Maneesissa turhautumista

Wiivi treenasi tänään maneesissa. Ollaan menty viime aikoina aika paljon vaan maastossa ja pellolla hankitreeniä, joten maneesitreenit ovat hieman jääneet. Nyt pitää kyllä alkaa skarppaamaan, sillä kohtahan onkin jo kesä ja kisat, joten pitää alkaa treenaamaan ratoja ihan kunnolla.

Laura tuli kuvaamaan meidän treenejä ja harmikseni en itse ollut ihan parhaassa mahdollisessa vedossa. En tiedä johtuuko se vaan rutiinin puutteesta kun viime ajat tosiaankin on molempien tammojen kanssa lähinnä köpötelty ja valmennuksissakaan en ole käynyt ikuisuuteen. Onneksi nyt työtilanne sekä Laran terveys näyttäisi olevan niillä mallilla, että pääsisin jatkamaan viikottaista maneesitreenausta kummankin kanssa.

Tänään olin suunnitellut tekeväni Wiivin kanssa hieman kouluratatreeniä, mutta koin paremmaksi jättää sen seuraavaan kertaan. Jo alkuverkoissa huomasin että homma tuntuu normaalia hankalammalta, en pystynyt istumaan ravissa ja laukkaaminenkin tuntui ihan vieraalta. Päätin sitten käyttää ajan hyödykseni ja ratsastaa Wiiviä mahdollisimman pyöreäksi ja hyväksi väistätellen, ympyröillä, volteilla, suunnanmuutoksilla ja siirtymisillä.

Meinasin välillä olla ihan itku kurkussa parkumassa kun en osaa. En osaa istua, en osaa ratsastaa ja en osaa tehdä yhtään mitään, Musta on tullut ihan naurettava kun jos homma tuntuu hankalalta niin alan heti vinkumaan miten en osaa enkä jaksa. Tosi aikuismaista.. Sitten oli pakko ottaa itteeni niskasta kiinni ja vaan miettiä, että en mä tule paremmaksi ratsastajaksi tämmösellä ininällä ja kiukuttelulla vaan mun täytyy tehdä jotain asialle. 

Otettiin sitten alusta ja tyydyin vähempään - itseni osilta. Hevonenhan on ihan mainio, se tekee juuri kuten pyytää ja toimii vallan mainiosti kun itse vaan ratsastan kunnolla. Otettiin käyntijuttuja ja väistättelin etu- ja takaosaa molempiin suuntiin. Ravissa tehtiin ympyröitä ja voltteja ja laukassa työskentelin pääty-ympyröillä. Laukassa Wiivi oli oikein toimiva, se laukkasi isoa rauhallista laukkaa ja säilyi mukavan kevyenä sekä pyöreänä.

Loppuun tehtiin vielä ravissa isoa ravia pyöreälle ja pitkälle kaulalle ja kokeiltiin pitkillä sivuilla vähän askeleen pidennyksiä. Wiivi oli hieman jo väsyneen tuntuinen joten otettiin aika maltillisesti. Tamma suoritti tosi kelvollisesti kaiken mitä pyysin ja ratsastus voitiin lopetella jo hyvillä mielin. Mun pitää nyt vähän asennoitua eri tavalla treenaamiseen ja antaa itselleni mahdollisuus tulla paremmaksi ratsastajaksi ja lopettaa tämmönen kamala ruikutus. 

Kiitti vielä Lauralle kuvista ja pojot niille jotka jaksoi lukea tätä ruikutusta taas tähän väliin! :D Ehkä mä vielä opin ratsastamaan, onneks mulla ainakin on ihan mahtavat heppatoverit opettamassa.

Arjen kuulumisia

Pitkästä aikaa kuulumisia! Pari viime viikkoa on mennyt aika samalla kaavalla kuin koko talvi yleensäkin tähän asti on sujunut, mulla ei oikeestaan oo mitään uutta ja mielenkiintoista kerrottavaa. Arki rullaa töiden ja heppojen välillä ja vapaa-aikaa koitan käyttää nukkumiseen tai Viaplayn kattomiseen. 

Viime viikolla olin yhteydessä pariinkin eläinlääkäriin Laran hieman turvottelevan etusen takia ja kyselin ellien mielipiteitä. Näkemättähän on vaikea sanoa mitään joten mulla kävikin tosi hyvä tuuri, kun klinikka-auto oli tulossa seuraavana päivänä Varkauteen. Onnekseni sain Laralle ajan tutkimukseen sillä olin päättänyt että nyt en jaksa alkaa arpomaan onko rikki vaiko eikö. 

Ell tutki jalan ensin käsin painelemalla ja tunnustelemalla miltä jänteet tuntuvat. Sen jälkeen siirryttiin maneesiin katsomaan liikettä ennen varsinaisia toimenpiteitä. Puristusarkuutta jalassa ei ollut ollenkaan kuten myöskään liikkeessä ei mitään normaalista poikkeavaa, liike aivan puhdas niin ympyrällä kuin suoralla urallakin. 

Koska turvotus on jänteiden kohdalla eikä nivelen, ell halusi varmuuden vuoksi katsoa ultralla miltä jalka näyttää. Ja kuinkas ollakaan, mitään ei löytynyt. Meitsi sai huokaista aika syvään ja helpotus oli jälleen ihana tunne. Ell paikansi turvotuksen ihonalaiseksi, eli nestettä oli kerääntynyt vain ihan ihon alle eikä jänteiden väliin tai muualle syvemmälle. Eläinlääkärin mielestä tällainen turvotus saattoi johtua esimerkiksi jostain venähdyksestä tai mahdollisesti on vaan iän tuomaa kremppaa. Sitä ei voi tietää, mutta siihen asti kun hevonen ei ole kipeä, ei ole syytä huolestua jos turvotus ei mene pahemmaksi. Nyt ollaan tämä loppuviikko kävelty ja turvotus on laskenut jo melkein kokonaan. 

Ensi viikolla lisätään sitten liikuntaa ja katsotaan sen mukaan mihin jalan tilanne lähtee menemään. Mulla onkin jo hirmu ikävä treenaamaan Larpan kanssa <3 Wiivin kanssa ollaan tehty hieman enemmän, sekin on saanut olla vähän kevyemmällä tämän viikkoa mun työkiireistä johtuen mutta ensi viikolla palataan taas kunnolla asiaan. Se alkaa toimia jo aika kivasti niin maastossa kuin sileälläkin ja sen kanssa työskentely on kyllä oikein mukavaa. 

Viikonloppu hurahti ihanan rennoissa tunnelmissa Tampereella huippuporukalla ja vaikka nyt väsymys painaakin niin näillä energioilla jaksaa painaa seuraavat viikot töissä! Mukavaa viikonalkua teille!