sunnuntai 22. helmikuuta 2015

Nyt säikäytti

Meillä taisi olla pari suojelusenkeliä maastolenkillä mukana. 

Mistähän sitä nyt alottaisi. Olin tälle päivälle suunnitellut lyhyen, kivan tallipäivän ja loppuillan vietän selaillessa lukijoitten blogeja ja postaillen niistä. Kuinka ollakkaan, ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan ja lyhkänen tallipäivä venyi kuuden tunnin mittaiseksi. Oon edelleenkin vähän sekavassa mielentilassa, nimittäin koin tänään maailman kamalimman tunteen Kallen kanssa maastossa. 


Eilisen vaparin johdosta tänään vietettiin kevyttä maastopäivää ensin pellolla hankikävelyn merkeissä ja sitten muutama ravi- ja laukkapätkä tiellä. Oltiin menossa hyvällä fiiliksellä tallillepäin ja mentiin viimestä laukkapätkää. K oli superkiva, laukkasi tosi kivasti ohjan ja pohkeen välissä ja juuri kun sain taputettua ponia kaulalle ja olin hidastamassa raviin, poni otti ihan pienen sivuaskeleen ojaa kohti ja niin meitä vietiin. 

Käytiin ihan kunnolla ojanpohjalla. Kun poni sai ryömittyä takaisin tielle, iski paniikki. Oli hyvin lähellä ettei menty uudelleen nurin johtuen siitä, ettei Kallen oikea etunen ottanut ollenkaan painoa vastaan. Ponin loikkiessa tietä kolmella jalalla eteenpäin hyppäsin heti alas kyydistä ja purskahdin itkuun. Sain Kallen pysähtymään ja se painoi päänsä mun syliin samalla roikottaen etusta ilmassa laittamatta jalkaa lähellekään maata. Olin aivan satavarma, että tässä se oli. Kaikki meni, me ei enää mentäisi tallille ja Kallella olisi jalka poikki.

Soitin heti itkuisen puhelun Elinalle, joka onneksi oli tallilla ja lupasi tulla heti paikalle kattomaan tilaneen. Ooteltiin keskellä tietä seisten ponin pää mun sylissä ja mä vaan itkin ihan hysteerisenä, ettei tää voinut mennä niin. Kohta Elina tulikin kattomaan ja siinä vaiheessa alko jo vähän helpottaa, kun alettiinkin tsekkailemaan vammoja vähän tarkemmin. Poni oli laskenut jo etusenkin maahan ja vähän varaili painoa sille. Se oli saanut oikeaan etuseen kaksi ja vasempaan takaseen yhden hokinpolkeman, mutta muuten vaikutti olevan ok. 

<3
Kun poni vaikutti olevan suht ok, lähdettiin kävelemään tallille. Onneksi matka oli lyhyt ja Kalle käveli oikein hyvin, hieman varoen oej muttei ontuen kuitenkaan. Tallissa aloitin hoitamalla ja putsaamalla kaikki haavat ja kävin kaikki jalat moneen kertaan läpi ettei muualla ole mitään osumia. Kun haavat oli putsattu, laitoin sille kaikkiin jalkoihin kylmät puoleksi tunniksi ja vaan hengailin hepan kanssa sen aikaa. Kylmien poisoton jälkeen katottiin vielä Elinan kanssa yhdessä oikee etunen, joka oli toisen haavan kohdalta ja ympäriltä hieman lämmin ja turvonnut. Jänteet vaikutti olevan ok, eikä poni reagoinut mihinkään paineluun / koskettamiseen mitenkään. Kovin kipeä kinttu ei tainnut olla, siihen malliin taas riehui ja kuopi pesarissa kun joutui sekuntiakaan seisomaan yksin..

Vielä haavojen putsaus ennen ulosvientiä ja pihalle mennessä ruuna kävelikin jo täysin normaalisti. Heitin päiväheinät tarhaan umpihankeen, jotta jalat saisi vielä kylmäystä kunnolla ulkona ollessakin. Pientä turvotusta ja niitä haavoja lukuunottamatta kaikki vaikutti olevan ok, eikä poni näyttänyt kipeältä. 

Pirteä potilas tarhassa äksidentin jälkeen.
Nyt vaan katotaan mihin tuo tuosta menee. Mä toivon ja rukoilen että selvittiin vaan säikähdyksellä, pienillä pintanaarmuilla ja melkein sydämenpysähdyksellä. En ole eläessäni tuntenut niin kamalaa oloa, kuin siinä keskellä tietä seistessä ihan tiedottomana mitä tapahtuu. Itkin ja halasin Kallen päätä ja vaan koitin jutella sille paljon kaikkea maan ja taivaan väliltä. Tuntui niin kamalalta, ettei mulla oo ees sanoja kuvaamaan. Huomenna katsellaan tilannetta taas uudestaan ja ollaan sitten vähän viisaampia. 

14 kommenttia

  1. Voi ei! Toivottavasti selviisitte niin vähällä!

    VastaaPoista
  2. Onneksi mitään ei ollut poikki. :/ Kiva blogi ja kiva postaus :)!

    VastaaPoista
  3. Jopa sillon ku näin tän postauksen otsikon niin tuli heti sellanen olo et apua mitä nyt on tapahtunu :o Toivottavasti Kallelle ei nyt käynyt mitään pahempaa! Eli siis kaaduitteko vai mitä siinä kävi? Huihui uskon et toi olo on todellakin ihan kamala :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan oikeasti ettei olis vakavampaa :( ja siis käytiin syvällä siellä ojassa mikä oli ihan täynnä lunta ja sieltä ylös rämpiessä poni varmaan jotenkin kintun venäytti. Olo on oikeesti kamalampi kuin hirveä..

      Poista
  4. Toivottavasti ei käynyt pahasti ja oikeasti selvisitte säikähdyksellä!
    Minulla oli eilen tylsää joten mitä tein? No katsoin tietenkin videopostauksiasi! Välittyi niistä hyvä meininki ennen kaikkea. Parhaita olivat vuosien 2012 ja 2013 videot ja Jennin kanssa tehdyt. Teillä oli hauskaa ja hevoset..niin kilttejä ja rauhallisia. Olen tottunut että hevosia ei saa päästää lähekkäin ratsastaessa koska potkivat. Siellä te menette maastossa pitkin ohjin melkein vierekkäin. Itse en tykkää käydä maastossa koska hevoset tallilla säpsyvät kaikkea. Pakko myöntää, olin niin kateellinen, teillä on hienot puitteet harrastaa. Videoissa on winski ja sissi, ja nyt ne molemmat ovat muualla ja tallilla uudet heppakaverit. Taisi tulla tästä hieman sekava, mutta toivottavasti ymmärsit mitä tarkoitan. Taidankin nyt mennä katsomaan uudestaan videoita :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, toivotaan :(

      Hahah voi kiitos! Ihana kuulla, ei ookaan tullu ajatelleeks niitä tuolta kantilta, se oli meille niin viikottaista, melkein jo rutiinia :D tosiaan maastoilu oli sissin ja winskin kanssa ihanaa kun ne oli niin mahtavia ja luotettavia, sai ottaa ihan rennosti maastossa :)

      Aivan ihana kun kommentoit, kiitos!

      Poista
  5. Hui, kyllä hypähti sydän kurkkuun otsikon nähdessä. :( Onneksi ei (ainakaan toivon mukaan!) käynyt mitään pahempaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt ainakin tän hetkisen tilanteen mukaan näyttäs siltä, että selvittiin vaan säikähdyksellä - poni kävlee kaikilla jaloilla ja liikkuu ravissa puhtaasti :)

      Poista
  6. En halua säikytellä, mutta omaa hevostani potkaisi toinen hevonen maastolenkillä ja samalla tavalla sekin kinkkasi kolmella jalalla mutta hetken päästä käveli normaalisti ja päivien kuluessa haavakin parani. Kaksi viikkoa potkun jälkeen hevosesta tuli taas kolmijalkainen ja klinikalla sillä todettiin murtuma (josta se kyllä parani täyteen kisakuntoon). Sanon vain, että kannattaa tarkkailla hevosta pidemmän aikaan :) tämä kyseinen hevonen laukkasi laitumella ilman ongelmia murtuneen jalan kanssa, hevoset on sitte ihmeellisiä...

    Toivotaan kuitenkin ettei pahempaa teille käynyt! Onneksi noista selviää usein säikähdyksellä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hui kamala. Aion kyllä ottaa nyt tosi kevyesti ja seurailla tilannetta nyt jonkun aikaa. Kuulostaa kyllä pelottavalta tuo teidän juttu..

      Jep, toivotaan :/

      Poista