Ihana lauantai!

Oho, onpa vierähtänyt Kallen kuulumisista taas hetki! Torstaina pääsin taas ponisen kanssa treenailemaan kahden vapaapäivän jälkeen, jotka johtuivat tiistaisesta hieronnasta. Kuten olinkin jo arvellut, oli Kallen vasen puoli paljon enemmän jumissa kuin oikea, ja näitä sitten hieronnalla korjailtiin. Torstaina hyppäsinkin kyytiin jumppailun merkeissä ja tehtiin tosi kevyt ja verryttelevä sileejumppa kentällä. Kalle oli sillon tosi tahmea, ei liikkunut omalla moottorilla yhtään ja kaikenlisäksi kauhean jäykkä. 

En alkanut työstämään sitä sitten sen enempää mitä oli pakko, vaan lopeteltiin aika pian. Perjantaina mulla oli 10 tunnin työpäivä, joten Laura pelasti mut pinteestä ja kävi juoksuttamassa ruunasen kentällä, kiitos! <3 Lauantaina sitten heppa olikin aivan vallan mainio! Heräsin aamulla hyvissä ajoin pikkuveljen synttärikahveille ja päälle puettuani suuntasin kaupunkiin. Käväisin Agrissa ostamassa Kallelle ruokaa ja samalla reissulla tarttui mukaan uudet suitset! En vaan voinut jättää niin h edullisia, kivannäköisiä päävehkeitä hyllyyn vaan kaappasin ne mukaani ja painelin tallille..

Tallille saapuessani Emppa laittoikin viestiä, että olis päässytkin mun mukaan talleilemaan.. No mikäs siinä, eikun uus lenkki hakemaan Emmi mukaan ja sitten tallille, jos tällä kertaa jo ihan pysyvästi. Olikin ihana juttu että saatiin just lauantaina Emmi mukaan, olis harmittanut ihan hirmuisesti, jos ei oltais just saatu seuraa ja tietty kuvia! 

Olin kaavaillut lauantaille Kalevin tarhansiivousta, sillä se on nyt tarha-arestissa. Kahden laitumelta karkaamisen jälkeen mulle riitti ja nyt se sitten saakin kököttää aamupäivän yksinään tarhassa, ennenkun saa kavereita pihaan. Ihan hyvin se on kohtaloonsa tyytynyt ja näyttää jo ihan rauhassa jäävän aamullakin syömään heiniään :) Nyt varsinkin kun ruuna viettää koko päivän tarhassa, haluan pitää sen mahdollisimman siistinä ja siivoilen sitä aina niin usein kuin vaan ehdin. 

Kalle oli hyvin reipas apulainen! Se oikein tomerana tarttui talikkoon ja näytti siltä, että halusi vähän kouluttaa mua.. En selvästikään ollut tarpeeksi ripeä siivoamaan, joten poni joutui näyttämään vähän mallia. Kalle on kyllä niin hauska kun se on aina niin mukana kaikessa, mitä mä teenkään. Nytkin se ihan koko ajan joko halusi omia talikon itelleen tai vaihtoehtoisesti pyöri tiellä kun koitin saada siistiä jälkeä. 

Mä en voi lopettaa nauramista tälle.... Kattokaa nyt toi asento... :'DD

Kun viimein saatiin tarha siistiksi, lähdettiinkin kentälle. Otin alkuun pitkin ohjin ravia ja laukkaa ja herättelin ponin kunnolla kuulolle. Halusin saada sen liikkumaan heti alusta asti kunnolla eteenpäin ja pyysinkin siltä normaalia isompaa liikettä jo ihan alkumetreiltä lähtien. 

Hitsi, mulla oli hyvä fiilis jo alusta lähtien ja Kalle tuntui kyllä oikeasti taas niin hyvältä! Meillä on mennyt aika vaihtelevasti tässä jonkun aikaa ja välillä on tuntunut ettei mikään suju ollenkaan sileellä. Oon koittanut tehdä hommia parhaani mukaan, mutta silti vaan tuntui ettei tähän auta oikein mikään.. Ja nyt kun se kerrankin sujui, niin sitten se sujui ihan supermainiosti! 

Oikea laukka oli alkuun tosi vaikea, eikä Kalle meinannut taipua taaskaan kunnolla. Kun tein suoralla uralla paljon jumppaa asetellen vuoroin sisälle ja vuoroin ulos, alkoi tulosta syntymään ja poni vertyi ihan silmissä. Kun oikea laukka tuntui hyvältä, vaihdettiin suuntaa vasemmalle ja ai etttääää, näillä onnen tuntemuksilla mä elän vielä pitkään!

Vasen laukka oli ihan SUPER! Koskaan ei olla saatu vielä noin hyvää fiilistä laukassa, voi apua en osaa edes selittää miten hyvältä tuntui! Kalle oli niin kevyt edestä ja niin hyvin pohkeen edessä, ettei se oo koskaan ollut. Kun sain pitää hyvin kevyen tuntuman, ei kaula kertynyt rullalle vaan sain tehdä istunnalla koko ajan puolipidätteitä (ja poni kuunteli jokikisen!!!) ratsastaen samalla jalalla eteen. Näin heppa ei painunut ollenkaan kuolaimen taakse ja laittanut niskaa linkkuun, vaan liikkui oikeasti kantaen ittensä ihan kokonaan. Wooaaa ihana fiilis! Nyt ei haittaa vaikka menis taas huonommin, kun sain huomata että kyllä me siihen pystytään ihan oikeasti!

Loppuun tein sitten ihan perustyöskentelyä kevyessä ravissa molempiin suuntiin. Oikea kierros on selvästi paljon hankalampi, ja siihen suuntaan sainkin tehdä töitä koko ajan. Kuitenkin kun sisäpohje meni kunnolla läpi ja sain sisätakajalan kunnolla hommiin, oli taipuminenkin paljon helpompaa. Vasen kierros oli taas parempi ja hyvien pätkien jälkeen lopeteltiinkin hymyissä suin. 

Hitsi miten oli oikeasti kivaa. Eihän me vielä olla lähelläkään valmiita ja noi hyvät pätkät on lähinnä nimenomaan niitä pätkiä, mutta silti kun se vaan tuntuu välillä niin mahtavalta. Näinä päivinä sitä oikeasti tulee olo, että jotain on tehnyt oikein. Kallellehan tuo on vielä ihan hurjan raskasta liikkua pidempiä pätkiä kantaen itteensä, mutta pikkuhiljaa se vaan keräilee lisää ja lisää voimaa. Voin vaan miettiä miten hyvä tuuri mulla kävi, kun sain tuollaisen hevosen mun omaks hepaks, ihanaksi omaksi vauvaksi jonka kanssa saa kokea näitä ihania hetkiä! 

Nyt menee jo kyllä ihan överiksi tää hehkuttaminen.. Taidan siis hyvillä mielin painaa silmät kiinni ja herätä taas aamulla aamutalliin. Toivottavasti huominen maneesitreeni sujuisi yhtä hyvin! 

Reissukuulumiset ja uusia heppatuttavuuksia

Hitto kun osaa väsyttää. Eilisilta venähti taas hieman pitkäksi ja hyvin lyhyiden yöunien jälkeen vietettiinkin kisapäivä Vurrilla Elinan kanssa. Päiväunia sentään sain nukutta reippaan neljä tuntia, minkä jälkeen käytiin Kallen kanssa terapeuttisella maastolenkillä. Mutta sitten alkuviikon reissujuttuja muutamalla sanasella! 

Ihan pienenä pohjustuksena, Lara on entinen vuokraheppani (lisää tuolta "hevoset"-välilehdestä) ja se asuu nykyisin Pohjanmaalla pienessä yksäritallissa omistajansa kotipihassa. Mulla on käynyt niin uskomattoman hyvä tuuri, että sen lisäksi että Larppa on saanut itselleen ihan täydellisen kodin, niin mä saan käydä sitä kattomassa siellä. Mä oon niin kiitollinen tästä tilaisuudesta, etten enää edes löydä sanoja. 

Nyt pääsinkin omien aikataulujen puitteissa lähtemään pariksi päiväksi reissuun ja maanantaina yhdeltätoista hyppäsin junaan kohti Pohjanmaata. Junamatka meni yllättävän nopeasti postaillessa ja leffaa katsoessa ja ennen kuin huomasinkaan oli kello viisi ja olin vihdoin perillä. Heti perille päästyämme mentiin talliin, laitettiin Lara valmiiksi ja lähdettiin käymään toisella tallilla valmennuksessa, jossa siis Larpan omistaja hyppäsi tamman kanssa. Valkun jälkeen mentiin takaisin tallille ja suurinpiirtein iltatallin teon jälkeen painuin suihkun kautta nukkumaan. 

Illalla hyvissä ajoin nukkumaan ja aamulla virkeenä talliin! 

Tiistaiaamuna olo olikin ihanan virkeä ja ysin aikaan herättyäni painelin aamupalan jälkeen heittämään jo aikaisemmin aamuruokansa syöneet hepat pihalle. Kun poniset oli ulkona, kävin sisällä vaihtamassa vaatteita ja melkein samantien lähdin ratsastamaan päivän ekan hepan. Ensimmäisenä oli vuorossa jo aiemmilta vierailuilta tuttu Peksu, jolla tosin en ollut aiemmin ratsastanut. Sen omistaja kysyi haluisinko liikuttaa sen näinä parina päivänä ja tietenkään mulla ei ollut siihen mitään vastaansanottavaa!

Peksun kanssa tein ihan normaalin sileäntreenin ja yllätyin kyllä tosi positiivisesti! Aina oon kattonut miten kivannäkönen se on ja sit kun pääs ite testaamaan niin hitsi vie! Rakastuin ihan täysin.. Treenailun jälkeen hoidin ruunan pois ja juuri kun sain sen takaisin ulos, olikin vuorossa seuraavan hepan ratsastus. Seuraavana oli nimittäin vuorossa about Kallen kokoluokkaa oleva pv-tamma Cabri, jota en ollut aiemmin nähnytkään. Sen omistaja kysyi multa maanantaina haluunko kokeilla millainen se on ratsastaa ja sovittiinkin, että puolilta päivin kiipeän tamman kyytiin. 

Cabrin kanssa keskityin suoruuteen ja tein vaihtelevasti avoja ja väistöjä. Kun tamma vertyi ja alkoi kantaa itsensä, se oli hirmuisen miellyttävä ratsastaa! Vaikka se olikin kooltaan aika pienikokoinen, oli siinä sopivasti vankkarakenteisuutta, eikä olo ollut ollenkaan liian iso sen kyytiin. Hyvällä mielellä siis lopeteltiin myös tämän kanssa ja sitten pääsinkin syömään ja hetkeksi huilaamaan leffan merkeissä. 

Iltapäivällä käytiin kaupassa, minkä jälkeen jälleen talliin. Suunnitelmista poiketen ratsastin vielä jo ennestään tutun 7-vee tamman Hobun. Sen kanssa oon aiemmilla kerroilla päässyt sekä hyppäämään, että menemään sileetä. Nyt kun nousin taas piiitkästä aikaa tamman kyytiin, oli muutos ihan hurja aikaisempaan verrattuna! Heppa oli kehittynyt tosi paljon viime kerrasta ja olikin ihana huomata kuinka miellyttävä siitä oli kasvanut. Se oli tosi kiva ratsastaa, aiemmillakin kerroilla se on tuntunut tosi hyvältä mutta nyt se oli jotenkin ihan mahtava!

Peksu & Hobu

Hobukaan ei ollut viimeinen ratsu tiistaille, vaan kiipesin vielä issikan kyytiin! :D Alvari -ponilla on pahana tapana vähän koittaa kusettaa kuskeja, joten mua sitten pyydettiin käymään senkin selässä kattomassa mikä sillä on meininki. Heppa toimi kaikinpuolin moitteettomasti ja varttia pidempään ei sillä ollutkaan tarve ratsastella. Viimeiseksi ratsuksi päätyikin Larppa <3 Kävin sen kyydissä nopeasti ratsastamassa askellajit läpi ja kyllä kyytiin noustessa tuntui että ihan kun olis kotiinsa istahtanut. Ootin jo innolla seuraavaa päivää!

Kyllä illalla uni maittoi. Suihkun jälkeen ruokaa naamariin ja ei paljoa tarvinnut sängyssä pyöriä, kun uni tuli silmään. Keskiviikkoaamuna heräilin samaan aikaan kuin tiistainakin ja puin samantien ratsastushousut jalkaan. Menin aamupalan jälkeen taas talliin, nappasin Laralle kamat niskaan ja lähdettiin lenkille. Käytiin alkuverkat maastossa kävelemässä ja otettiin vähän raviakin. Maastoilun jälkeen mentiin kentälle tarkotuksena hieman vääntää koulua. Tamma tuntui koko ajan tosi hyvältä edellispäivän jäljiltä ja oli ihana päästä tamman kanssa kunnon treenin makuun.

Larpan kanssa touhuamisen jälkeen oli vielä Hobun ja Peksun liikutukset, mitkä meni jälleen ihan putkeen. Hobunen tosin vähän yritti viilata linssiin alussa kun hän olisi halunnut vain riehua, mutta kun päästiin työskentelyn makuun alkoi taas hommat luistamaan. Kun sekä tamma että ruuna oli taas ratsastettu, olikin aika alkaa pakkailemaan ja sanomaan heippoja ihmisille ja poneille. Pakkasin kamat, syötiin ruoka, rapsuttelin ponit ja suunta kohti juna-asemaa kaupan kautta.

Nopeasti meni taas aika, ja ihan superisot kiitokset sinne päin näistä päivistä! <3 On niin ihana käydä aina tuollapäin viettämässä ihan erityisen hienoja hetkiä ihanien ihmisten seurassa ja hienojen hevosten parissa. Varmaan taas talvella on viimeistään otettava suunta tuonne, en meinaan millään malttaisi odottaa seuraavaa kertaa!

Johan taas runosuoni pulppusi.. Laittelin tosiaan joitain muutamia vanhempia kuvia kun tältä reissulta ei hirveästi tullut muuta kuin noita puhkulaatuisia pääkuvia hevoista. Olihan mulla kamerakin mukana, mutta akku loppui maanantaina ja laturihan unohtui kotiin.. Jokatapauksessa jälleen aivan ihana reissu ja toivottavasti saisin taas mahdollisimman pian aikaa järjestettyä uudelle vierailulle!