Voihan itku ja parku. Mä jo luulin että päästään vihdoin kunnon treenin makuun takaisin, mutta se tais jäädä vaan haaveeks. Eilen vietettiin maneesipäivää pikkuhyppäilyjen merkeissä ja Kalle oli alun pieniä jumitteluita ja protesteja lukuunottamatta tosi fiksusti käyttäytyvä otus, vihdoin. Esteillä ei ilmennyt kertaakaan mitään pöllöilyjä taikka rodeoita ja jäi ihan superhyvä fiilis kun pitkästä aikaa tuntui sujuvan! No, sekin hyvä katosi tänään kuin tuhka tuuleen.
Emmi lähti pitkästä aikaa mun kanssa tallille ja oli kyllä ihana saada kunnon ratsastuskuvia! Suuret kiitokset Empalle kun olit mukana :) Kaikki vaikutti olevan paremmin kuin hyvin ja ajattelin että onpa mukava kun saadaan oikeasti kuvia pitkään aikaan, mutta eihän tietenkään mikään mene suunnitelmien mukaan juuri kun on joku mukana kattomassa tai kuvaamassa.
Laittelin Kallen heti tallille mennessä nopeasti valmiiksi ja alkukäynnit suoritettuamme tallin ympärillä, siirryttiin lumiselle kentälle vähän ratsastelemaan. Kalle vaikutti alkuraveista lähtien jo vähän kiukkuselta, mutta laukassa huomasin ettei todellakaa ole nyt kaikki kunnossa. Ekassa laukannostossa Kalle heitti melkosta pukkia ja jatkoi samaa rataa koko laukkapätkän ajan. Uusi yritys ja sama lopputulos. Jos poni ei pukittanut, se laukkas kauniissa wc-ankka muodossa korvat tiukasti luimussa ja tosi äkäsennäköisenä.
Päätin ottaa hetken aikaa laukkaa tossa tallin pihassa auratulla pohjalla, josko se vaikuttaisi asiaan. Ei vaikuttanut, meno vaan paheni. Jokaikisessä laukannostossa peräpää lenti jonka jälkeen jäätiin paikalleen pomppimaan. Multa loppui tässä kohtaa ideat ja päätin ottaa satulan kokonan pois ja kattoa mikä tilanne on ilman satulaa.
Satula heitettiin veke ja hyppäsin selkään. Mentiin kentälle takasin ja ihankun mulle olis tuotu joku ihan eri hevonen alle. Kalle oli heti paljon tyytyväisemmän oloinen ja jo käynnissä liikkui paremmin takaa eteen selkä ylhäällä. Laukan nostin hieman jännityksellä selvittiinkö oikeasti näin vähällä ja luoja kiitos kyllä! Ei mitään tietoakaan kiukuttelusta tai pukittelusta vaan poni laukkasi oikein tyytyväistä ja rentoa laukkaa etiäpäin. Hitsi mikä helpotuksen tunne, kun vika johtui vaan satulasta...
Jatkettiin treeni loppuun sitten ilman satulaa ja heppa toimi varsin kivasti, vaikka lumessa joutuikin tarpomaan. Ei tehty juuri mitään uraa kiertämistä kummempaa, joitakin ympyröitä ja siirtymisiä. Mentiin suhteellisen kevyesti edellispäivän rankemmasta treenistä johtuen ja loppujen lopuksi onneksi saatiin lopettaa hyvin menneisiin pätkiin. Onneksi oli kyse vaan satulasta, eikä esim. selän kipeytymisestä. Luojalle kiitos Kalle on noinkin herkkä varusteiden sopivuudelle ja siitä huomaa heti jos jokin hiertää, eikä vasta sitten kun on paikat hajalla / kipeinä..
Nyt vaan metsästämään satulaa. Taaaas. Hitto miten ärsyttävää :( Viimestään ens kuun alkuun olis tarkotus pyytää satula-autoa tännepäin ja kattoa satulansovittajan kanssa löytyiskö jotain sopivaa, siihen asti mennäänkin aika lailla ilman satulaa, juoksuttaen ja ratsastusvyölinjalla. Sanotaan taas sitten heipat kunnon treenaukselle ja hyppäämiselle joksikin aikaa. Ens viikon Kimmon estekurssikin piti perua kun ei oo hevosta / satulaa millä mennä. Se on tyydyttävä kattomaan valkut katsomosta käsin ja toivottava että päästäs ens vuoden puolella jatkamaan noissa valkuissa.
Tämmöstä tännepäin tällä kertaa. Just kun mulla olis itelläni treeni-into ihan katossa, käy tälleen. Miksei tää huono tuuri vois jo loppua ja me oikeesti päästäis tekemään jotain ja kunnolla?
