Hirmuista huisketta on taas tälle päivälle riittänyt! Enpä ole viettänyt aamun jälkeen hetkeäkään ihan rauhassa ilman mitään tekemistä. Nyt sellainen hetki kuitenkin on, ja jatkuu ihanasti koko illan, joten ajattelinpa tulla kertoilemaan päivän maneesireissusta! Kuvaajaa en saanut tänäänkään mukaan syystä taikka toisesta johtuen, mutta kelvatkoon joku vanhempi materiaali sekä tämän päiväiset tarhakuvat!
Maneesille lähdettiin siis kera Winskin ja Zipen. Elina talutti Zipen perille asti, jotta matka sujuisi hyvin kaikesta pelottavasta (mm. alikulkutunneli) huolimatta. Perille päästiin ilman minkäännäköisiä ongelmia, ja taas saatiin todeta miten fiksu Zippe on! Maneesilla sitten aloin ensin tunnustelemaan Winskiä ihan käynnissä. Kävelin puolipitkin ohjin ensin kaikki eilisen treenin pelottavat kohdat läpi ja aloin sitten vasta ratsastamaan kunnolla. Olin jo hyvin valmistautunut siihen, ettei W ole sen parempi kuin eilenkään, mutta jo käynnissä huomasin
huiman eron eiliseen verrattuna: kaikki turha säpsyily oli poissa, ja sen tilalla mukavan rento ja herkkä hevonen! Oi että sitä tunnetta, kun ajattelin josko tämän päivän treeni menisi paremmin.
Aloittelin sitten raviverkkailun samaan tahtiin kuin käynnissä, eli ensin jonkin aikaa taivutellen ja suuntia vaihdellen puolipitkällä ohjalla kunnes aloin keräilemään ohjia kunnolla käteen. Ravailin siinä ympyröitä & voltteja ohjat kunnolla kädessä, enkä voinut uskoa että istuin saman hevosen selässä kuin eilen.
Winski oli niin hieno. Hyvin kevyt edestä, ei villi, ei säikky, vaan tasainen ja mikä tärkeintä, rento. Saattoipa jopa olla, että W oli tänään paras ratsastettavuudeltaan, mitä se on koskaan aiemmin ollut. Ravissa tein paljon voltteja ja siirtymisiä, sekä väistöjä. Oikeastaan kaikki meni hyvin, ei mitään vastaan vänkäämisiä, eikä muutakaan pöllöilyä. Rakas <3
Otin sitten pätkän käyntiä pitkin ohjin ennen laukkailua. Kun keräsin ohjat takaisin ja nostin ravin, poni mennä puksutti tyytyväisen rennosti eteenpäin. Se oli edelleen tosi pehmeä ja huisin kiva ratsastaa, joten varovaisesti nostin vasemman laukan, joka on W:lle huomattavasti helpompi. Ja kuinka ollakkaan, muoto ei lössähtänyt yhtään, rentous säilyi ihan samanlaisena ja laukka rullasi superhyvin! Voi aapua sitä tunnetta, kun ei tarvinnut koko ajan miettiä miten saisin hepsua edes hieman rentoutumaan. Siinä se vaan laukkasi tyytyväisenä eteenpäin ja itse olin onneni kukkuloilla. Sama homma oikeaan suuntaan ja siinä vaiheessa aloin miettimään mikä tätä ponia oikein vaivaa :D Elinakin sanoi, miten kivasti W liikkuu eikä eilinen treeni ole todellakaan mennyt hukkaan. Koska Wince oli todella hyvä, annoin kävellä jonka jälkeen tein hommia pääasiassa vain käynnissä sillä aikaa kun Elina hyppäsi Zipellä.
Vaihdettiin vielä hetkeksi hevosia ja Elina hyppäsi Winskillä pari radanpätkää. Itse sain kiivetä Zippiksen selkään kävelemään ja voi kun tuli kotoisa olo suurensuuren hevosen selässä! Ihan tuli Larppatamma mieleen.. Toivottavasti pääsisin pian kunnolla ratsastamaan Zipellä, vaikutti tosi kivalta! Winskikin hyppäsi oikein hienosti ja hyvillä mielin lähdettiin takaisin tallille. Hienot pojat kerrassaan! En olisi eilen uskonut, että tänään voi mennä Winnien kanssa noin kivasti, mutta niinpä vaan meni. Tällaisina päivinä sitä muistaa, miksi lajia harrastaakaan.
Illalla olikin Vurrin pikkujoulut, joissa oli paljon hauskaa ohjelmaan. Oli tosi nuori olo, kun muut lähti aikuisten jatkoille ja itse menin odottelemaan lumipyryyn kyytiä.. :D No, ensi vuonna sitten! Niin, ja pakko vielä mainita tuosta joulukalenterijutusta. En aio itse sellaista tehdä, sillä ainakin omalla lukulistallani olevista blogeista varmaan puolella on sellainen omassa blogissaan, joten eiköhän ne riitä. Myöskään aika ei mitenkään riittäisi keksimään jotain erikoista joka päivälle, mutta silti joulukuun kunniaksi saatte tässä kuussa vähintään neljä erikoispostausta! :) Ja lopuksi, kattokaa mitä nallekarhuja nuo alla olevat poikaponit... Mikä on lempparikuvanne?
