tiistai 5. maaliskuuta 2013

Junamatkan höpinöitä


Moikka! Nyt oli pakko tulla heti postailemaan tännekkin, oon jotenkin tosi täynnä postausintoa tällä hetkellä!  Pidän teitä vieläkin hieman jännityksessä, enkä kirjoittele ennen huomista postausta reissusta, vaan tässä junamatkalla kohti kotia kerron teille pari pikkujuttua viime ajoilta!

Aloitetaas nyt vaikka siitä, että tämä bloginihan valittiin Tiian blogissa kuukauden blogiksi tammikuussa ja olinkin tosi yllättynyt siitä! Oli kivaa saada tuollainen titteli, ja ilmeisesti aika moni teistä uusista lukijoistakin on tänne sitä kautta eksynyt. Blogiasioihin kun nyt kunnolla päästiinkin, olen miettinyt hieman tätä blogimaailmaa kannalta jos toiselta. Ensinnäkin, aloitin bloggailemisen n. 1,5 vuotta sitten, enkä ihan oikeasti olisi voinut ikimaailmassa kuvitella itselleni näin "suosittua" blogia. Nyt viimeisen puolen vuoden aikana lukijamäärä on noussut hurjasti. Tästä olen hyvin iloinen, vaikka tuntuukin hassulta, kuinka moni haluaa seurata omaa tylsää elämääni :D


Bloggausjuttuja jatkaen päästään seuraavaan aiheeseen. Taisin joskus tammikuun loppupuolella mainita jotain sellaista, että koin eräänä sunnuntaiaamuna hyvinhyvin mielenkiintoisen herätyksen. Oltiin 26. päivänä juhlimassa 18-wee syntymäpäiviäni kera Jennin, Roosan sekä Lauran, kunnes ilta sai jokseenkin ikävän käännöksen. Ensin toinen kaneistamme, Helmi, tuli hieman kipeäksi, jonka vuoksi jouduin huolehtimaan siitä koko illan, eikä itseäni paljoa huvittanut synttäreitä juhlia. No, ei mennyt kauaakaan kun Jenni alkoi valittelemaan kipeää selkäänsä ja joutui harmiksemme lähtemään kotiin. Päätimme sitten tyttöjen kanssa lähteä ajelemaan kaupunkiin ja nukkumaan päästiin vasta myöhään yöllä.

Aamulla olin tavallista virkeämpänä ja heräsin vaille kahdeksan tarkkailemaan Helmin vointia. Menin kuitenkin vielä takaisin peiton alle, jos vaikka uni olisi tullut vielä silmään. Vaan kuinkas kävikään, sain yhdeksän pintaan Jenniltä tekstiviestin, että nyt tulee muuten sellainen pommi, että otathan hyvin tukevan asennon istualtaan. Olin ihan kysymysmerkkinä siihen asti, kunnes se pommi sitten tuli. Meidän omasta pikku-Jensystämme oli tullut äiti.

Yhtä nätti kun on äitinsäkin <3

Jep. Uskokaa tai älkää. Jenni oli yöllä lähtenyt terveyskeskuksen kautta Kyssiin synnyttämään ja aamulla maailmaan olikin putkahtanut pienenpieni tyttö Kauhanen. Olihan sitä ihmettä lähdettävä Kuopioon asti ihmettelemään, ja ihan varmaksi voin vannoa, etten olisi uskonut, jos en olisi nähnyt. Ja jep, kukaan ei ollut huomannut mitään varmaa merkkiä raskaudesta, lihominenkin oli tapahtunut sen verran tasaisesti, ettei sitä osattu oikein raskauteen yhdistääkään. Sellainen pienenpieni synttäriyllätys omalle kohdalle, pikkuhiljaa alkaakin jo järkytys laantumaan :) Jos jotakuta kiinnostaa seurailla Jennin ja vaavin arkea, menkää ihmeessä tutustumaan Jennin blogiin, joka on ihan vastikään aloitettu!

Tämä bloggaaja kuittaa ja kiittää tällä kertaa, huomenna saattekin ihan urakalla kuulumisia kuvien ja videon kera tietty!


perjantai 1. maaliskuuta 2013

Hevoset esittäytyvät osa 2: Sissi

Moikka! Sainkin vastoin odotuksiani koneelle netin toimimaan ja olihan se pakko heti tulla postailemaan! Heti alkuun pakko sanoa, että on ollut kyllä huippukiva loman alku. Ihana oli päästä kattomaan Larppaa ja oli sitä kyllä ikävä<3 Mutta, reissupostausta saatte vielä odotella, kun nyt päästäänkin hevoset esittäytyvät -postauksen toiseen osaan ja päästetään esittelyyn tällä kertaa Sissi! Muista katsoa ensimmäinen osa tästä!



Sissi on ollut nyt kaikista tämänhetkisistä ratsastettavista pisimmän aikaa vuokraheppanani. Aloitin vuokraamaan Sissiä ja Laraa vuoden 2010 lokakuussa, josta lähtien olen Sissiä siis vuokraillut. Sissi on oikealta nimeltään Shading Bel xx, rodultaan englantilainen täysiverinen ja tamma on syntynyt vuonna 2001. Sissillä on kilpailtu jo ennen Elinalle tuloaan 110cm luokkia ja Elina on Sissillä kisannut sekä alue- että kansallisella tasolla 110-120cm luokkia sijoittuen. Muutama 130cm ratakin on takana, mutta juuri kun Sissi oli alkanut hyppäämään isompiakin ratoja, sanoi sitten tuo etujalka itselleen hieman saikkua.


Sissillähän todettiin viime lokakuussa muutoksia oikean etujalan kavioluussa, samassa jalassa alkavaa nivelrikkoa sekä molemmissa takasissa kinnerpatit. Olin ekaa kertaa mukana hevosklinikalla, kun käytettiin Sissi eläinlääkärin tutkittavana Laukaassa. Tästä voitte lukea enemmän tästä postauksesta, mikäli ette ole vielä lukeneet ja kiinnostusta löytyy!

Palataanpa kuitenkin aiheeseen. Sissi on luonteeltaan juuri niin tammamainen kuin tamma vaan voi olla. Aina hyvänä päivänä hevo saattaa loistaa kuin naantalin aurinko, olla hyvin seurallinen, kerjätä rapsutuksia ja näyttääkin tosi iloiselta ja pirteältä. Sitten taas tuleekin näitä ärrinmurrinpörrin päiviä, jolloin neidille ei kelpaa ei sitten mikään. Harjaaminen ei käy, loimittaessa puren, syön sut jos kosketkaan, anna ruokaa ynnä muita vastaavia äksyjä. Ihan kun tamma vetäisi jotain äksykeksejä tuollasina huonoina päivinä :D Sissi on kuitenkin Sissi, inhottavista äksypäivistä huolimatta!


Sissi inhoaa loimia ja voitte vaan kuvitella miten se nauttii kun sille heittää loimea päälle.. Ei Sissi ikinä, ikinä pure ketään, mutta viskoo päätään korvat tiukasti luimussa siihen malliin, että huomaa ettei se tykkää puuhasta ollenkaan. Sitten kun loimi on paikallaan, ei ole enää mitään hätää ja tamma jatkaa käytävällä seisomistaan korvat tötteröllä kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Vaikka esimerkiksi Sissi ja Zippe olisi samaan aikaan käytävällä ja ottaisin Zipen loimen laitettavaksi Z:n selkään, alkaa Sissi luimistelemaan ja näyttämään nyrpeää naamaa, etten varmasti vaan missään nimessä laita sille sitä loimea..


Sitten tullaankin tähän mukavaan osuuteen; ratsastettavuuteen. Ensimmäisen kerran Sissin selkään kiipesin juurikin sillä ekalla vuokrauskerralla. Tykästyin tammaan jo heti samantien, eikä tykästyminen ole lainkaan laskenut. Maastoillessa Sissi on ihan huipputurvallinen, ja sen selkään voi laittaa lähes kenet vaan. Yleensä maastoreissuilla tamma puksuttaakin onnellisena vetohevosena. Kouluratsastus on Sissin mielestä tosi tylsää, vaikka tamma osaakin olla oikein hieno kouluponi. Alkuun se tarvitsee aika pitkät alkuverkat, jotta vertyisi kunnolla ennen kun siltä voi vaatia juuri mitään. Yhdet koulukisatkin ollaan ponimuksen kanssa käyty, niistäkin voi halutessaan lukea täältä. Esteillä Sissi on kuitenkin omiaan, ja Elina kisailikin sen kanssa ennen saikkua muutaman 130cm luokankin. Nyt kuitenkin katsellaan jalan kanssa ja otetaan varovasti, mitään ei voi vielä sanoa varmaksi.



Tässäpä nyt toinen osa, toivottavasti taas aukesi hieman lisää! Kirjoittelen mahdollisesti jo huomenna junamatkalla tarkemmin tästä reissusta, jos vaan jaksan. Loppuviikoksi onkin paaaljonpaljon suunnitelmia ja heppailuakin tulee olemaan ihan kiitettävästi. Niin, ja SUURI kiitos teille; pyöreät 400! Nyt lähdenkin tuonne ihanaan lumisateeseen rastastamaan Larppiksen :)