Vieraileva ratsastaja & rakennekuvaa

Mä oon ollut jotenkin erityisen virtaisa ja täynnä energiaa näiden aivan ihanien aurinkoisten kevätpäivien ansiosta! Herään joka aamu ilman herätyskellon soittoa jo viimeistään puoli yhdeksältä ja mikään ei oo parempi tunne kun aamulla herätä pirteänä. Niillä energioilla mä jaksan koko päivän aina tänne puoleen yöhön asti, jolloin on ihana istahtaa koneen ääneen kuuntelemaan musiikkia ja postailemaan kuulumisia. Mä aion nauttia ihan täysillä tästä keväästä! 

Kalle on ilmeisesti saanut myös hyvin energiaa, sillä mennään jo kahta viikkoa putkeen ilman täyttä vapaapäivää. Tätä ei oo vielä koskaan tapahtunut Kallen ollessa mulla, että se jaksaa tehdä töitä joka päivä ilman kunnon huilipäivää. Yleensä oon pitänyt vaparin kerran viikkoon, jolloin ei tehdä mitään enkä edes ota ponia tarhasta talliin harjattavaksi. Se saa vaan huilata ja tehdä omia touhujaan tarhassa, sillä yleensä K vaatii viikottaisen vaparin että jaksaa keskittyä hommiin kunnolla. Nyt tosiaan en oo saanut sovitettua vapaapäivää mihinkään väliin, vaan ollaan näiden parin viikon aikana pidetty vaan pari kävelypäivää. Oikea vapaa ponilla on ollut viimeksi kaksi viikkoa sitten sunnuntaina ja virtaa riittää vieläkin! 

Ilmeisesti viikon lomailu teki poikaa ja kevät antaa lisää energiaa. Vaparin puutteesta huolimatta, Kalle tuntuu parhaimmalta mitä ikinä! Se tekee joka päivä ihan uskomattoman hyvällä mielellä duunia, liikkuu omalla moottorilla eteen läpi treenin ja selvästi on hyväntuulinen. Liekö sille sitten sopiikin tämmöinen vähän tiuhempi treenitahti :D 

Mutta sitten itse aiheeseen, eli keskiviikon talleiluihin. Aamulla kävin koululla treenailemassa ikkunan parissa ja yhdentoista aikaan lähdettiin Jennin kanssa ajelemaan tallille. Tehtiin ensin tallihommat valmiiksi ja Jenni laitteli ponia kuvauskuntoon. Kallesta ei oo otettu vielä koko tänä vuonna ainuttakaan rakennekuvaa, joten nyt oli vihdoin ja viimein kuvanottoaika! Poni puunattiin kunnolla ja laitettiin uudet suitset päähän ja otettiin suunta pihamaalle etsimään kuvauspaikkaa. 

Rakennekuva päädyttiin ottamaan tuota heinävaraston seinää vasten ja Kalle on kyllä muuten oikein kivassa kunnossa, mutta mahaa se saisi vähän pudottaa pois. Ei paljon, ihan vaan pikkuisen, jotta siitä tulee urheilullisemman näköinen. Se on mun silmään oikein kivassa lihassa, takaosa on ihanan pyöreä ja kaula alkaa muistuttaa enemmän kouluhevosen kuin teuraseläimen kaulaa. Mitä te ootte mieltä Kallen nykykunnosta? Vertailun vuoksi voitte tsekata viimeisimmän rakennekuvan täältä, joka on otettu puoli vuotta sitten syyskuussa.

Päädyttiin kuvailemaan vielä muutamia ulkokuvia ponista, ennenkun oli Jennin vuoro kiivetä ponin kyytiin. Jenni tosiaan on ratsastanut Kallella kerran aiemmin, joten nyt oli jo korkea aika tsekkailla mihin suuntaan ruuna on muuttunut! Vaihdettiin ponille ratsastuskamat päälle ja suunnattiin kentälle. Jenni sai ratsastella aika vapaasti mun huudellessa kentän keskeltä muutamia neuvoja ja vinkkejä ja yllättävän nopeasti ratsukolla löytyi yhteinen sävel ja sekä ratsu että ratsastaja pystyi rentoutumaan ja nauttimaan treenistä. 

Jenni kertoileekin itse teille muutamalla sanalla ratsastuksista: "Aino pyysi kirjoittamaan parilla sanalla Kallesta kun kävin ponilla tänään (keskiviikkona) hieman humputtelemassa. Olen tosiaan mennyt Kallella kerran aikaisemmin, olisiko se puolisen vuotta kerennyt Ainolla olla silloin. Kalle on hevonen, jota ei voi verrata mihinkään toiseen hevoseen. Aluksi oltiin molemmat ihan ihmeissämme, Kalle siitä, kuka tappi siellä kyydissä keikkuu ja minä siitä kuinka sitä ponia ajetaan! Ensimmäinen ravinosto oli, noh kuinka sitä voisi sanoa, erittäin mielenkiintoinen. En oikein voi edes kuvailla sitä, samaan aikaan se tuntui isolta ja tikittävältä. Ja tietysti Kalle oli jännittynyt kun minä en tiennyt miten päin siellä kyydissä tulisi olla. 

Alkukankeudesta ja jännityksestä päästyä Kallesta kuoriutui ihan eri hevonen, sellaista jota en olisi edes voinut kuvitella. Selässä pystyi vain istumaan, pienillä istunnan muutoksilla pystyi ratsastamaan tekemättä kädellä mitään. Oikeastaan koko käden sai unohtaa, paitsi taivutuksissa. Kalle oli kivasti omalla moottorilla toimiva, mutta ei sellainen joka olisi voinut singota milloin vain minne vain vaan kiltisti kantoi tämmöisen puskaratsastelijan selässä mitään sanomatta. Tykkäsin Kallesta kovasti, ihan Ainon tyylinen hevonen kuin olla ja voi! Alussa hidas ja patistettavissa ja lopussa herkästi käsiteltävissä ;)" 

Musta on niin ihana kuulla muitten kommentteja ponista joten kiitokset kuuluu Jennille sekä ratsastamisesta että tekstin pätkästä! Kiva oli nähdä Kalle taas vähän erilaisella ratsastajalla :) Treenin pituus oli noin 45min ja käytiin vielä kävelemässä loppukäynnit maastossa. Oli kiva lopetella, kun poni sekä kuski olivat selvästi tyytyväisiä hyvin menneen ratsastuksen johdosta. 

Tänään meillä oli maneesitreenipäivä ja jeeees miten kiva mieli jäi! Kuvaaja meillä oli myöskin matkassa, joten palaillaan niiden kuulumisten kera sunnuntaina. Siihen asti adioos, nautitaan keväästä!