä tein aika perusloppuverkan; ravissa hieman taivuttelua, vähän rentoutta ja sellaista peruskauraa. Muutamat pysähdykset ja väistöt ja Hannu oli tosi kiva! Ei junnaillut ollenkaan, ei kiihdytellyt ja oli tosi kivan kevyt kädelle. Lopettelinkin aika pian, kun alkoi hieman olemaan hikinen suokkipoju alla, enkä viitsinyt hirveästi enää toista kiusata. Aloinkin kävelemään loppukäyntejä tavalliseen tapaani Hannun peban päällä istuen, ja kuinkas kävikään heti kun olin heittänyt ohjista irti...:

Kuva ennen...

Ja kuva n. 3 sekuntia edellisen jälkeen :)

Laskeuduin siis hyvin tyylipuhtaasti suoraan ahterilleni, ja oli kyllä lykky matkassa ettei häntäluu napsahtanut rikki! Olisipa ollut hyvin tuskalliset pari viikkoa edessä.. Hannu pääsi sitten talliin ja otettiin Poni liikutukseen. Jenni on alkanut hypyttelemään Ponia narun päässä ihan miniesteillä, ja olihan sekin ihme nyt nähtävä kun paikanpäällä olin. Kamera vaan kouraan ja sulkija laulamaan. Mutta voi kun se oli niiin hirmu söpöä, kun ponin ilmeestä oikein näki miten se tykkäsi tosta hommasta. Parit hypyt, vähän ravia ja sitten kävelyä hetki kenttää ympäri. Kun molemmat otukset oli hoideltu, pääsivät ne vielä tarhaan meidän lähtiessä kouluun.

Koulun jälkeen lähdinkin käymään kotona, ja viiden jälkeen lähdin taas ajelemaan tallille. Tällä kertaa suuntana oli Winskin, Sissin ja Zipen talli ja suunnitelmissa olikin lähteä Winnien kanssa maneesille koulutreeniin pitkästä aikaa. Ensin kuitenkin tallille mennessäni siivoilin Zipen karsinan ja laittelin kaikkien ruuat. Kun Sissi ja Zippe oli saatu kengitettyä, harjailin molemmat kunnolla, kylmäsin jalat, heitin yöloimet päälle ja ne pääsivät jo syömään iltaheiniä. Kun molemmat hepsut oli hoidettu, käväsin hakemassa Winskin sisälle, laittelin sen kuntoon ja lähdettiin maneesille.

Aloittelin ihan ravailemalla & laukkailemalla pitkin ohjin uralla, tehden käännöksiä, suunnanmuutoksia ja ympyröitä. Koitin ratsastaa W:tä mahdollisimman rennoksi ja reippaksi, ja annoinkin sen edetä ihan reippaassa tahdissa. Kun alkuverkkailut oli suoritettu, kävelin hetken ennen kuin aloin treenailemaan väistöjä. Winski toimi ihmeen kivasti sekä käynti- että raviväistöissä, ja kun sain sellaisen hyvän tunteen molempiin suuntiin, jätin väistöt sikseen. Seuraavaksi tein vähän laukkavoltteja, ja Winski toimi taas paljon paremmin vasempaan suuntaan kuin oikeaan. Oikeaa laukkaa pitää treenata vielä paljonpaljon ja sanoinhan jo että sitä pitää treenata paljon?

Kun sain laukan oikeallekin jotenkuten toimimaan, keskityin ravityöskentelyyn. Vahdin, että W käyttää kunnolla takapäätään eikä jää hiipimään paikalleen. Pari kertaa sain käskeä ponia ihan kunnolla, ettei vauhti hyydy ja ravi kuole kokonaan, mutta kuitenkin pian Winskikin taisi hokata mitä oikein yritin. Se yhtäkkiä rentoutui hurjasti, alkoi kuuntelemaan ihan pieniäkin apuja ja liikkumaan oikeasti kivasti! En varmaan ole vielä koskaan saanut sen kanssa noin kivoja pätkiä, ja olisin voinut ravailla vaikka kuinka kauan! Voi, ihana Wince <3

Tänään olikin taas aikainen aamuherätys, kun olin luvannut lähteä hyppäämään Oonalla. Laitettiin Oona tallissa valmiiksi ja lähdettiin pellolle ottamaan alkuverkat. Oona kävi jo alkuun ihan kuumana ja sain tehdä ihan kunnolla hommia, jotta se olisi kestänyt housuissaan. Pellolle jäikin onneksi edes pieni osa liioista höyryistä, kun siirryttiin kentälle.

Aloittelin tulemalla pari kertaa maapuomeja ravissa, jonka jälkeen muutamat kerrat laukassa. Laukassa intoa taas tuntui riittävän ihan vaikka muille jakaa, ja päätettiinkin alkaa hyppäämään jo hyvissä ajoin. Laitettiin ensin ihan pienenpieni ristikko, jolle hypyt onnistuivat aivan todella huonosti. Oona vaan kaahotti, ei kuunnellut lainkaan ja näin ollen hypytkään eivät onnistuneet. Suustaan se oli jotenkin todella vahva, joten en meinannut saada pidätteitäkään läpi ollenkaan. Laura nostikin esteen n. 90cm kokoiseksi, ja pari kertaa sen tultuamme, aloin saamaan Oonaan taas vähän enemmän tuntumaa ja hallittavuutta.

Esteitä oli siis kaksi, joista toisessa oli edellisellä kerralla rakentamamme tolpat ja toisessa tuollaiset öljytynnyrit. Tätä uutta estettäkin tultiin ensin ihan pienenä, mutta sekin nostettiin pian korkeammaksi. Pari kertaa tultiin molempia ihan peräkkäin ja vasempaan kierrokseen hypyt sujuivat jo huomattavasti paremmin kuin aiemmin. Oikealle olikin jo hieman hankalempaa, kun Oona halusi vaan puskea ulkopohjetta vasten, joten en saanut sitä kertaakaan tuotua linjalle suorassa > mistä johtuen vino hyppy ja jatkettiin myös vinoon.

Loppuun tulin vielä pari kertaa yksittäisenä vähän isompaa ja hyppäsin noiden tynnyreiden yli. Siinä olikin vähän jännät paikat aluksi, mutta päästiin loppujen lopuksi ihan kivasti yli. Tässäkin matalalla korkeudella Oona oli edestä vahva, mutta hidas pohkeelle. Kuitenkin noihin 'hyvänmielen hyppyihin' oli hyvä lopettaa ja tästä onkin hyvä jatkaa ensi kerralla!

Lopuksi aionkin taas antaa hieman tilannekartoitusta tulevasta. Huomenna mennään Roosan kanssa käyntimaastoon Sissin ja Zipen kanssa, perjantaina lähdenkin pikkuiselle lomalle (arvatkaas minne? ;)) hiihtoloman alun kunniaksi, sieltä tulen kotiin näillä näkymin tiistaina, keskiviikkona taas hyppykerta Oonalla ja Anne tulee meille silloin, torstaina estetreeni kera Winskin, varmaankin Hannuilua?, perjantaina W:n maastoilu, varmaan Oonan ratsastus?, lauantaina porukalla maastoilemaan S, Z & W ja sunnuntaiksi töihin. Huh, niin mikä hiihtoloma ja missä välissä? ;) No eivaan, ihana kun ei tartte stressata koulusta koko viikkoon ja saa varmasti oikein tuplamäärän heppailua!

Sukelluskilpailu, Aino vs. Oona. Kumpi voitti?