sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Seurakoulumestaruudet

Ja taas mentiin, nimittäin kisoihin! Nyt lähdettiinkin kopin kanssa kohti Vurria, jossa tänään järjestettiin seurankoulumestaruudet. Alunperäinen kokoonpano vähän muuttui eilen ja mietin jo tosissani että jättäisinkö kisat kokonaan välistä, mutta sainkin kopin lainaan joten päästiin kisaamaan. Eikä muuten ollut hukkareissu tällä kertaa!!

Tuttuun tapaan aloitin aamuni aamutallilla ja hevosten ollessa pihalla tein vielä viime hetken pakkailut, varusteputsaukset sekä Laran tallihommat. Otin sen sisälle hyvissä ajoin letitykseen ja kun tukka oli siististi (köhköh ei-niin-siististi) nutturalla, lähdettiin iskän kans hakemaan traikkua lainaan Kimmolta. Heti kun saatiin koppi pihaan, kilpahevoseni huomasi että nyt ollaan lähdössä johonkin ja aloitti hyvin tutuksi tulleen shown.. Kauhee steppaaminen, heiluminen, kuopiminen ja lantominen alkoi ja kuljetusvalmiuteen laittamisesta ei meinannut kertakaikkiaan tulla mitään. Päätin sit laittaa ponin vähän etuajassa koppiin, jossa se rauhottui ja seisoi paikallaan hievahtamatta pihalle katellen siihen asti kun sain kamat autoon ja päästiin lähtemään. 


Kun päästiin kisapaikalle perille, Lara sai jäädä koppiin seisomaan ja me mentiin kisa-avustajaksi mukaan lähteneen Lauran kanssa kattomaan mikä tilanne kisoissa ja suunnittelemaan aikatauluja. Kerettiin katsella muutamat radat ja avata ihan pihalla olevalle isälleni, mistä tässä kouluratsastuksessa oikein on kyse. Aika kului yllättävän nopeasti ja kohta voitiinkin ottaa jo Lara ulos kopista. Lauralle iso kiitos avusta ja kuvista ja videosta <3

Hahhahaha mikä toi mun asento :DDDd

Suunnattiin hetken kävelytyksen jälkeen kentälle verkkaamaan ja mulla oli tosi hyvin aikaa. Olin varannut noin 45 minuuttia aikaa, siltä varalta että menohaluja olisi enemmänkin tai että muuten ratsastaminen olisi työtä ja tuskaa. Tällä kertaa kävi toisin ja Lara oli ihan superkiva heti alusta asti! Se kuunteli, oli reipas ja rento, mutta ei ollenkaan kiireinen. Kerkesin tehdä paljon radan juttuja ja keskittyä kunnolla että saisin hepan mahdollisimman hyvin toimimaan. Ensin pitkältä tuntunut verkka-aika menikin nopeasti vaan fiilistellessä ja välillä kävellessä ja pian olikin luokka loppumaisillaan ja meidän vuoro mennä viimeisenä radalle.


Rata suoritettiin siis maneesissa ja mentiin sama B-merkin kouluohjelma kuin viikko sitten Kimmon kisoissa. Maneesiin mentäessä otin vähän ravia ja yhden laukannoston tutustuen pohjaan, joka vaikutti hieman pehmeältä. Etenkin kun oltiin luokan viimeisiä, oli pohja hieman kärsinyt ja pehmennyt, mutta hyvin selvittiin siitä huolimatta. Rata meni mielestäni ihan kivasti, korjattavaa löytyy mutta esimerkiksi viime viikkoiseen verrattuna tämä oli kyllä ehdottomasti parempi kaikkiaan.

Koko radan ajan Lara oli hyvin apujen välissä ja pohja hidasti sopivasti muuten reipasta tammaa. Sain tehtyä kaikki tehtävät hyvin ja ainoastaan eka voltti hieman häiritsee tossa radalla, meinattiin kipata nurin kun ei tuntunut tahti oikein löytyvän :D Väistöissä pitäis opetella kattomaan eteenpäin ja ekaan väistöön saisi tulla edelleen vähän lisää poikitusta. Laukka-ravi siirtymiset pitäisi valmistella paremmin ja keskilinjalle kääntäminen pitäisi tehdä vähän huolellisemmin. Muuten rata oli mielestäni aika tasaista suorittamista ja hevonen liikkui kivasti!



Paperilla saatiin yksi ainut vitonen tosta ekasta voltista ja muuten numerot oli kuutosta ja seiskaa. Alakerran kommenteiksi saatiin seuraavaa: "Siistiä & tasaista esittämistä. Aavistus lisää jäntevyyttä perusliikkumiseen. Voltit oikealle > huolehdi tahti & tuki." Pisteitä tällä suorituksella napsahti 154 ja prosentteja 66,957%. Tämä tarkoitti sitä, että jäätiin ainoastaan puolen pisteen päähän ykkössijasta ollen kolmansia luokassa, jossa lähtöjä oli vajaa 20! Ihan uskomatonta, mä olin jo purkamassa ponia pois kun tulokset saatiin ja äkkiä kyytiin.


Eikä tässä vielä kaikki, luokassa ratsastettiin B-tason mestaruus, johon olin myöskin ilmoittautunut. Tällä tuloksella oltiin mestaruuksissa siis hopeamitalilla ja Larppa sai kaksi ruusuketta suitsiin ja meitsille mitali kaulaan! Aivan uskomaton fiilis, ei voi edes sanoin kuvailla miten hyvältä tuntui seisoa siellä oman hepan kanssa onnistunut suoritus takana. Oon niin hurjan onnellinen et meillä on alkanut sujua näin hyvin ja että vihdoinkin mulla on heppa jonka kanssa pääsen harrastamaan ja kisaamaan nimenomaan kouluratsastuksessa.


Sellainen kisapäivä tänään, ei huono suoritus elämässään 120-130cm tasolla tehneeltä estehevoselta toisissa koulukisoissaan. Oon siitä niin ylpiä että halkeen <3 Ensi viikon tamma saa viettää vähän lepposampaa elämää ja seuraavalla sitten palataan valmennuksien pariin.


6 kommenttia