Satula

Syvä huokaus jälleen kerran. Kallen kanssa painittiin satulaongelmien kanssa enemmän kun tarpeeksi ja ei meinattu millään löytää sopivaa penkkiä. Lopulta satula-autosta saatiin sopiva yleiswintecci, jolla mentiin sitten ihan loppuun asti ilman ongelmia. Kalle oli sellanen herkkänahkanen, että se otti nokkiinsa kyllä heti jos penkki ei sopinut tai jokin ahdisti ja siitä tiesi, että jahas taas satula vaihtoon. Lara onkin sitten toista maata.. 

Sillon kesäkuussa mentiin pari ekaa viikkoa vähän heikolla satulavarustuksella, ennen kun saatiin satula-auto tsekkaamaan tilannetta. Sillon löydettiin just sopiva estepenkki, josta molemmat tykättiin tosi paljon - mulle tarpeeksi tukea hyppäämiseen ja satula oli Laran selkään oikein sopiva. Sillä mentiin alkukesä, kunnes saatiin tallikaverilta kokeiluun Zaldin koulupenkki. Siihen istuttuani mä olin aivan myyty, aivan ihana satula istua! Ihan erinomainen tuki jalalle, sopivan pehmeä mutta kuitenkin tarpeeksi kova istuin ja olo oli kuin nojatuolissa istuisi. Se ei kuitenkaan istunut Laralle matalan säkätilan vuoksi muuten kuin romaanin kanssa, mutta palaromaanilla saatiin se sopimaan oikein hyvin ja syksy ollaankin ahkerasti menty sillä.

Tää on se estesatula! Ja kattokaas Larpan kesäkunto kesäkuus 2015 :'D

Jossain vaiheessa aloin epäilemään estesatulan sopivuutta, se vaikutti ahtaalta ja tuntui, että siinä painopiste jäi aivan liian taakse. Tämähän oli mun mielestä ihan loistava syy jättää hyppääminen kokonaan, koska kun estesatula ei ollut sopiva en voinut hypätä. Elina sai sitten hoitaa estetreenit omalla, aika hyvin Larpalle istuvalla Kiefferillä ja näin taitavasti Aino oli ongelman ratkaissut. Nyt klinikan jälkeen mulla on taas pikkuhiljaa hiipinyt takaraivoon ajatus hyppäämisestä ja oonkin koittanut saada järjestymään satula-autoa tänne suunnalle aika tuloksetta.

Kunnes perjantaina tapahtui hyvinkin yllättävä käänne. Olin Kimmolla kuvailemassa Lauraa ja Mikkiä kun tutuksi tullut satula-auto ajoi pihaan. Kun me saatiin kuvaukset suoritettua, kysäisin ihan ohimennen oliko sovittajalla kiire, jos hakisin oman hepan viereiseltä tallilta. Onnekseni kiire ei ollut joten hyppäsin autoon ja lähdin nappaamaan Laran tallilta. Klinikan jälkeen tamma oli ollut vaan tarhassa, joten laitoin sille suitset päähän ja lähdettiin taluttamalla takaisin Kimmolle. 

Laura auttoi hakemalla autolla molemmat mun penkit jotta voitaisiin testata kummankin sopivuus. Hetken aikaa saatiin odotella tallissa ja ensin kokeiltiin estesatula. Olin hieman yllättynyt, kun sovittaja sanoi satulan istuvan ihan hyvin ja että voisin sillä kyllä jatkaa. Se on sopivan napakka edestä, ettei valu lavoille mutta kaari loppuu kuitenkin niin sopivasti ettei se paina. Ilmeisesti selkä on taas muuttanut muotoaan (tai kopu vaan laihtunut..?) että satula onkin passeli ja päästään siis kohta jo hyppäämään!

Koulusatulan kanssa meidän hyvä tuuri loppuikin siihen paikkaan.. Ei keretty edes laittaa sitä selkään kun sovittaja totesi satulassa rungon olevan rikki. Runko joustaa ja antaa periksi sen verran, ettei sitä suositeltu käyttää ettei selkä kipeydy. Vitsi että mua harmitti aivan älyttömästi, tykkäsin tosta penkistä ihan yli kaiken ja hyvä etten itkua tirauttanut kun kuulin sen tuomion :(

Ja tää on se roskiskamaa-Zaldi </3 Ps. verratkaa ekaan kuvaan, tää otettu viime kuussa..

Ja kuinka ollakaan, menin sitten kysymään mahtaako autosta löytyä mitään koulupenkkejä meille sovitettavaksi kun mähän en estesatulalla koulukisoihin mene, saatikka valmentaudu. Ja mun onneksi (vai epäonneksi..) sellanen löyty.. Kieffer lech profi excellent ja aivan liikaa hintaa mun budjettiin, joka on aika rajallinen kaikkien näiden klinikkalaskujen sun muiden menojen vuoksi. Mutta koska satula oli sopiva, sain pari viikkoa testiaikaa (en siis kokeillut satulaa selästä koska en ollut vielä ratsastanut klinikan jälkeen) ja veronpalautukset tulee ensi viikolla, jouduin tyytymään kohtaloon ja ottamaan satulan kokeiluun. Onhan se ihan kiva, hyvännäkönen ja silleen.

Eli tiivistettynä : estesatula on fine, edellinen koulupenkki on roskiskamaa ja uusi koulusatula on testissä nyt vielä ensi viikon ennenkun päätän sen suhteen. Onhan se kivaa taas kun on varusteet kunnossa vaikka kukkaro kiittääkin, mutta tätähän tää harrastus on. Tänään ravailin muutaman metrin kentällä tolla koulusatulalla ja kyllä se ainakin tähän mennessä on vaikuttanut ihan kivalta. Lauantaina kouluvalmennuksessa valkku saa kyllä kattoo miltä se näyttää ja kannattaako meidän ottaa se käyttöön. Sen näkee sit!

Talven ekat kuvat

Täällä Itä-Suomessa vietetään jo talvea hyvällä mallilla, vaikka näillä näkymin nämäkin lumet sulaa jo huomenna pois. Saatiin kuitenkin edes yhdet talvikuvat otettua, kun tänään suunnattiin Roosan kanssa heti mun duunipäivän jälkeen tallille. Pääsin vasta kahden jälkeen, joten mentiin samantien vauhdilla tallille, että kerettäisiin edes muutamat kuvat ottaa ulkona ennen pimeän tuloa. Napattiin Larppa suoraan tarhasta, pikanen harjaus ja suunta kohti lumista metsätietä.

Kerettiin hyvin kuvailla ja saatiin kyllä muutamista kuvista ihan mahtavat naurut :'D Lara oli ihan harvinaisen kuvauksellisella tuulella ja poseerasi koko ajan tosi hienosti. Se näyttää kyllä hieman mammutin ja hirven risteytykseltä noitten sen korvien ja karvaturkin kanssa, mutta onhan se nyt söötti. Toi karva on kyllä ihan uskomaton, edes Kallella ei ollut tollasta viime talvena vaikka hyvässä karvassa sekin oli. Uskoppa sitten, että tää on ihan puhdas puoliverinen.. 

Laran tilanteesta nyt muutamalla sanalla. Saatiin siis perjantaina satula-asiat kuntoon ja kunhan palataan taas treeniin, on varusteet niiden osilta kunnossa. Nyt ollaan viikko oltu viikko ihan vaan tarhailu- ja kävelykuurilla ja alkaa kyllä ponista huomaamaan, että virtaa on.. Eilen oli maastokävelyllä vauhtia niin paljon, etten mä meinannut jalkamiehenä kestää perässä tuolla hangessa. Mutta tuli kyllä ihana fiilis, kun hepsu oli niin onnellinen ja tuntuu oikeasti, että tuo piikitys auttoi ja jalan lepuuttaminen on jäänyt kokonaan pois. En malta oottaa et päästään treenaa ja kattoo miten se reagoi!

Tänään kävin selässä nyt ekan kerran viikkoon ja tehtiin vaan käyntityöskentelyä kentällä sekä tallin ympärillä. Alku oli aika kankeaa ja jäykkää, mikä on tottakai ihan ymmärrettävää kun viikkoon ei ole tarvinnut mitää tehdä. Ihan ihmeekseni ei mennyt kauaa, kun poni alkoi taipumaan ja joustamaan rungosta, eikä laittanut enää vastaan. Tehtiin vähän väistöä, avoa ja voltteja, hakien vaan taipuisuutta ja rentoutta hevoseen. Vaikka mitään kummempaa ei tehtykään, olin tosi onnellinen päästessäni selkään pitkästä aikaa ja vieläpä kun heppa tuntui niin yllättävän kivalta!

Nyt me vielä jatketaan tää viikko tälleen kevyesti tehden käynnissä hommia ja lauantaina mennään kouluvalmennukseen pitkästä aikaa. Otetaan se ihan kevyesti ja vaan jumppamielessä, mutta on kyllä kivaa päästä taas valmentautumaan tämmösen lyhyehköntauon jälkeen . Joulukuussa mä sit oon lupautunut jatkamaan estetreenejä jos heppa on ok ja kyllä muuten pelottaa jo valmiiksi..

Tällä erää ei muuta, huomenna vietän vapaapäivää kahden hepan ratsastuksen ja salitreenun merkeissä. Palaillaan siis mahdollisesti jo huomenna!