keskiviikko 3. joulukuuta 2014

Peltotreeniä

Tänään meillä oli Kallen kanssa peltoilupäivä ja me saatiin kuvaajakin matkaan! Roosa lähti pitkästä aikaa mun kanssa tallille ja oli ihana saada pitkästä aikaa vähän ratsastusmateriaaliakin. Kaikenlisäksi meillä kävi melko hyvä tuuri sään suhteen, sillä tallillepäin ajellessa aurinko pilkahti esiin ja sää oli muutenkin melko lämmin ja nätti. 


Tallilla olin vähän ennen Roosan tuloa, joten ehdin siivoilemaan karsinan just sopivasti. Napattiin Kalle tarhasta vähän kesken aamuheinien, laitettiin kamat niskaan ja suunnattiin pellolle. Vähän kyllä jännitin meneekö tääkin kerta yhtä hyvällä onnella kuin viime kerrallakin pellolla pyörähtäessä. Kallella on ollut tapana villiintyä pellolle päästessään etenkin laukatessa ja oon koittanu sitä parhaani mukaan kitkeä pois ja treenata käymällä peltoilemassa mahdollisimman usein. 


Aloteltiin tänään siispä hyvin rauhallisesti ja vähän ponin mielentilaa tutkaillen. Ruuna yllätti mut jo alussa täysin, se oli ihan hiton rauhallinen, mutta hyvällä tapaa reipas. Se tarjosi laukkaa jo toisella ravipätkällä ja olin ihan pyörtyä onnesta kun Kalle teki hienon laukannoston (joskin ilman mun lupaa - annettakoon tällä kertaa anteeksi) korvat hörössä iloinen ilme naamalla ja ilman loikkia tai pukkeja. Siis wow, tuli ihan uskomaton fiilis! Annoin sen sitten laukata kun se niin kovasti siitä tykkäsi ja osasi rauhassa mennä. 


Muuten pellolla vaan ravailtiin ja laukkailtiin suoraan. Oli ihan huisin kivaa. Kalle oli koko ajan tosi hyväntuulinen ja malttoi olla todella rauhallinen eikä possuillut yhtään. Alkaakohan se vihdoin aikuistua vai oliko tää vaan joku väliaikanen mielenhäiriö? Mene ja tiedä. Lopussa otettiin yksi vähän reippaampi laukkapätkä ja herranpieksut miten tuosta elukasta lähti vauhtia. En oo koskaan uskaltanut laukata ponilla noin kovaa, se kun tunnetusti lähtee hyvin mielellään pukittelemaan vauhdin kasvaessa ja niissä pukeissa mä en enää kestäkään kyydissä. Mutta nyt kun kaikki tuntui olevan kohdallaa, heppa menossa ja kuskilla vähän varmempi olo, annoin vaan mennä. 


Tosin en montaa askelta, pelto on vähän turhan lyhyt ja Kalle vauhdikas.. Hidastaminen olikin jo toinen juttu, kun vauhtiin päästiin ei sitä enää haluttukaan niin vaan pysähtyä. Hetken tuijoteltuamme toisiamme yläkautta silmiin Kalle päätti luovuttaa ja hidastaa ennen metsikköön ajautumista. 



Oli taas ihana päästä pellolta tallillepäin hyvillä mielin ja onnellisena hyvinmenneen treenin päätteeksi. Kuten sanottua tuo peltoilu on aika haasteellinen tehtävä meille, joten nää oikeesti on suuria ilon pilkahduksia kun menee hyvin. Nyt kun on jäistä jokapaikassa on ratsastuspaikat ihan olemattomissa ja siks on ollut ihana huomata ettei se pellolle lähteminen aina tarkotakaan hirveetä sotaa ja kaaosta. Ja toivottavasti näin on jatkossakin!


Huomenna Kallen piti päästä hyppäämään mutta suunnitelmien muutosten takia mennäänkin vasta perjantaina. Huomiseksi on kuitenkin vähän erilaisia, mutta ihan superkivoja suunnitelmia! En vielä paljasta enempää, vaan saatte odottaa jonkun aikaa mitä kaikkea onkaan tulossa ;)


Kallen mielipide kun ei saanutkaan mennä kovaa...... :'D

maanantai 1. joulukuuta 2014

Kalevin kuulumisia

Johan on taas aikaa vierähtänyt viime kuulumispostauksesta. Marraskuu vaihtui ihan huomaamatta joulukuuhun ja kuukauden päästä aloitetaankin jo uusi vuosi. Mihin aika katoaa?? Mä tosissaan huomasin vasta eilen, etten omista joulukalenteria ollenkaan ja nyt tuntuu ihan kamalalta :( Mulla on ollu joka vuosi joku ihana joulukalenteri keikkumassa keittiön seinällä, mutta tänä vuonna ei oo. Löytäsinköhän mä vielä jonkun kivan huomenna jostain kaupasta.. Pakko mennä ettimään, eihän joulu muuten tunnu miltään!

Kallelle kuuluu hyvää, nyt vihdoin. Vaihdettin ponin ruokintaa noitten vatsavaivojen jälkeen siten, että vaihdettiin racingin kivennäinen takaisin mineral +:saan ja se saa heinät nyt myös päivällä. Ollaan päästy jo hyvällä mallilla palailemaan normaaliin treeniin ja poni on jo oma itsensä. Oli kyllä hurja helpotus, että päästiin näin helpolla eikä ollutkaan kyseessä mitään tuon vakavampaa. 


Viime viikolla Emmi oli mun mukana tallilla tiistaina ja ratsastikin ponilla sillon pitkästä aikaa. Kallelle siis hyvin kevyt päivä - Emmille ei niinkään :D Poni oli kyllä ihanan kiltti ja toimi hyvin. Keskiviikkona ratsastin Kallen itse ja kävin hyppäämässä Nitalla. Torstaille oltiin sovittu, että Elina ratsastaa taas Kallen ja tällä kertaa painotus esteisiin. 


Hyvinhän se sujui - aluksi. Kunnes sarjalla Kalle päätti sitten tehdä samat Elinalle kuin mitä se tekee mullekin usein esteen jälkeen, pukkirodeo ja pomput päälle. Onneksi Elina pysyi kyydissä ja reenit pystyi jatkua, vaikkakaan ei ihan niin rennolla fiiliksellä kuin ennen tuota episodia. Enää Kalle ei kuitenkaan temppuillut, mutta hankala se osasi olla edelleen. Hyppyjen jälkeen Elina meni hetken aikaa sileetä ja wow, mä en ois voinu uskoa sitä Kalleksi. Se teki ihan suberhienoja laukkakokoomisia ja laukkasi melkein paikallaan!! Supersuper kouluheppa, ei se mikään esteheppa olekaan ;)


Viikonloppuna Kalle sai olla aika kevyellä, yks juoksutus, vapaapäivä ja maastopäivä. Eilen tapahtui taas tää ihana maanjäätyminen ja heippa vaan kaikki ratsastuspohjat. Eipä sitten mennäkkään enää muualla kuin maneesissa, jos kävelemistä ei lasketa. Tänään meinasi iskeä hätä käteen kun ponilla on virtaa ja mulla ei oo hajuakaan missä me voidaan ratsastaa. Maneesille en halunnut lähteä koska sinne on tarkotus mennä huomenna ja pellolle en todellakaan halunnut lähteä kevyen viikonlopun jäljiltä, ei kiitos mustelmia tai lihassärkyä kovalle maalle putoomisesta. Tallilla tulin kuitenkin siihen tulokseen, että mun täytyy valita näistä kahdesta ja arvatkaa kumpaanko päädyin?

No peltoiluun tietty. Miksikö? Koska mieluummin otan itelleni paikat kipeeks pienestä ponin riekkumisesta kuin turrutan sen treeni-innon käymällä maneesissa monena päivänä peräkkäin. Ponille kamat niskaan ja vähän kauhunsekaisin tuntein kohti peltoa. Matkalla sain kuitenkin huomata Kallen olevan poikkeuksellisen hyväntuulinen ja pirteä. Ei villi, mutta sellainen hyvällä tavalla energinen. Pellolla otettiin vaan käyntiä alkuun ja vannoin ponille ettei muuta tehtäisikään jos se alkaisi näyttämään villiintymisen merkkejä.


Ja vielä mitä! Kalle oli kuin herranenkeli, ei mitään puhetta mistään pöllöilyistä. Olin ihan puulla päähän lyöty laukkaillessa siellä peltoa edes takaisin. Ihmeisiin on siis uskominen, en tosiaan olisi voinut uskoa että päästään parin kevyen päivän jälkeen laukkaamaan rauhallista, rentoa laukkaa pellolla. Ihanaa että joskus käy näinkin päin! Pellolta lähdettiin ihan hymyssä suin ja poni sai kävellä pitkin ohjin koko matkan tallille takaisin. 

Loppuviikon suunnitelmat on vielä kelistä johtuen vähän avoinna. Sunnuntaina olis ollut aika hyvät mahkut päästä ponin kanssa estekisoihin mutta kun en halua lähteä esittämään vieraalle tallille meidän upeita rodeoliikkeitä. Kisoihin pääsen kuitenkin Nitalla, joten ei tartte kokonaan jättää menemättä! Huomenna siis suuntaan näillä näkymin Kallen kanssa maneesille (ellen saa kaveria mukaan, olis ihan eri pläänit siinä tapauksessa!) ja käyn ratsastaa Nitan. Loppuviikolle sain suostuteltua kaverini hyppäämään ponilla joten toinen maneesireissu on tiedossa sillon. Ootan kyllä niin innolla mitä Kalle sanoo tästä! :D Toivon kovasti että osaisi edes vähän käyttäytyä..


Loppuun vielä pakko kysäistä, että löytyykö täältä Varkaudesta innokasta kameranulkoiluttajaa? En ees muista millon oon saanut uusia ratsastuskuvia Kallesta ja tuntuu ettei kellään oo aikaa / innostusta lähtee mun mukaan heppailemaan. Jos siis joku tätä blogia lueskeleva ihminen kokee osaavansa käyttää helppokäyttöistä Canonin perusjärkkäriä / omistaa paremman kuvauskaluston ja on innokas tulemaan mun kanssa talleilemaan, laittele vaikka fb-viestiä taikka sähköpostia (aino.huupponen@hotmail.com) niin sovitaan :)