Lastausharjoituksia

Nyt talven väistyessä kevään ja kesän tieltä, ollaan päätetty ottaa taas lastausharjoitukset mukaan kuvioihin siinä toivossa, että päästäisiin vielä tämän kevään puitteissa pyörähtämään joissain koulukisoissa lähitalleilla. Kevään ensimmäiset koppikosketukset otettiin viime keskiviikkona Lauran ja Baletin kanssa sillä idealla, että jos homma sujuisi päästäisiin tulevana sunnuntaina seurakisoihin Vurrille. Jep, no ei päästä ja jouduin perumaan meiän osallistumisen. 

Baletin mennessä edellä koppiin, olin siinä toivossa että meneehän se Kalle kaverin perässä vaikka heikoille jäille. Se tulikin suhteellisen kiltisti mun perässä aina lastaussillalle asti, jossa se alkoikin miettimään että mikäs tää kaveri täällä on ja mikä traileri tää oikein onkaan. Se jäi siihen sitten haistelemaan ja kattomaan et hetkinen, tää on joku nätti neiti eikä Pesto-kaveri.. Siihen se oikeastaa sitten jääty, eikä päästy juuri pidemmälle. Jossain vaiheessa Balet sitten vähän kyllästyi odottelemaan ja kun Kalle koko ajan nuuski tamman takapäätä ja se alkoi hermostumaan. Se sitten kiukustui ja alkoi vähän olemaan potkuherkkä, missä vaiheessa mä sit vihelsin pelin poikki ettei Kallelle tuu yhtään enempää stressiä tästä kopituksesta.

Laura vei sitten Baletin talliin ja me jatkettiin vielä Kallen kanssa. Puusta pitkälle ei päästy, sillä Kalle oli juuri semmosella "ei paljon kiinnosta"-fiiliksellä ja tappeluksi se olisi mennyt jos olis jatkettu pidempään. Päästiin traileriin muutaman kerran siten, että me vaan odotettiin ponia siellä etuosassa ja kun K otti askelia lähemmäs, löysäsin painetta narusta. Pari kertaa sain sen sisälle seisomaan ja rauhassa syömään porkkanaa, mutta sitten taas peruutti ihan ykskaks yllättäen pois. Kun poni tuli koppiin hyvin, seisoi hetken siinä ja peruutin itse sen pois lopetettiin treenit siltä osin siihen ja me lähdettiin kotitallille. 

Mulle tuli kyllä ihan kauheena pettymyksenä ettei Kalle mennytkään vaikka kaveri olikin. Pari päivää asiaa mietittyäni tulin sitten siihen tulokseen, että taisin odottaa ruunalta vähän liikoja. Tilanne oli ponille kuitenkin aivan uusi - ihan erilainen koppi, ihan vieras heppakaveri sekä vieläpä "vieras" talli, jossa lastattiin. Harmituksen laantuessa päätin jättää kisahaaveet hetkeksi taka-alalle, ja keskittyä vaan luomaan ponille positiivisia kokemuksia traileriin menosta ja jatkaa treenejä omalla tallilla tutun heppakaverin kanssa. Ekat treenit sovittiinkin jo sunnuntaiaamulle, jolloin oli tarkotus syöttää puolet aamusafkoista poneille kopissa. 

Oltiin lauantaina juuri juteltu pitkät ajat Petran kanssa hänen hepan lastaushankaluuksista ja sainkin Petralta uuden vinkin lastaukseen. Eli peruutettais traileri silleen jonkun oven eteen, ettei kopista pääse ohi. Päätin ottaa tän tavan heti testaukseen jos ei tulosta saada muuten, sillä meidän heinävaraston ovelta saisi tolla tavalla tosi hyvin laitettua kyytiin! 

Tota tapaa ei kuitenkaan tarvinnut ainakaan vielä kokeilla, sillä nyt sunnuntaina Kalle oli aivan eri fiiliksellä kuin keskiviikkona! Päätettiinkin testata ensin Kalle yksin koppiin ja avattiin etuosasta molemmat ovet (traikussa on siis etupurkumahdollisuus) mutta jätettiin etupuomit paikalleen. Lisäksi otettiin väliseinä sivuun, eli lastattiin vaan leveelle eikä ollut edes tarkotus laittaa takapuomeja kiinni. Kun käveltiin kohti lastaussiltaa, Kalle oli ihan menossa kopissa odottavia ruokia syömään ja kävelikin suoriltaan mun perässä kyytiin. Olin ihan onnessani kun ruuna jäi siihen vaan seisomaan ja syömään ihan tyytyväisenä!

Tehtiin pari kertaa siten, että käveltiin koppiin, poni sai syödä vähän ja käskystä peruutettiin ulos. Koska se sujui niin hienosti, päätin kokeilla menisikö Kalle sisälle ruuan perässä vaikka mä jäisinkin ulkopuolelle. Ja arvatkaa, menihän se! Se käveli oikein reippaasti sisälle syömään kun vähän rohkaisin sitä ja malttoi seisoa sisällä aina niin kauan kun se peruutettiin pois! Meinasin ihan itkeä ilosta kun tuntui niin ihanalta :') Laitettiin ruuna vielä pari kertaa tuolla tavalla ja sai syödä vikalla kerralla ruuat rauhassa loppuun. Palkinnoksi ukko sai sitten mennä tarhaan nauttimaan auringosta ja lopuista aamuheinistä.

Mun loppupäivä oli kyllä niin yhtä hymyä. Haluttiin edetä rauhassa eikä laitettu vielä puomeja kiinni eikä mitää, pidettiin kaikki vaan ihan helppona. Nyt edetään tosi hitaasti ja varmasti tän asian suhteen ja luodaan ponille hyviä tuntemuksia koppiinmenosta. Seuraavat harkat sovittiinkin perjantaille ja katsotaan tilannetta sitten, saataisiinko jo väliseinää kiinni ja hyvä mieli jatkumaan :)