Ensimmäisenä heti tuli kaikki kisat Laran kanssa mieleen. Näistä ehkä parhaiten mieleen painuneet ovat viimeiset yhteiset kisamme. Nämä olivat elämäni toiset aluekisat, ja ne pidettiin naapuritallillamme Kimmon Tallilla Kuvansissa. Luokkina menin 80 ja 90 cm, vaikka hevonen olisi hypännyt ne silmät kiinni takaperin itse en ollut ratsastajana ja kisaajana vielä valmis sen suurempiin luokkiin. Rataan tutustumisen ja ilmoittautumisen jälkeen käytiin kisahoitajani Roosan kanssa hakemassa Lara ja ensimmäisenä 80cm verkkaan. Verkassa Lara oli hieman vahva suusta, innokas mutta ihan kiva. Muutama huono lähestyminen saatiin, mutta loppua kohden parani.
 |
| Ekat kisat |
Esteet olivat ihan minikokoisia, ja ajattelin antaa Laran hoitaa homman. No, en tiedä mitä jäin itse munimaan ja koko kasikymppi meni niin päin sitä ja suurta, ettei siitä edes kannata paljoa kommentoida.. Sarjan jälkeen käänsin liian aikaisin ja tuloksena ohi meno, ennen viimeistä estettä taas en kääntänyt ollenkaan ja vikalle paikaltaan hyppy.. Videolta rata näyttää niin toivottomalta, etten todellakaan sitä halua tänne laittaa :D Radan jälkeen harmitti tosi paljon, miksen voinut osata niin yksinkertaista asiaa, kuin hyvä tiet? Melkein olin luovuttamassa ysikympin suhteen, mutta enpä vain saanut sanottua sitä ääneen. No, onneksi en.
 |
| Ekat aluekisat, sorry laatu, parempaa en löytänyt. |
Luokkien välissä oli jonkin aikaa odottelua, mutta reippaan ja ihanan kisahoitajan ansiosta aika meni nopeasti. Verkassa olin itse enemmän hereillä ja keskityin ohjaamaan. Hypytkin sujuivat paremmin esteiden kasvaessa ja pystyin lähtemään hyvillä mielin radalle. Olin luokan viimeinen lähtijä ja toivoin vain pääseväni ekan vaiheen loppuun. Radalla Lara syttyi ja itse muistin ratsastaa. Ekan vaiheen viimeisellä esteellä virhepisteitä oli nolla joten hanat auki ja uusintaa kohti. Annoin Laran laukata sen suurta ja matkaa voittavaa jättilaukkaa ja esteet vaan laukattiin yli. Yhdelle pystylle tamma ei sitten koipiaan jaksanutkaan nostaa ja yksi puomi alas. Vika este vauhdilla ja mahtava fiilis! Parhain kisaratamme huonoimman perään, aivan superhienoa! Eikä ihanuus siihen loppunut, kun kuuluttaja kuulutti meidän menneen sijalle 7. eli olimme viimeiset sijoittuneet. Olin ihan omissa maailmoissani ja mennessäni maneesista ulos, kolautin pääni oviaukon yläreunaan, josta muistinkin hyvin että olinkin 178cm korkean hevosen selässä yli kahden metrin korkeudessa..
 |
| Treeniätreeniä |
Nuo kisat tulen muistamaan aina ja ikuisesti. Viimeiset yhteiset kisamme, ensimmäinen yhteinen sijoituksemme, toiset aluekisani, kolmannet yhteiset kisamme... Muistan olleeni koko seuraavan viikon ihan onnessani hyvästä tuloksesta enkä enää parempaa voinut toivoa. Nämä olivat ensimmäiset kisani koskaan, etten herännyt neljältä aamulla siihen, että jännitykseltä en voinut nukkua. Koko kisapäivän aikana en hermoillut tai jännittänyt ollenkaan, mikä oli minulle lähes mahdoton juttu. Olen todella iloinen siitä, että sain tuon mahtavan hevosen kanssa kisaintoni takaisin enkä voisi enää kiitollisempi olla ♥
Ps, piakkoin tulossa varustepostauksen osa 2! Niin, ja jos joku lukijoista on tulossa Savonlinnaan su kisailemaan luokissa 100-120cm, laittakaa sähköpostia aino.huupponen@hotmail.com jos haluatte tulla kuvatuiksi niin koitan järjestää aikaa :) Ja jos joku tulee kuvaamaan niin hevosta Winnie de Pooh G. saa kuvata! Kiitos.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti