torstai 14. tammikuuta 2016

Viikon kuulumisia

Viikko on pitänyt sisällään hurjasti touhuamista, etenkin hepparintamalla ja vasta nyt kerkesin istahtaa rauhassa koneen ääreen. Kahden hepan hoito sekä pitkät työpäivät vaativat suunnittelua ja joka päivän tykkään aikatauluttaa etukäteen. On paljon helpompaa ehtiä tekemään kaikki tarpeellinen, kun on olemassa selkeä aikataulu milloin mitäkin pitää olla tekemässä. 


Eilen keskiviikkona käytiin pitkästä aikaa maneesilla, mä otin Laran ja Elina Wiivin. Me Larpan kanssa kokeiltiin yhtä koulusatulaa ja jännityksellä odotellaan (taas) satulansovittajan mielipidettä tuosta lauantaina. Oon niin totaalisen kyllästynyt menemään estesatulalla päivästä toiseen, että mun on pakko saada se koulupenkki nyt. Tuo vaikutti mun silmään ja ahteriin ihan sopivalta, mutta koska oon aika ummikko näissä satula-asioissa ja suhteellisen tarkka satulan sopivuudesta, haluan vielä kuulla ihan ammatti-ihmisen mielipiteen. Sitä ei onneksi tarvitse enää kauaa odotella ja lauantaina saadaankin sitten muutama lisäpenkki testiin jos tämä ei käy. 


Maneesitreeni meni eilen uudesta satulasta huolimatta ihan surkeasti. En tuntunut saavani mitään kontrollia hevoseen ja koko ajan oli fiilis että se juoksee alta pois eikä kuuntele yhtään. Ärsytti ja harmitti, sitten meni omat fiilikset niin pilalle, että koko homma meinasi olla yhtä tappelua. Jäin vaan tappelemaan vastaan vaikka olisi pitänyt koittaa ratkaista asiaa ihan eritavalla ja tehdä helpompia tehtäviä ja saada hevosta vaan kuuntelemaan paremmin. Hyi. Tulee kauhea itseinho miten kamalan epäreilusti käyttäydyin hevosta kohtaan, joskus niilläkin on huonoja päiviä ja silloin mun pitäisi osata tehdä se päätös, että tänään otetaankin vähän rauhallisemmin. Hyi minä. 


Tätä edeltävänä päivänä keventelin Larpan kevyesti kentällä ja se tuntui tosi kivalta, tehtiin paljon pysähdys-peruutusharjoituksia, raviväistöja ja avoja ja kaikki sujui. Heppa oli avuilla, kuulolla ja teki tosi reilusti kaiken mitä pyysin. Ja sitten seuraava päivä olikin katastrofi. Tyhmä kuski, olisinpa vaan jäänyt tekemään käyntityöskentelyä kun ei sujunut, mutta ei kun piti vaan kaivaa verta nenästä.. No ehkä Larppa antaa mulle tän kerran anteeksi, tänään se pääsi hölkkää maastoon ja huomenna vaan kävellään hangessa. 


Wiivin kanssa menee onneksi paremmin! Se on tosi motivoitunut työntekoon ja on ihanan pirteä aina kun tehdään töitä. Se tuntuu oppivan hyvin nopeasti ja on tosi vastaanottavainen. Maanantaina maastoiltiin Elinan ja Laran perässä kevyesti ja tiistaina tehtiin sileeratsastusta kentällä kauheassa tuulessa ja lumisateessa. Hieman neiti meinasi ottaa kierroksia ikävästä kelistä, mutta malttoi kuitenkin tehdä hommat kiitettävästi. Harjoiteltiin sen kanssa voltteja, taivutuksia ja siirtymisiä. Pysähdykset on tosi vaikeita kun tamma ei millään malttaisi seistä paikallaan, mutta siirtymiset alkaa tulla jo kivan kevyillä avuilla. Lopuksi käytiin vielä kävelemässä tallitiellä loppukäynnit ja heppa oli tosi kiltisti. 


Tämän päivän ohjelma olikin käydä maastoilemassa kaverini Annen kanssa. Ihan kuin tilauksesta eilispäivän ja viime yön aikana satoi lunta vihdoin tänne meille ja päästiin tänään sit ihan oikeasti maastoon! Anne tuli tallille joskus iltapäivällä ja mä olin saanut juuri karsinat tehtyä. Napattiin tammat talliin varustettaviksi ja Anne hyppäsi Larpan puikkoihin mun kiivetessä Wiivin kyytiin. Oli kyllä niiiin ihanaa päästä vihdoin vähän hankeen talsimaan ja laukkailemaan tiellä kun pohjat oli tosi hyvässä kunnossa! Hepat oli tosi hyväntuulisia ja iloisia päästessään maastoon kunnolla ja meillä oli hyvin onnistunut maastoreissu. 


Illan päätteeksi oltiin sovittu, että meen ratsastamaan pitkästä aikaa Lauran Mikillä. Olin menossa auttelemaan Elinaa hyppäämisessä, joten Laura toi mulle valmiin hevosen suoraan maneesiin ja hyppäsin selkään. En edes muista millon oon viimeks ratsastanut Mikillä, mutta ero oli kyllä entiseen suuri! Mikki on juuri kääntynyt 5-vuotiaaksi ja se on kasvanut tässä kyllä ihan hurjasti etenkin henkisesti, se tuntui hyvin miellyttämisenhaluiselta ja oikein lupaavalta nuorukaiselta. Etenkin laukka on saanut voimaa ja ravissakin alettiin löytää tahtia haluamakseni ratsastuksen loppupuolella. Uskaltauduin jopa testaamaan ruunan ilman satulaa ja sekään ei tälle fiksulle otukselle tuottanut ollenkaan päänvaivaa.

Joku vanha kuva kesältä. Tämä ja kaikki ratsastuskuvat c Laura!

Viikonloppuna on taas paljon lisää, saa nähdä miten ehdin taas kirjottelemaan. Huomenna jatketaan samalla linjalla ja liikutettavana Laran ja Wiivin lisäksi on Mikki, lauantaina ja sunnuntaina olisi molempina päivinä maneesikeikat ja lauantaina vielä satula-auto tulossa. Hommaa siis riittää, mutta mikäs sen mukavampaa kun saa viettää päivät tehden juuri sitä, mitä haluaa ja mistä tykkää :)

4 kommenttia

  1. kivan oloinen blogi!

    teamkarvapallot.blogspot.fi

    VastaaPoista
  2. Nuo itsensäruoskimishetket on ihan hirveitä! Ja usein ne tulee vasta kotona, tekisi mieli lähteä pyytämään hevoselta anteeksi että kohteli sitä epäreilusti. Mutta pitää ajatella, että ihmisiä me vaan ollaan. Kun ottaa virheistään opiksi, voi kehittyä paremmaksi :) Ja onneksi hevoset ovat harvoin pitkävihaisia!

    On tuo Wiivi vaan tosi söpö tamma! Kiva että sen kanssa sujuu :) Miten Wiivi kulkee maastossa, onko se ihan fiksusti siellä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo älä vaan! Eikä nee ees mee kovin nopeesti ohikaan.. Joo onneksi, Larppa unohtaa mun kamalan käytöksen heti kun annan sille vähän porkkanaa :D

      Joo Wiivi on ihana!! Se on ihan yllättävän fiksu, tänään mentiin puolentoista tunnin maasto sille ihan vieraassa ympäristössä ja se käyttäyty ihan älyttömän hyvin :)

      Poista