Kolmen kopukan perjantai!

Heips! Hieman venähti tämän postauksen kirjoittaminen, mutta ehkäpä parempi myöhään kuin ei milloinkaan? Koko päivän olen taas ollut menossa paikasta toiseen ja yleensä normaalisti viikonloppuisin saan "omaa aikaa" ainoastaan näin iltamyöhällä, kun muut on jo nukkumassa eikä kukaan häiritse. Sillon on kaikista helpoin kirjoitella blogiinkin, kun ajatus ei koko ajan katkeile ja saan tehdä tämän kaikessa rauhassa. Ja siis, nythän mun pitäisi olla jo nukkumassa, mutta koska haluan olla tunnollinen bloggaaja, olenkin täällä virkeänä tarinoimassa teille perjantain tapahtumista tarkemmin! Hoxhox, sivugadgettiin lisätty kysely, kaikki voisi sinne vastailla jotain! :)

Lähdettiin heti aamusta Roosan kanssa ajelemaan kohti tallia, jossa laiteltiin Winski valmiiksi ja mentiin maneesille. Luvassa oli puomitreeniä, ja aloittelinkin ihan vaan ravailemalla & laukkailemalla pitkin ohjin uraa pitkin. Verkkaillessa vaihtelin suuntaa, tein paljon kääntymisiä ja herättelin Winskiä paremmin teräväksi. Roosa laitteli muutamat puomit sinne tänne ja aloiteltiin tulemalla kolmea puomia ympyrällä ravissa. Alkuun W tuntui jotenkin todella hitaalta ja löysältä, mutta alkoi pikkuhiljaa heräilemään. Otettiin alkuun muutama hyppy yhdelle miniristikolle, josta Winnie sopivasti innostuikin ja alkoi jopa liikkumaankin!

On niin loistava meno että tarviis aurinkolasit..

Harjoiteltiin puomien kanssa lähinnä lähestymisiä ja temmon säilyttämistä. Siitähän ei vaan meinannut tulla yhtikäs mitään, kun herra päätti hieman sooloilla ja vedellä ihan minne sattuu. Välillä jollekin puomille tultiin oikein loistavasti kunnes taas toisella kerralla ne samaiset puomit piti tyyliin hypätä yhdellä loikalla yli. Sitten saatettiin taas päästä seuraavat kunnialla, mutta sitten iski pupu pöksyyn ja säikyttiin niitä seuraavia puomeja..

Loppua kohden tehtävien hankaloituessa, Winski kävi vaan jotenkin koko ajan vaikeammaksi ja vaikeammaksi. Se ei meinannut kuunnella ollenkaan pidätteitä, vaihteli laukkoja ihan omia aikojaan ja mitä inhottavinta; kyttäili kaikkea. Tuota se tekee tosin melko usein, ja varmasti kyttäilyn määrään vaikutti suurilta osin torstaina ollut vapaapäivä. Nyt homma oli karata käsistä, kun pouni saattoi ihan yhtäkkiä laukasta ampaista suoraan eteenpäin tai sivulle. Muutenkin koko hevonen tuntui todella oudolta, jonka vuoksi omat fiilikset oli koko maneesireissun ajan tätä: "En osaa, en halua. En osaa, miksen mä osaaa!" Koko homma oli muuttumassa kohta katastrofiksi, kunnes Winski hieman palautui normaaliksi, ihanaksi itsekseen ja saatiin ehkä kaksi hyvää, rauhallista ravipätkää. Laukka toimi ihmeen hyvin, mutta muuhun en juuri olekaan tyytyväinen.

Ratsastuksesta ei mitenkään erityisen hyvä mieli jäänyt, mutta pistin sen ensinnäkin a) sen piikkiin, että W ei ehtinyt syödä aamuheiniä ollenkaan ennen lähtöä ja sitä harmitti se hirmuisesti :< b) en osannut ollenkaan ratsatsaa enkä keskittyä tai c) Winskin torstaiseen vapaapäivään ja sitä edeltävään kevyeen juoksutukseen. Kuitenkaan ei aina voikaan todellakaan onnistua, ja meillähän on nytkin mennyt jo pitkään ihan superhyvin. Winski on kuitenkin hieno, mutta aina ei vaan oo hyvä päivä. Tallilta jatkettiinkin matkaa hoitamaan ja ratsastamaan Lauran yp-heppa Oona. Laura lähti avomiehensä(?:D) kanssa reissuun viikonlopuksi, jona aikana lupasin pitää huolta Oonasta, sekä Lauran blogista. Kirjoittelinkin sinne Lauran blogiin tarkemmin Oonan ja minun perjantai-päivästä, joten käykääs lukemassa kyseinen postaus TÄSTÄ! En tänne puolelle enempiä kirjoittele siis siitä.

Oonan jälkeen matka jatkui vielä serkkuni luokse ratsastelemaan Hannu. Laiteltiin poju valmiiksi tallissa ja mentiin ilman satulaa siihen tallin pihassa olevalle "kentälle". Kenttä on hieman vielä vaiheessa, mutta kelpaa oikein hyvin juuri tuollaiseen ratsastukseen. Hannua onkin ollut hirmuinen ikävä kun en aikoihin ole päässyt sitä katsomaan, joten oli tosi kiva päästä hepsun selkään pitkästä aikaa! Alkuun tein hommia ihan käynnissä, jossa Hannu ei meinannut ihan liikkua kunnolla itse eteen. Sain patistella sitä ihan kunnolla, mutta pikkuhiljaa sen vertyessä käynti oli oikein mukavan oloista ja rentoa.

Ravissa Hannu oli ehdottomasti päivän paras! Se sai väkisinkin hymyn huulille, kun oli niiin mahtava poika! Aiettä olin siitä ylpeä, kun se ravata puksutti niin hienosti ja rennosti omalla moottorilla eteenpäin ja kuunteli oikeasti jokaista apuani. Ensimmäinen hevonen sinä päivänä joka oli oikeasti avuilla koko ajan.. :D En tehnyt mitään kovin kummempaa, vahdin vain, että Hannu käytti itseään kunnolla eikä lusmuillut tai venkoillut vastaan. Ainut mikä pisti silmään tuossa täydellisyydessä, oli sisäpohje vasemmassa kierroksessa. Vasen kierros on ollut Hannulle aina se hieman hankalampi, joten se nyt meni vähän sen piikkiin.

Hannuilusta jäi kyllä todella hyvä mieli ja oli ilo huomata miten se tykkäsi tehdä töitä. Kotiin päästessäni olin kyllä niin väsynyt noin 8 tunnin tallipäivästä, että olin ihan valmis nukahtamaan pystyyn.. Illalla kuitenkin olin jo vireämpi ja käytiin Lauran kanssa vielä cruisailemassa porukoitteni automaattivaihteisella autolla. Nyt kuitenkin on olo sen verran uninen, että tämän ja huomisen päivän tapahtumista kuulette vasta huomisessa postauksessa.