Hannuilua pitkästä aikaa.

Ensimmäinen kakkosluokan koulupäivä takana ja sanompahan vaan että huhhuh. Toivottavasti tämä lähtee tästä jotenkin johonkin suuntaan rullaamaan, toivotaan parasta kun lukiokin viikon päästä astuu kuvioihin. Eilen Laura värjäsi mun hiukset saman värisiksi kuin aiemmin, mutta juurikasvun pois. Lauantai-iltana tehtiin sitten mulle taas pitkästä aikaa geelikynnet ja tuli niiin ihanan täydelliset ♥

Ajattelin jo eilen kirjoittaa tämän postauksen, mutten jaksanut. Odotin paljon enemmän mielipiteitänne edellisen postauksen pariin kysymykseen, joihin pari lukijaa vastasikin. Joten toivonpahan vaan, että lukijatkin voisitte hieman aktivisoitua, ja jonkun pienen mieltäpiristävän kommentin tuonne kommenttibloksiin heittää. Huimasti antaa bloggausintoa minullekin.

Mutta asiaan. Eilen mentiin iltapäivällä Lauran kanssa Hannuskin luokse. Serkkuni ei ollut kotona joten napattiin Hannu tarhasta kiinni, varustettiin se ja mentiin vähän matkan päähän pellolle rakennetulle laitumelle, joka toimi mainiosti myös kentän korvikkeena. Hieman epätasainenhan se oli, mutta kelpasi juuri sopivasti tarkoitukseen. Alkukäynnitkin tuli helposti samalla kun käveltiin sinne.

Aloin heti perille päästyämme ravailemaan puolipitkin ohjin ympäri nurmea. Hannu oli mukavan reipas, vaikka ajattelin sen vain jumittavan koko ajan tai juoksevan pää pilvissä apujani karkuun. Heti alkuun se kuunteli ohjaa ja pohjetta ja tuntui todella rennolta ja mukavalta. Ravailin siinä sitten molempiin suuntiin jonkin aikaa ja tein ympyröitä, voltteja jne. Hepsu taipuikin kivasti, eikä harannut ollenkaan vastaan.

Ravailujen jälkeen käytin pellon hyvää pohjaa hyväkseni ja otin pitkällä sivulla ylämäkeen muutaman reippaan laukkapätkän. Hannu innostui hurjasti ja meinasi jäädä pukittelemaankin innostukseltaan. Kivaa oli sekä kuskilla että hepalla!

Loppuun otin vielä laukan työstämistä ympyröillä. Laukka rullasi yllättävän hyvin, siihen nähden ettei sillä ole työskentelty sileällä kunnolla koko kesänä. Maastoissa laukkailu on varmasti auttanut laukan laatuun sitä parantaen, joten kentälläkin Hannu sai laukan paljon paremmin pyörimään. Hieman kiireisyyttä oli havaittavissa, mutta muuten pelitti oikein mukavasti. Lopuksi työskentelin vielä ravissa jonkin aikaa ja Laura keventeli sitten loppuravit. Välikäyntejä otin vain ihan muutaman pätkän, kun yhteensä tehtiin töitä vain puolisen tuntia. Hannulla ei siis ole koko kesänä muuta kuin silloin tällöin maastoiltu, joten tehtiin lyhyt ja suht rankka treeni. Hannu ei ole onneksi helposti jumiituvaa sorttia, joten pitkien loppuverkkojen avulla treeniä voi pitkittää hieman enemmän.

Jatkossa luultavasti teemme niin, että kun serkkuni pian pääsee takaisin selkään käyn minä kerran-pari viikossa läpiratsastamassa Hannun. Kun tammikuussa saan oman ajokortin, pääsen tietysti useammin :) Hannu on oikein hieno ja todella mukava yhteistyökaveri, jonka kanssa jaksan jatkaa tarvittaessa niin kauan kuin mahdollista. Tällä erää ei oikeastaan muuta uutisointia olekkaan, kommentoikaas ahkerasti jotta minullakin pysyy bloggausinto korkealla! Ja muuten, sainpa eilen ensimmäisen pikkuserkkuni.. :)

Laura & Hannu ja Lauran huippumuodikas ratsastusvarustus :D