Ihana lauantai! (kuvapostaus)

Moi! Tänään sain kirjoitettua vähän postausta viikonlopulta, kun oltiin porukalla reissussa Seinäjoen suunnilla Pohjanmaalla. Mukaan mahtui totta kai myös heppailua, joten tää onkin nyt oikea heppapostaus pitkästä aikaa! :)

Lauantaiaamuna heräiltiin Roosan kanssa ihan rauhassa kun ei enää nukuttanut ja hitaan & ihanan aamun jälkeen laitettiin ittemme valmiiksi ja lähdettiin matkaan.

Ai että nuo Pohjanmaan maisemat on ihania!! Kauheasti peltoja ja tosi avointa aluetta, sit noita metsiä tuolla peltojen takana ja aaahh kyllä meikäläisen silmä lepää tuolla ajellessa. 

Ajoneuvona meillä oli siis kaverin Audi ja ihanihan pakko vähän hehkuttaa; olen ihan rakastunuuuut! Seuraava auto minkä hommaan on ihan varmasti Audi. Aivan varmasti.

Ja kun perille päästiin, kukas muukaan siellä ootteli kuin pikku Larppatamma, maailman rakkain hevonen, mun elämäni hevonen ja ehkä elämäni suurin menetys puolitoista vuotta sitten <3 (Jos joku ei tunne / tiedä kenestä siis on kyse, kannattaa kirjottaa tonne hakuun "Lara" ja lukee vanhoja postauksia)

Käytiin sisällä Laran omistajan kanssa juomassa glögit ja vaihdeltiin kuulumiset siinä samassa. Oli ihana päästä juttelemaan kunnolla ja oon aina niin kiitollinen kun saan noin hienon tilaisuuden päästä kattomaan mun lemppariheppaa. Sitten mentiin hakemaan tamma sisälle. Roosaliinille taas iiiiiso kiitos kaikista kuvista! :) (ja tietty seurasta! :3)

En käsitä sitä ihanaa tunnetta, kun pitkästä aikaa pääsee puunaamaan jotain niin tuttua, mutta jotain silti niin "vierasta". Hoidin tamman oikein hitaasti ja varustin sen valmiiksi ratsastusta varten. 

Kun oltiin valmiita, mentiin kentälle ja kiipesin selkään. Ne, joille Larppa ei ole kovin tuttu, niin tästä voittekin jo huomata ettei kyse ole mistään pikkuponista. Lara on mulle täydellisen sopivan kokoinen ja oli niin aivan ihanaa kiivetä tuonne 180cm korkean eläimen kyytiin pitkästä aikaa!

Aloitin työskentelemään ihan käynnissä ja huhhuh kuinka oli nappulat kadoksissa!! Ei meinannut millään löytyä oikeita säätöjä enkä saanut heppaan oikein minkäänlaista otetta. No, on viime ratsastuksesta jo sen verran aikaakin, että ei ihmekään. Käynnissä kuitenkin saatiin oikein kivoja pätkiä ja Lara tuntui juuri siltä kuin muistelinkin sen olevan :)

Haha, pikkupöljä muka kyttäsi jotain olevinaan tosi pelottavaa tuolla nurkassa, kattokaa nyt kuin söpöltä se näyttää! :3 en ehkä kestä..

Nää mun ilmeet kertoo ehkä kaiken oleellisen...? :D Oi kyllä, kyllä oli kivaa! Verkkailin siis ihan pitkin ohjin ravissa & laukassa molempiin suuntiin ja fiilistelin ihan täysillä. Paras tunne!

Verkkailun jälkeen alettiin kunnon hommiin. Alku oli todella vaikea, ei meinannut tulla mitään. Lara tuntui niíin ihanan tutulta, herkältä ja silti niin hankalalta, kun en yhtään osannut ratsastaa sitä oikein, sen omilla säädöillä. Jonkun aikaa siis vaan hain tuntumaa ja koitin muistella miten se toimikaan.

Älkää kiinnittäkö mitään huomiota mun istuntaan....... Pikkuhiljaa aloin tajuamaan, miten helppoa se olikaan tuon hevosen kanssa. Piti vain muistaa istua, olla rentona ja ratsastaa istunnalla ja ajatuksella ja kas vaan kun alkoi homma jo luistamaan ihan eritavalla.

Laukassa hommat sujuivat myös paremmin, kun tiesin mitä tehdä. Ajoittain lukitsin käden vahingossa ihan paikalleen ja unohdin ratsastaa kunnolla istunnalla eteenpäin, jolloin ei onnistunut mikään. Kun muistin rentouttaa kädet, ratsastaa istunnalla ja vaan ajatella niin alkoi taas rullaamaan. Ja tuolla ajatuksella ratsastamisella tarkoitan ihan totta sitä, että esim. siirtymisissä mun piti vain ajatella sitä siirtymistä, kun tamma oli jo siirtynyt. Huippu <3

Otettiin aina hyvien pätkien päälle paljon kävelyä ja annoin hepan venyttää ihan kunnolla.

Loppua kohden ilmeisesti molemmat, sekä heppa että kuski vertyivät ja saatiin aivan upeita pätkiä! Sain taas kokea pitkästä aikaa kuinka ihanalta ja helpolta ratsastamisen kuuluu tuntua, kun ei tarvitse tehdä juuri mitään kuin kertoa hevoselle, mitä tehdään. Oli aivan uskomattoman upea fiilis.

Hommia lopetellessa keventelin vielä kunnolla eteen alas ja tamma sai päättää vauhdin. Jäi aivan megahyvä fiilis kevyestä jumppailusta ja en voi muuta sanoa kuin suuret kiitokset tamman omistajalle, että sain taas näin hyvän päivän! <3

Loppuun vielä hetki kävelyä kentällä ja pakollinen poseeraushetki. On se vaan niin kaunis..!

Viimeiseksi käytiin vielä kävelemässä & kuvailemassa ja vaan fiilistelemässä parhaan kaverini seurassa. Melko täydellinen päivä, oli ihana unohtaa kotipuolen murheet ja vaan keskittyä tuohon niin rakkaaseen hevoseen ja sen kanssa hölläilyyn. 

Eikai ollut liikaa kuvia...? Melkien 900 kuvan joukosta oli hieman hankala karsia vaan ne "parhaat" joten tein tän sitten noitten kuvien pohjalta. Ehkä ihan hyvä vaan, ettei tuu käytyä tuolla kovin usein, saattas olla liikaa joka viikko tämmöiset ihanat hehkutus- / kuvaoksennuspostaukset! :D Ja jos heräsi jotain kysyttävää, kysy rohkeasti ja vastaan kyllä!