Maneesissa turhautumista

Wiivi treenasi tänään maneesissa. Ollaan menty viime aikoina aika paljon vaan maastossa ja pellolla hankitreeniä, joten maneesitreenit ovat hieman jääneet. Nyt pitää kyllä alkaa skarppaamaan, sillä kohtahan onkin jo kesä ja kisat, joten pitää alkaa treenaamaan ratoja ihan kunnolla.

Laura tuli kuvaamaan meidän treenejä ja harmikseni en itse ollut ihan parhaassa mahdollisessa vedossa. En tiedä johtuuko se vaan rutiinin puutteesta kun viime ajat tosiaankin on molempien tammojen kanssa lähinnä köpötelty ja valmennuksissakaan en ole käynyt ikuisuuteen. Onneksi nyt työtilanne sekä Laran terveys näyttäisi olevan niillä mallilla, että pääsisin jatkamaan viikottaista maneesitreenausta kummankin kanssa.

Tänään olin suunnitellut tekeväni Wiivin kanssa hieman kouluratatreeniä, mutta koin paremmaksi jättää sen seuraavaan kertaan. Jo alkuverkoissa huomasin että homma tuntuu normaalia hankalammalta, en pystynyt istumaan ravissa ja laukkaaminenkin tuntui ihan vieraalta. Päätin sitten käyttää ajan hyödykseni ja ratsastaa Wiiviä mahdollisimman pyöreäksi ja hyväksi väistätellen, ympyröillä, volteilla, suunnanmuutoksilla ja siirtymisillä.

Meinasin välillä olla ihan itku kurkussa parkumassa kun en osaa. En osaa istua, en osaa ratsastaa ja en osaa tehdä yhtään mitään, Musta on tullut ihan naurettava kun jos homma tuntuu hankalalta niin alan heti vinkumaan miten en osaa enkä jaksa. Tosi aikuismaista.. Sitten oli pakko ottaa itteeni niskasta kiinni ja vaan miettiä, että en mä tule paremmaksi ratsastajaksi tämmösellä ininällä ja kiukuttelulla vaan mun täytyy tehdä jotain asialle. 

Otettiin sitten alusta ja tyydyin vähempään - itseni osilta. Hevonenhan on ihan mainio, se tekee juuri kuten pyytää ja toimii vallan mainiosti kun itse vaan ratsastan kunnolla. Otettiin käyntijuttuja ja väistättelin etu- ja takaosaa molempiin suuntiin. Ravissa tehtiin ympyröitä ja voltteja ja laukassa työskentelin pääty-ympyröillä. Laukassa Wiivi oli oikein toimiva, se laukkasi isoa rauhallista laukkaa ja säilyi mukavan kevyenä sekä pyöreänä.

Loppuun tehtiin vielä ravissa isoa ravia pyöreälle ja pitkälle kaulalle ja kokeiltiin pitkillä sivuilla vähän askeleen pidennyksiä. Wiivi oli hieman jo väsyneen tuntuinen joten otettiin aika maltillisesti. Tamma suoritti tosi kelvollisesti kaiken mitä pyysin ja ratsastus voitiin lopetella jo hyvillä mielin. Mun pitää nyt vähän asennoitua eri tavalla treenaamiseen ja antaa itselleni mahdollisuus tulla paremmaksi ratsastajaksi ja lopettaa tämmönen kamala ruikutus. 

Kiitti vielä Lauralle kuvista ja pojot niille jotka jaksoi lukea tätä ruikutusta taas tähän väliin! :D Ehkä mä vielä opin ratsastamaan, onneks mulla ainakin on ihan mahtavat heppatoverit opettamassa.