Vuosi sitten

5.4.2015

Yksi vuosi, 12 kuukautta, 365 päivää. Silloin meidän tiet erosivat Kallen kanssa. Silloin olin aivan varma, että en selviä hengissä Kallen menetyksestä. Muistan sen tunteen vieläkin. Ja silti, tässä sitä ollaan, kyynel silmässä muistelemassa tuota elämäni kamalinta päivää ja meidän tarinan loppua. Sitä päivää, kun hyvästelin rakkaimman ystäväni. 

Heräsin aamulla kaverin synttäri-illan jälkeisessä sunnuntai-pöhnässä kaverin sohvalta. Hain meille pizzaa läheisestä pizzeriasta kun kaveri ei kyennyt mukaan. Koomattiin päivä kolmestaan kaverin luona, kunnes piti lähteä käymään tallilla käyttämässä Kalle sunnuntaihölkällä ennen mun iltavuoroo. Satuin ihan heittämällä kysymään Roosaa mukaan tallille ja yllätyksekseni hän lähtikin mukaan. Sen piti olla vain tavallinen sunnuntaihölkkä edellispäivän kouluvalmennuksen jälkeen, kevyesti ja rennosti puolisen tuntia kentällä ja takaisin tarhaan päiväheinille. 

"Poni oli niin iloinen ja pirteä kun juostiin irti kentällä. Tapansa mukaan se rallitteli ja pukitteli, otti ilon irti elämästä ja menoa rauhoittaakseni otettiin ravailua vierekkäin."

"Yhtäkkiä, ihan ilman varoitusta Kallen vej poksahti. Ja poni jatkoi ravia kolmijalkaisena. Mulle tuli paniikki, en millään voinut uskoa sitä todeksi. Saatiin ruuna pysähtymään, eikä se laskenut jalkaa lähellekään maata."

"Sitten kaikki tapahtui todella nopeasti. Roosa koitti saada mua rauhoittumaan, kun mä rauhoittelin Kallea. Olo oli aivan jäätävän hirveä."

"Purskahdin ihan hillittömään huutoitkuun, kun ell sanoi tuomitsevat sanat: Nyt ei hyvältä näytä. Halusin saada virallisen tuomion ja kysyin: Eli ei ole mitään tehtävissä? Eläinlääkärin katse riitti kertomaan vastauksen."

"Aloin heti hysteerisen kyselyn: Minne Kalle laitetaan? Missä Elina on? Miten minä pärjään ilman Kallea? Aika tuntui menevän entistä nopeammin, kun vietettiin viimeisiä hetkiä yhdessä."

"Kun Kallen oli aika lähteä, seisoin sen vieressä loppuun asti. Ennen kuin nukutusaine alkoi vaikuttaa, sanoin rakkaalleni viimeiset hyvästit. Kerroin miten paljon rakastan sitä, etten ikinä tule unohtamaan sitä ja viimeisenä sanoin Kallelle Kiitos rakas kaikesta."

"Kun poni alkoi kaatua, sulkin silmäni. Seuraavassa hetkessä Kalle makasi maassa kyljellään ja näytti hyvin levolliselta ja uneliaalta. Ell antoi viimeisen, sydämen pysäyttävän piikin."

 "Mä romahdin ruunan kivusta hionneelle kaulalle itkemään, enkä voinut uskoa sen olevan minun rakkain aarteeni, Oma pieni Kalleni."

"Kun sydän löi viimeisen lyönnin, lensi ylitsemme kaksi valkoista joutsenta. Silloin tiesin, ettei Kallella ollut enää kipuja. Se oli lähtenyt joutsenten mukana taivaaseen ja jäljellä oli vain kauniin ponini kuori, jota pidin edelleen tiukassa halauksessa."

"Olo oli ja on edelleen niin tyhjä. Mikään ei tunnu miltään, enkä voi uskoa, ettei mun parasta ystävää enää ole."

"Mä niin rakastan sinua."

Kursivoitu teksti suoraan Kallen hoitovihkosta lopetuspäivän kohdalta. 

Puhelinkuvia keväältä

Hauskaa aprillipäivää kaikille, toivottavasti ootte keksineet hauskoja piloja ja saaneet osaksenne niitä! :D Mua ei onnistunut kukaan huijaamaan (ainakaan tietääkseni) kun heti aamulla ensimmäinen wa-viesti muistutti, ettei ketään kannata uskoa tänään. Mä oon niin huono huijaamaan, etten ees yrittänyt jekuttaa ketään..

Tänään sain vihdoin ja viimein toteutettua puhelimentyhjennyspostauksen tästä kevään kuvista. Kuvia kertyy ihan hirveitä määriä puhelimeen mutta vaan murto-osa päätyy niistäkin julkisuuteen. Tässä nyt muutama puhelinräpsy Whatsappin, Snapchatin, Instagramin tai puhelimen muistista kerättynä!

1. Larppi otti melkoisen rennosti kun sai tujumman määrän rauhoittavaa, jalan ultraaminen ei sinänsä ollut mikään ongelma mutta karvojen ajelu on tamman mielestä maailman kamalinta. 2. Se on vaan niin kaunis. Eipä se oikeasti haitannut, kun mitään ei löytynyt! 3. Otettiin Hannan kanssa "sivistyneesti lasilliset"..... jep. 

Oltiin helmikuun loppupuolella Siirin luona Unelman Babyshowereilla tällä ihanalla porukalla ♥ Minun lempitytyt! 

1. Onnistunut maneesitreeni hienolla kouluponilla! 2. Jep, ei oo kauheen kiva ajaa 80km kun näkyvyys on tämä eikä lasinpesunestettä ole mukana.. 3. Joskus saatan näyttää jopa ihmiseltä kun lähden töihin, yleensä en. 

1. Niin inhottava tunne! Kun olis kerrankin vapaata tai herätys joskus vasta kahdeksan jälkeen niin tottakai sitä on jo seittämältä niin virkeänä ettei enää saa nukuttua. 2. Varma kesänmerkki!!  

1. Kun oli vielä lunta ja aurinkoo ja kaikkee ihanaa! <3 2. Jälleen onnistunutta treeniä kouluratsun kanssa, siitä tulee aivan superi. 3. Pakko ottaa selfie kun on meikkiä naamassa sen kerran vuodessa!

1. Ainakin evästys kunnossa. 3. Pieni reipas sievä tallikoira Unski! 3. Yövuorot... En vaan tajuu miten pitkällä kevät jo on, kun pääsee yöstä kotiin ja on ihan valosaa! 

1. Äitin ratsastusta Lara-hepalla, tosin vähän pienempi ja rauhallisempi versio meidän Larasta. Äiti on jo ihan innoissaan ratsastuksista ja osaa jo laukata!! :D 2. Melkosen mukava herätys aamutalliin ja siitä autonrattiin vajaaksi kolmeksi tunniksi.. 3. Mutta meillä oli ihana päivä! Oltiin siis bloggaajatapaamisessa Wahlstenilla ja päivän päätteeksi käytiin syömässä lähes koko porukan voimin. 

1. Että näin. Päivittäin. 2. Larppa pääsi hetkeksi Kimmolla oottamaan karsinaan, että Kimmo tuli laittaa kengän paikalleen ja päästiin jatkaa treenejä.

1. Mun supersupersuper hieno tamma!! 2. Kun työnteko alkaa väsyttää, voi kahvitauon käyttää näin. 3. Onnellinen hirvieläin nauttii keväästä ja heinästä. Nuo kaksi asiaa saa sen hyvin onnelliseksi :)

1. Leikkasin tukan lyhyeks!!! 2. Käytiin maastossa. 3. Oli kivaa, kun oli lämmintä ja heppa oli hyvällä tuulella. 

1. Okei en leikannut tukkaa lyhyeks. Mutta oltiin pitkästä aikaa näitten rakkaitten kanssa viihtymässä ja kyllähän myö viihdyttiin! Oli ihan sikahauskaa. 2. Ja aamulla oli niiin ihanaa herätä hitaasti ja tuijotella lastenleffaa pizzaa syöden. Nam. 3. Aamuvuorot.. 

1. Larpin kanssa mäkitreeniä maastossa keskiviikkona. 2. Wiivi tänään lenkin jälkeen, vitsi heppa oli kiva! Päästeltiin vähän höyryjä ja heppa sai päättää vauhdista. 3. Koska kenttä on valtameri, maneesille ei ehdi mutta pakko on alkaa päihittää rimakauhua, pitää soveltaa puomit näin! Ja hyvin toimi, heppakin tykkäs. 

Osan varmasti jotkut ovat nähneetkin joko mun Instassa tai Snapissa. Ne jotka haluaa useammin kurkkia mun puhelinelämääni, kantsii käydä tsekkaa mun ig tili: aiino_ sekä lisäillä mut Snapchatissa: ainohuupponen. Mukavaa viikonloppua kaikille!