torstai 17. maaliskuuta 2016

Kouluyksärillä

Eilen aloitettiinkin sitten virallisesti treenaaminen kohti kisakautta 2016 ja päästiin uuden valmentajan, Jonnan silmän alle. Valmennus tuli erittäin hyvään saumaan, sillä sunnuntaina mennään toiseen kouluvalmennukseen ja ensi viikon perjantaina aloitetaan kisakausi. Maneesilla ei olla käyty Laran kanssa sitten helmikuun joten en ollut asettanut kovin suuria paineita tätä valmennusta varten..

Lauralle kiitti kuvista ja videoista!

Mentiin maneesiin sopivasti noin vartti ennen valmennuksen alkua ja oltiin ehditty verkkaamaan hyvin valmennuksen alkuun. Sain tämän yksityisvalmennuksen viime syksyn kisoista palkintona, kun voitettin Leppävirran kisoissa K.N. ja nyt tuli sopiva väli ottaa yksäri tähän väliin. Koska ensi viikon perjantaina onkin tulossa vuoden ekat koulukisat, otettin treeniä niitä silmällä pitäen. Olin ajatellut meneväni seurakisoissa Leppävirralla pelkän Helpon B:n mutta Jonnan mielestä oltaisiin hyvinkin valmiita starttaamaan Helppo A.. Sovittiin, että katsotaan miten treeni sujuu ja sen mukaan mennään.


Valmennus aloitettiin ympyrällä työskentelemällä ensin käynnissä, ravissa ja vielä laukassa. Ihan perusratsastusta ja Jonna halusi nähdä Laran liikkuvan oikeasti eteen. Oon jäänyt ratsastamaan sitä ihan käsijarru päällä, jolloin sen liike jää ihan mitättömäksi eikä hevonen näytä liikkuvan kunnolla eteen. Ravissa mun pitää ratsastaa hevonen kunnolla pyöreäksi ohjan ja pohkeen väliin, varsinkin alkuun että selkä nousee kunnolla ja hevonen työskentelee oikein. Laukassa ongelmana oli se, että jäin ratsastamaan pelkästään kädellä hevosen haluamaa tahtia. Kun pistettiin vähän isompaa vaihdetta silmään ja jalkaa kiinni, alkoi laukka pyöriä heti paremmin ja Larppa joutui oikeasti töihin. 


Olin jo tässä vaiheessa tosi hämmästynyt, miten paljon vartin alkuverkasta olin saanut irti. Jonna korjaili koko ajan sekä mun istuntaa että hevosen liikkuvuutta ja Lara tuntui koko ajan vaan paremmalta ja paremmalta. Seuraavaksi tehtiin suoralla uralla vastalaukannostoja käynnistä. Näissä mun ensimmäinen virhe oli päästää hevonen vinoon, jolloin se hävisi uralta seikkailemaan keskelle kenttää ja toinen se, että noston jälkeen en tehnyt mitään. Suoruus korjaantui pelkästään ratsastamalla hevosta suoraan, jolloin (kappas vaan) heppa ei karannut mihinkään. Noston jälkeen mun piti muistaa ratsastaa kunnolla jalasta kohti ohjaa, että laukka rullaa kunnolla eikä jäädä köpöttelyvaiheelle. 


Laukka-ravisiirtymiset taas olivat ihan oma lukunsa. Mä tiedän, että Laraa pitää ratsastaa istunnasta ja pohkeesta, ei ohjasta juuri yhtään. Mä tiedän sen, mutta mä en tee niin. Miksen, sitä en tiedä... Korjattiin sitä useilla toistoilla, aina kun jäin vetämään, veti hevonen vastaan ja siirtymisestä tuli ruma ja epätasapainoinen. Kun tein siirtymisen istunnalla ohjasta vetämisen sijaan, saatiin kauniita ja tasaisia siirtymisiä, joissa hevonenkin kesti tyytyväisenä. Noinkin yksinkertainen juttu, joka pitäisi tulla ihan automaattisesti niin voi tuntua niin kovin hankalalta muistaa.


Tästä jatkettiin askeleenpidennysten pariin ja tehtiin molemmille pitkille sivuille askeleenpidennys ravissa. Näitähän ollaan harjoiteltu muistaakseni joskus viime vuonna, joten olin ehkä hieman hukassa mitä mun pitikään tehdä.. Ensimmäisen räpellysyrityksen jälkeen valmentaja huokaisi syvään ja kertoi pitkän kaavan mukaan miten se askeleenpidennys oikein tehtiinkään. Seuraava onnistui jo huomattavasti paremmin, hevonen kesti avuilla, pyöreänä ja oikeasti se venytti askelta! Wow, mun hepaltahan löytyy liikettä! :D


Loppuun työskenneltiin vielä hetki laukassa kumpaankin suuntaan ja tässä vaiheessa Larppa oli ihan intona. Otettiin laukkaa suoralla uralla ja pitkille sivuille tehtiin avotaivutukset. Oikealle saatiin oikein kivoja pätkiä ja heppa tuntui kivalta. Vasen on muutenkin vaikeampi kierros, joten siihen ei saatu aivan niin hyviä pätkiä, mutta juurikin nuo avot on tosi hyvää jumppaa parantaa sitä heikompaa puolta. Loppuravit ravailtiin pidemmällä kaulalla taivutellen kunnolla molempiin suuntiin.


Valmennuksen jälkeen oli ihan tosi hyvä fiilis! Lara oli toiminut älyttömän hyvin ja tykkäsin ihan hirveästi Jonnan opetustyylistä. Saatiin aivan uusia ulottuvuuksia omiin treeneihin ja kun kuski vaan oppii ratsastamaan, niin hyvä tulee. En koskaan ole tajunnut, miten paljon mun heppa osaakaan ja mihin se pystyy, jotenkin mä oon vaan koko vuoden vähän hissutellut enkä ole uskaltanut kokeilla mihin siitä on. Oikeasti siinä on ihan laatua ja liikettä, kun sen vaan tuo esille ja muistaa itse ratsastaa, ilmaiseksi se ei kuitenkaan anna mitään. Ja niin, ensi perjantaina sitä sitten lähdetään kokeilemaan ekaa kertaa Helppoa A:ta, mua jännittää jo nyt.. Kyseessähän on ihan vaan seurakisat ja nimenomaan niissä onkin hyvä käydä se kokeilemassa, tuleeko hommasta yhtään mitään. Katsellaan! Näillä hyvillä fiiliksillä jatketaan sunnuntain valkkuun ja odotellaan jo kisoja!


8 kommenttia

  1. Viimesessä kuvassa sun ilmeestäkin huomaa että valmennus meni hyvin :D Lara näyttää kyllä kivalta ratsastaa ja teijän meno näyttää tosi kivalta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kivaa kyllä olikin! :D Haha, Lara on oikeesti varmaan vaikein hevonen millä oon ikinä ratsastanut eikä se ihan aina oo niin kivaa, mutta sitäkin opettavaisempaa ja antoisaa! Mutta kiitti, se on kyllä ihan mahtava heppa :)

      Poista
  2. Ainoooo! Täällä kouluratsastaja itkee verta nähdessään ton sun HUPPARIN koulutunnilla! Ens kerralla laitat kyllä sitten tyköistuvan tai edes vähän paremmin istuvan paidan ja mielellään ilman huppua ;) Pääsee valmentaja näkemään paremmin selän asennon ja mahdolliset istuntavirheet kun ei ole löysä huppari peittämässä! Muuten näyttää jo ihan uskottavalta! pus ;P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oh noe sorii emmä tajunnu!!! :D lupaan en mee enää ikinä koulutunnille hupparissa.. ja kiitti Henuu! 8) kyl me täältä vielä noustaan!

      Poista
  3. Samaa ajatusta minullakin viime valmennuksesta. Ymmärtää varsin hyvin, kuinka Montti toimii, mutta selässä sitten toteuttaminen omaa luokkaansa. Pitäisi saada reilut 180cm korkea hepsu liikkumaan omalla moottorilla, kevyesti ja elastisesti sekä eteen, eteen ja eteen. Helposti itse jää vähän puolitiehen, alitemmolla, käsi ei jousta tarpeeksi.. Nimenomaan vähemmän ohjaa ja työ pohkeella sekä istunnalla. Ehkä ratsastus onkin siksi niin jännää sekä mielenkiintoista, että koskaan ei voi olla valmis. Ja ne hetket, kun jokin tehtävä onnistuu, se on kyllä todella antoisaa!

    Kivalta näytti kaikin puolin! Ei Larakaan mikään kovinkaan pieni (?) taida olla! Tsempit jatkoon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, niinhän se on kovin helppoa sanoa mitä pitää tehdä ja miettiä että näin mä teen, kun taas käytännössä ei mikään oo yhtään helppoa.. joo, Larppa on 178cm säkäinen, joten ei ihan poni :D kiitti, tsemiä teillekin treeneihin!

      Poista