Vihdoin tamma kotona!

Eilistä päivää oli odotettu kuin kuuta nousevaa, sillä mun hevoseton ja sitäkin huolettomampi elämä oli päättymässä ja Lara tulossa kotiin. Aamupäivä menikin ensin meidän tallilla touhutessa ja Bellaa liikuttaessa ja iltapäiväksi siirryttiin subwayn kautta odottelemaan tammaa. Aika tuntui kuluvan tosi hitaasti, mutta pitkän odottelun jälkeen vihdoin tuttu auto kaarsi pihaan ja odottaminen sai päättyä!

<3

Eilen tamman ohjelmassa oli vaan tarhailua ja pieni ratsastushölkkä ilman satulaa. Ratsastelin askellajit pikaisesti läpi pikkukentällä ja kävelin vajaan tunnin. Ja oli niiin ihanaa tuolla tutussa ja turvallisessa selässä, että oli hilkulla etten myöhästynyt iltavuorosta kun en olisi millään malttanut lähteä tallilta..

Tänään olikin taas päivä uusi ja mulla oli koko päivä vapaata. Lähdettiin ystäväni Lauran kanssa heti aamulla puoli yhdentoista aikaan käymään tallilla kattomassa miten tammamme voivat. Lauralle tuli myös pari viikkoa takaperin uusi heppa ja oltiin jo sovittukin, että tammamme menevät yhdessä tarhailemaan. Ne saivat tutustua ensin yön vierekkäisissä karsinoissa ja tänään aamulla ne olikin jo yhdessä laitumella syömässä. Käytiin tosiaan kattomassa ponien kuulumiset ja saatiin todeta iloiseksi ylläriksi niiden jo kaverustuneen oikein hyvin! Ne söivät kaikessa rauhassa ja sulassa sovussa, ja me voitiin jatkaa matkaa Kuopioon shoppailemaan Hööksille. 

Kuopiosta kotiuduttuamme vaihdoin kotona vaatteet ja suuntasin talleilemaan. Tänään oli eilisen hölkän vastapainoksi luvassa vähän enemmän säätöjen hakemista sekä satuloiden testausta. Mentiin eilisen tapaan Lauran ja hänen tammansa Veeran kanssa samaan aikaan ratsastamaan ja saatiin Roosa mukaan kameramieheksi! Suuret kiitokset kuvista siis sinne suuntaan. Olin eilen todennut oman Winteccini olevan Laralle mustalla kaarella liian kapea ja sain kokeilla Elinan Wintecciä sinisellä kaarella. Leveys täsmäsi oikein hyvin, mutta muuten satula ei istunut tamman selkään oikein mitenkään.. Ratsastin kuitenkin tänään tuolla satulalla, mutta nyt meillä alkaakin sitten tää ah-niin-ihana satularumba ja sopivan penkin ettiminen. Eiliseen varustukseen tein toisenkin muutoksen, kun kokeilin Kallella käytössä olleita paksuja kolmipaloja. Ja oli muuten huonoin idea aikoihin..

Suunnattiin taas pienemmälle kentälle ja mä totesin jo alusta asti, ettei tänään tehdäkään mitään kummempaa sileevääntöä: a) satula oli tosi huono, se nousi takaa todella paljon ja huomasin tamman liikkumisesta ettei satula ole sopiva, b) kuolaimet oli erittäin huono vaihtoehto, Lara oli todella hidas suusta ja paksut kuolaimet oli huonoin vaihtoehto tuollaiseen suuhun.. No näillä mentiin ja huomenna kokeillaan uudestaan taas eri varustuksella! 

Alkuun tamma liikkui tosi jäykästi osaksi johtuen edellispäivän pitkästä kuljetuksesta ja teinkin tapani mukaan pitkät alkuverkat. Kun se pääsi liikkumaan kunnolla ja isosti, liikkuminen parani ja se tuntui selkään pätkittäin ihan ookoolta siihen nähden mitä siltä pyysin. Tehtiin ihan helppoja juttuja hakien vaan rentoutta ja kuuliaisuutta, joka tammalla oli tänään _hieman_ hakusessa.. Se olis halunnut vaan kiikuttaa mua ympäri kenttää ilman järjenhäivääkään koko touhussa :D 

Mutta meillä oli kyllä hauskaa, ainakin suurimmaksi osaksi! Välillä tuon tuhatkiloisen möllikän kuskatessa mua laukassa ihan 100-0 meinasi tulla äitiä ikävä, mut ei se haitannut koska Lara. Vihdoin mun oma heppa, saan touhuta sen kanssa joka päivä ja taas oppia ratsastamaan sitä entistä paremmin. Aloitellaan ihan pikkuhiljaa ja otetaan kaikki ilo irti jokaisesta päivästä. 

"Eiku nyt mennää TÄYSIIIII!"

Loppuratsastuksesta alkoi tulla jo jotain tolkkua, kun pyörähdettiin vielä isommalla estekentällä. Larppa alkoi vähän rauhottumaan ja tulla avuille ja saatiin jo hieman asiallisempia pätkiä. Lopussa tamma oli virkeä, mutta kivasti avuilla joten päätin antaa Roosan ravailla loppuravit. Roosa hyppäsikin ekaa kertaa pikkutamman kyytiin ja kokemus oli ilmeistä päätellen järkyttävä :D Se on vaan vähän iso ja liikkuu isosti! Mä sillä välin koeajoin Lauran hepan Veeran ja tykkäsin kyllä! Vaikka ero omaan heppaan olikin melkoinen ja tuntui että istuu ihan tyhjän päällä kun putosin 15cm alaspäin.. 

Kun hepat oli ratsastettu ja kävelty, käytiin pellolla napsimassa muutamat kuvat hevosten kanssa. On kyllä niin onnellinen olo kun kattoo noita kuvia, meillä on ihan huiput, just meille sopivat hepat ja päästään harrastamaan yhdessä. 

Nyt tosiaan alkaa meillä satulanmetsästys ja toivottavasti saadaan pian satula-auto käymään. Kengittäjä on tulossa tällä viikolla laittamaan neidin kaviot kuntoon ja hierojaa koitan saada parin viikon sisään. Ihanaa olla taas tässä heppaelämässä mukana oman hepan kanssa! Kallen kanssa saaduilla opeilla on hyvä jatkaa hommaa Laran kanssa ja selkeesti oon muiden ihmisten lisäksi itse huomannut omassa hyvinvoinnissa tapahtuneen suuren muutoksen, kun Lara tuli kotiin. Oon paljon paremmalla tuulella ja olo on jotenkin helpottava, kun on tekemistä ja puuhaa. 

Mutta nyt pitää lähteä paikkaamaan viime yönä vähäiseksi jääneitä yöunia ja näkemään unia pikkuhepasta! Ajattelin joku päivä kirjotella vähän esittelypostauksen tyylistä raporttia Larasta tarkemmin, kun se ei kuitenkaan kaikille ole niin tuttu. Mutta hyvelit yöt kaikille, ihanaa lomaa niille onnekkaille, joilla sellainen on ja tää pitkästä aikaa onnellinen bloggaaja palaa astialle taas mahdollisimma pian! :)