Yksärivalmennus

Viime perjantaina oltiin Laran kanssa taas uuden valmentajan silmän alla. Vieraileva valmentaja oli Maria Fraser-Baggström, joka käy täällä Varkaudessa pitämässä valmennuksia aina muutaman kuukauden välein. Oon ollut muutaman kerran seuraamassa näitä hieman erityylisiä valmennuksia ja nyt oli ekan kerran saumaa päästä itsekin osallistumaan. Lauralle kiitos kaikista kuvista! 

Marialla on tosiaan hieman erilainen tyyli, mihin mä oon tottunut. Hän pyrkii siihen, että hevonen liikkuu itse omilla jaloillaan kantaen itse itsensä täysin ja niin, että ratsastaja pääsee ratsastamaan hyvin pienillä, kevyillä avuilla. Koska oon ite hyvinkin "kokeilunhaluinen", halusin ehdottomasti päästä testaamaan, miten tyyli sopii mulle ja Laralle ja näin ollen perjantai-iltana mulla oli illan viimenen 45minuutin mittainen yksityistunti Kimmolla maneesissa.

Elina oli verkannut mun töistä johtuen Laran mulle jo valmiiksi, joten pääsin heti selkään ja aloittamaan. Ensin Maria halusi nähdä miten Larppa liikkuu ja millaiselta se näyttää. Ratsastin hetken ympyrällä molempiin suuntiin ravaten ja laukaten jonka jälkeen pidettiin hetken tuumaustauko ja alettiin hommiin. Maria sanoi, että Lara liikkuu käynnissä ja ravissa hyvin takaa, mutta etuosa ei kerkeä pontevan takaosan liikkeen alta pois. Mä jään ratsastamaan liikaa kädellä, mikä aiheuttaa sen että etuosa ei pääse liikkumaan niin hyvin kuin pitäisi ja näin Lara jää helposti roikkumaan ohjalle rintakehä alhaalla ja näyttäen takakorkealta. Laukassa taas tilanne on eri ja heppa käyttää itseään ja kroppaansa huomattavasti paremmin.

Aika havainnollistava kuva alkutunnista

Näitä alettiin siis korjailemaan. Ensin mun piti ratsastaa ympyrällä väistättäen sisätakajalkaa kunnolla mahan alle, samalla nostaen ulko-ohjaa ylöspäin (hidastaen liikettä) ja johtaen sisäohjalla reippaasti sisälle (johtaen etuosaa sisään). Siitä lähdettiin liikkeelle ja oli melkosta hakemista alkuun, ihan uusi tilanne kummallekkin meille.

Joka tapauksessa siinä oli jotain perääkin, kun sain etuosan sisälle ja sisätakajalan kunnolla vatsan alle, alkoi hevonen oikeasti kantamaan itteensä eikä mun tarvinnut koko aikaa kannatella sitä. Mun piti vaan muistaa, etten anna liikaa tukea ulko-ohjasta, jota meinasin helposti tehdä. Ulko-ohjalla piti myödätä samaan aikaan kun sisältäkin, jotta hevonen ei jää kannattelemaan itteensä sinne. Tämä meinasi unohtua multa koko ajan ja Maria saikin sanoo mulle aina vähän väliä, että muista myödätä muista myödätä, myötää ulkoo....

Tätä jatkettiin sitten käynnissä ja ravissa, jossa ohjalle painaminen oli siis suurin ongelma. Pikkuhiljaa mä muistin myödätä aina välissä ja Lara alkoi oikeasti liikkumaan itse. Se alkoi käyttää selkäänsä ihan eritavalla ja kaulan asento muuttui lyhyestä ja kulmikkaasta ihanan pitkään ja pyöreään, rentoon muotoon. Etuosa sai kaivattua liikettä kun saatiin hevonen auki lavoista eikä se maannut enää rintakehänsä päällä, vaan paino oli selvästi takaosalla ja etuosa ravasi letkeästi alta pois. Liikkeessä oli ihan erilaista ponnekkuutta kuin aiemmin ja mulla oli ihan hämmentynyt olo, kun 45 minuutin intensiivisen ratsastamisen jälkeen mua ei lainkaan edes hengästyttänyt.

Marialla oli ihan todella hyviä pointteja. Vaikka tyyli onkin hyvin erilainen, sain paljon hyviä käytännön vinkkejä miten jatkossa toimin Laran kanssa. Vaikkei me kokonaan tuollaiseen tapaan pystytä siirtymään, aion ehdottomasti käyttää noita neuvoja ihan perusratsastuksessa soveltaen, sillä niin hyvä fiilis tuossa valmennuksessa tuli. Seuraavan kerran Maria on tulossa tänne tammikuussa joten varasin jo sinne yhden tunnin, ihan vaan siksi että musta on kivaa päästä vaihtelevasti eri valmentajien tunneille. Uskon että jokaisella eri valkulla on jotain sanottavaa, joka jää päähän niin että sitä tulee jatkossa ajateltua hevosen selässä ja kokeiltua, toimisko se tähän tilanteeseen.

Käyttekö te usein eri valkuilla vai mieluummin vaan yhdellä ja samalla? :)