keskiviikko 10. helmikuuta 2016

Murheita ja huolia


Ihan järkyttävä viikko takana. Kallen kuolemasta tuli viime perjantaina 10kk täyteen ja tuntuu että tää viikko on ollut samanlaista painajaista kuin silloin 10 kuukautta takaperin. Ihan käsittämättömiä juttuja. Nyt on vaan toivottava hartaasti, että kääntyiskö kaikki vihdoin hyväksi ja kaikki ikävä voisi loppua vaikka seuraavaksi vuodeksi. Aina voi toivoa..

Laran etusen tilanne on nyt hyvä, lämpöä ei ole ollut ollenkaan ja turvotus on laskenut täysin. Jalat on ihanan kuivat ja heppa vaikuttaa jo hyvin innokkaalta tekemään töitä ja kyllästyneen pelkkään kävelyyn. Ystävämme imppari on taas hieman pidentänyt tätä kävelykuuria, mutta pikkuhiljaa sekin alkaa jo laskeutumaan. Mä oikeasti haluaisin jo treenaamaan tamman kanssa, käveleminen päivästä toiseen on vaan niin hirvittävän tylsää. 

Lara tosin viihtyy ilmeisesti vallan mainiosti kun saa tarhata pitkään ulkona ja nyt vihdoin muiden seurassa. Se sai viime viikolla heinäverkon karsinaan ja nyt mäkin voin nukkua yöni yhä paremmin tietäen, ettei se saa hotkittua yöheiniä tunnissa sisäänoton jälkeen. Suuren suuri helpotus oli myös se, että s tuo oej turvotus meni ohi nopeammin kuin osasin odottaa ja nyt vaan sit odotellaan että tämä uusi imppari laskisi pian. Jos jossain Lara on mestari, niin noitten imppareiden kehittämisessä!

Wiiville kuuluu hyvää. Sen kanssa treenit sujuu ihan mukavasti ja tekeminen on kivaa. Nyt säät on olleet vaan tosi huonot ja pohjat ihan surkeat, joten ollaan jouduttu tekemään paljon pelkkää käyntitreeniä sekä maastoiltu. Maastoilu tosin tekee Wiiville ihan hyvää ja se kyllä selkeesti tykkää maastoilla. Mennään usein vaan sen fiiliksen mukaan miten reippaasti se haluaa mennä ja se kyllä on aina tosi iloisella mielellä.

Mulla on töissä tosi kiireistä ja rankkaa ja oonkin ollut nyt hurjan väsynyt aina työpäivän jäljiltä. Salille oon kerennyt kerran viikossa kun tallilla menee aikaa ja yksinkertaisesti oma jaksaminen ei vaan enää riitä. Nyt mulla tosin alkaa vapaat ja yövuorot, joten ehkä kerkeisin tehdä jotain muutakin tallin ja töiden lisäksi. Kohta alkaisi haut kouluunkin ja tänä vuonna mä oikeesti yritän päästä sisään. 

Vähän kuulumisia tähän väliin, voisin koittaa taas hieman aktivoitua bloginkin suhteen. Mitäs postaustoiveita teillä olisi ja mistä haluaisitte lukea? Ihan tavallisista kuulumisista vai jostain erikoisemmasta?


keskiviikko 3. helmikuuta 2016

Onnistunut estevalmennus

Eilen me sitten vaihdettiin kokonaan tylsä kouluratsastus paljon pelottavampaan ja vauhdikkaampaan lajiin, mentiin nimittäin ekaa kertaa tänä vuonna estevalmennukseen. Oon hypännyt viimeksi joskus joulukuussa ehkä valmennuksessa ja hyppääminen taas on hieman jäänyt.. Nyt kuitenkin iski esteinnostus ja päätin ilmoittautua heti valmennukseen. 


Larppa on tosin sileälläkin tuntunut jo huomattavasti paremmalta Elinan treeniviikonlopun jälkeen, joten ehkä se taas alkaisi sujumaan. Valmennukseen lähtö oli vähän jännittävää, sillä en yhtään tiennyt miten poni tulee olemaan mulla lapasessa ja miten hukassa mä tulen olemaan pitkän tauon jälkeen. Sanoinkin Kimmolle heti alkuun, että hyppytaukoa on joten otetaan mieluusti ihan rauhassa.



Valmennus aloitettiin sileällä verkkaamalla ja tehtiin pääty-ympyrällä väistöä kaikissa askellajeissa kumpaankin suuntaan. Lara oli hyvällä tuulella ja tosi kivasti avuilla heti alusta asti. Se kuunteli hyvin sivullevievää pohjetta, pysyi kivasti tuntumalla olematta vahva ja puomien tullessa mukaan kuvioon, saatiin paikat osumaan tosi kivasti. Oli ihanaa lähteä hyppäämään kun alkuverkoissa sai olla jo hyvillä mielin.

Hyppääminen aloitettiin pikkuesteillä ja ensin yksittäisellä ja tehtävään aina lisättiin lisää esteitä sitä mukaa kun edellinen sujui hyvin. Pääaiheena oli kääntäminen ja Larppa oli kyllä tosi onnellinen päästessään hyppäämään. Vaikka intoa oli, niin se kuunteli koko ajan hyvin ja mäkään en mennyt säätämään mitään turhaa ja saatiin tosi kivasti paikatkin kohdalleen. Ainut mikä mun olis vaan opeteltava, niin toi myötäys.. kauheennäköstä kaulalla makaamista kädet sylissä, hyihyi.



Lopuksi tultiin vielä pientä jumppasarjaa, jossa oli kolme estettä. Tultiin ravissa sisään ja jatkettiin laukassa aina vikalle okserille. Helppoa kuin heinänteko, tosin mä sain pitää huolen ettei vauhdi kiihdy ihan mahdottomaksi. Oli kyllä ihana huomata miten innoissaan tamma oli ja tykkäs ihan hirmuisesti! Ja Hannalle kuuluu kiitokset videoinnista ja talliseurasta :)



Mutta itku pitkästä ilosta, eiks se niin mene? Tänään menin aamutalliin ja tapani mukaan kopeloin Larpan kintut läpeensä ja kuinka ollakaan ystävämme oikea etunen oli kerännyt enemmän nestettä kuin vasen.. Meinas kyllä itku tulla, miks taaaaas. En jaksa mitään klinikkarumbaa nyt tai saikkuilua, ei oo kivaa. Onneksi neste laski hieman liikkeessä kun hölkkäiltiin kentällä, eikä liikkeessä ollut mitään normaalista poikkeavaa. Nyt sit vaan seurantaan, kevyeen hölkkään ja paljon kylmää kinttuun.