Pohdiskelua ja kisajännitystä!

Hui, viikko on mennyt ihan supernopeasti ja huomenna on jo kisat ja sitten onkin reissu. En mitenkään voi selittää tätä ihanaa tunnetta, kun pääsen pitkästä aikaa näkemään elämäni tärkeimmän hevosen, joka opetti minut ratsastamaan, auttoi pääsemään eroon kisakammosta ja ennen kaikkea, oli minulle paras ystävä, johon pystyin aina luottamaan, joka aina lohdutti ja auttoi.

Lähden siis lauantai-iltana kuuden aikaan junalla Tampereelta kohti Laran nykyistä kotia ja Laran omistaja hakee minut sitten juna-asemalta. Samalla jännittää lähteä ihan tuntemattomaan paikkaan, jossa on vain yksi tuttu, mutta samalla tuntuu ihanalta päästä hetkeksi pois tästä niin inohttavasta pikkukylästä. Pääsen rauhoittumaan maaseudulle ja viettää laatuaikaa mitä parhaassa seurassa, tietäen, ettei Lara kyllästy kuuntelemaan hölmöjä juttujani. Aion kertoa sille kaikesta mitä meillä täällä kotona on tapahtunut, Winskistä, siitä miten Sissi jäi kaipaamaan Laraa, Sissin hienosta kisamenestyksestä ja kaikesta maan ja taivaan välillä. En osaa kuvitella sitä reaktiota, kun näen tamman ensi kertaa. Varmasti pillahdan hurjaan itkuun ja halaan sitä pitkän aikaa.

Laran asuinpaikka on kuulemani mukaan oikein viihtyisä viiden(?) hevosen talli. Isot laitumet & tarhat ja monta heppakaveria. Tiedän että tamma viihtyy siellä mitä parhaiten, ja siksi tahdonkin päästä näkemään sen onnellisena uusien kavereittensa kanssa. En vaan osaa kuvitella tällä hetkellä mitään parempaa, ei kiire minnekkään, täysin oma rauha hevosten seurassa. En edes osaa kuvitella kuinka ihanaa aikaa se tulee olemaan! Kamera lähtee luonnollisesti mukaan, joten kuvia saatte aivan varmasti ja paljon!

Mutta se siitä, enemmän saatte (niinkuin minäkin) tietää heti kun olen reissusta kotiutunut. Huomiset (tai oikeastaan tämän päiväiset) kisat jännittää hurjasti! Tiedän että ne menevät aivan hyvin, kunhan itse muistan ratsastaa. Onneksi Sissi on niin varma peli ettei varmasti ongelmia ilmene. (hevosellahan ei siis koskaan ole kouluaitojen sisällä ratsastettu...) No, sen näkee sitten :)

Hannusta vielä tähän loppuun sen verran, että laukannostoja on treenailtu ahkerasti ja ne alkavat jo sujua hienosti. Jumitukset ja pukittelut ovat jääneet kokonaan pois ja ravissa herra osaa kulkea jo piiiitkiä pätkiä rennosti kauniissa muodossa. Tänään hölläiltiin ja mentiin noin puolisen tuntia kentällä sekä maastoissa. Rumasta ankanpojasta alkaa kasvamaan jo hieno pikkumies! :)