Onnistunut estevalmennus

Eilen me sitten vaihdettiin kokonaan tylsä kouluratsastus paljon pelottavampaan ja vauhdikkaampaan lajiin, mentiin nimittäin ekaa kertaa tänä vuonna estevalmennukseen. Oon hypännyt viimeksi joskus joulukuussa ehkä valmennuksessa ja hyppääminen taas on hieman jäänyt.. Nyt kuitenkin iski esteinnostus ja päätin ilmoittautua heti valmennukseen. 

Larppa on tosin sileälläkin tuntunut jo huomattavasti paremmalta Elinan treeniviikonlopun jälkeen, joten ehkä se taas alkaisi sujumaan. Valmennukseen lähtö oli vähän jännittävää, sillä en yhtään tiennyt miten poni tulee olemaan mulla lapasessa ja miten hukassa mä tulen olemaan pitkän tauon jälkeen. Sanoinkin Kimmolle heti alkuun, että hyppytaukoa on joten otetaan mieluusti ihan rauhassa.

Valmennus aloitettiin sileällä verkkaamalla ja tehtiin pääty-ympyrällä väistöä kaikissa askellajeissa kumpaankin suuntaan. Lara oli hyvällä tuulella ja tosi kivasti avuilla heti alusta asti. Se kuunteli hyvin sivullevievää pohjetta, pysyi kivasti tuntumalla olematta vahva ja puomien tullessa mukaan kuvioon, saatiin paikat osumaan tosi kivasti. Oli ihanaa lähteä hyppäämään kun alkuverkoissa sai olla jo hyvillä mielin.

Hyppääminen aloitettiin pikkuesteillä ja ensin yksittäisellä ja tehtävään aina lisättiin lisää esteitä sitä mukaa kun edellinen sujui hyvin. Pääaiheena oli kääntäminen ja Larppa oli kyllä tosi onnellinen päästessään hyppäämään. Vaikka intoa oli, niin se kuunteli koko ajan hyvin ja mäkään en mennyt säätämään mitään turhaa ja saatiin tosi kivasti paikatkin kohdalleen. Ainut mikä mun olis vaan opeteltava, niin toi myötäys.. kauheennäköstä kaulalla makaamista kädet sylissä, hyihyi.

Lopuksi tultiin vielä pientä jumppasarjaa, jossa oli kolme estettä. Tultiin ravissa sisään ja jatkettiin laukassa aina vikalle okserille. Helppoa kuin heinänteko, tosin mä sain pitää huolen ettei vauhdi kiihdy ihan mahdottomaksi. Oli kyllä ihana huomata miten innoissaan tamma oli ja tykkäs ihan hirmuisesti! Ja Hannalle kuuluu kiitokset videoinnista ja talliseurasta :)

Mutta itku pitkästä ilosta, eiks se niin mene? Tänään menin aamutalliin ja tapani mukaan kopeloin Larpan kintut läpeensä ja kuinka ollakaan ystävämme oikea etunen oli kerännyt enemmän nestettä kuin vasen.. Meinas kyllä itku tulla, miks taaaaas. En jaksa mitään klinikkarumbaa nyt tai saikkuilua, ei oo kivaa. Onneksi neste laski hieman liikkeessä kun hölkkäiltiin kentällä, eikä liikkeessä ollut mitään normaalista poikkeavaa. Nyt sit vaan seurantaan, kevyeen hölkkään ja paljon kylmää kinttuun.