Tän viikon teema on ollut ostikon mukaan hitaasti. Meidän ulkokenttäkausi alkoi molempien tammojen kanssa sunnuntaina, kun kenttä oli vihdoin sulanut ja kuivanut sen verran, että siinä pääsi menemään kaikki askellajit läpi! Ihan mahtavaa. Siitäpä innostuneena ollaankin ahkerasti kulutettu kenttää tämä viikko sekä Laran että Wiivin kanssa ja on kyllä motivaatio ihan huipussaan! Oon saanut tajuta miten mahtavia hevosia saan ratsastaa melkein päivittäin ja miten kivaa treenaaminen taas on.
Kevättä tuntuu olevan molempien hevosten rinnoissa ihan yllinkyllin ja kentälle siirtyessä virtaa riittää paljon enemmän kuin maneesin seinien sisäpuolella. Tämä on toisaalta positiivinen asia, koska aina on ilo huomata, että hepat tekee mielellään töitä. Toisaalta taas turha, ylimääräinen energia laittaa hepat mielellään vähän luistamaan töistä ja ne hyvin tyytyväisenä korvaavat työtä vauhdilla. Sen vuoksi ollaan keskitytty molempien vauhtiperseiden kanssa h i t a a s e e n liikkeeseen ja siihen, että hommat oikeasti tehdään eikä vaan apujen alta pois.
Laran kanssa hidasta liikettä haettiin maanantain puomitreenillä. Laitoin kentän yhdelle sivulle viisi ravipuomia melko normaaleilla raviväleillä. Tarkoitus oli päästä ratsastamaan puomeille sellaisessa ravissa, että hevonen odottaa ennen puomeja ja puomeilla ravi on energinen, mutta rauhallinen. Halusin että liike suuntautuu enemmän ylös eikä niinkään eteen. Ja sain ihan yllättyä, miten kivasti Larppa toimi! Se malttoi odottaa ihan tosi hienosti ja liikkui mukavan kevyesti. Ravijumppaamisen jälkeen laukka toimi ihan superkivasti ja ratsastaminen tuntui niin ihanan kevyeltä ja helpolta!
Tiistaina Lara vietti ansaittua vapaapäivää ja keskiviikkona maastoiltiin Elinan ja Lorin seurassa. Tänään serkkuni tuli ekaa kertaa ratsastamaan Larpalla ja maastoilun jälkeen tehtiin hieman kenttätyöskentelyä. Hyvin meni ja poni toimi moitteettomasti vieraankin kuskin kanssa!
Wiivi teki hommia maanantaina Marun valmennuksessa. Äiti otti meistä joitain videopätkiä joista koitan koota jotain koostetta teille julkaistavaksi. Keskiviikkona sitten jatkettiin Wiivin kanssa tätä hidasta työskentelyä kentällä. Maanantain valmennuksesta vinkkiä saaneena olin ottanut ohjelmaksi treenata avoja sekä siirtymisiä. Alkuverkan jälkeen otettiin ihan käyntiavoa kaikilla kentän sivuilla niin, että tein kulmiin voltit ja siitä jatkettiin avoa seuraava sivu. Yksi lyhyt sivu mentiin suoraan, mutta muuten keskityttiin avotaivutukseen ja hevosen hidastamiseen sekä pyöristämiseen avojen avulla.
Alkuun Wiivi oli aivan liian reipas ja meinasi vaan painaa täysiä tehtävien läpi. Tämä ei ollut mulle ookoo vaan sitä enemmän poni joutui hommiin mitä enemmän se meinasi karata alta. Eikä aikaakaan kun pidätteet alkoivat mennä istunnalla läpi ja voitiin siirtyä tekemään voltit ravissa ja avot edelleen käynnissä. Vahdin tarkasti, että siirtyminen tuli kohdallaan eikä niin aina viisi askelta myöhässä. Avoilla Wiivi suoristui tosi kivasti ja alkoi liikkua tosi miellyttävän pehmeästi. Laukkaaminen oli helppoa hyvän raviverryttelyn jälkeen, mutta laukka-avoihin heppa ei oikein jaksanut keskittyä. Tehtiinkin niin, että mentiin molempiin päätyihin laukkavoltit ja suoralla uralla hevonen sai laukata suoraan.
Tästä treenistä jäi oikein hyvä mieli ja hevonen oli alun kiirehtimisen jälkeen lopussa tosi kiva ja kuuntelevainen. Tänään jatkettiin samaa fiilistelyä kun käytiin tosiaan ensin maastossa ja sen jälkeen siirryttiin kentälle hetkeksi treenailemaan. Alusta asti Wiivi toimi ihan älyttömän kivasti! Se liikkui tosi kauniisti istunnan alla, toimi pelkällä istunnalla ja oli ihan mielettömän kevyt suusta. Kaikki tuntui niiiin helpolta ja kivalta, ja vielä alusta asti! Koska mitään ongelmia ei ollut, fiilisteltiin vaan vähän ja käveltiin suurin osa mun keskittyessä kattomaan serkun ja Laran menoa.
Pakko vielä hehkuttaa miten ilonen oon kun saan treenata näin kivoilla hevosilla! Lara on toiminut nyt pidemmän aikaa paremmin kuin hyvin ja nyt vaan rukoilen ja toivon, että tämä fiilis kestää ja että heppa kestää terveenä. Wiivi on myös tehnyt tosi hyvällä moodilla töitä ja tuntuu paranevan koko ajan. On myös ihan älyttömän kivaa kun kenttä on sulanut ja päästään treenaamaan vähän useammin kun aina ei tarvii lähteä maneesiin asti. Ihana kevät!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti