Pohdintaa

Meilläpäin ei ole juuri mitään kummoisempaa nyt tapahtunut, joten en oikein keksi mitään postattavaakaan. Mulla on ollut itselläni hyvin mielenkiintoinen viikon alku ja olen huomannut aivan uusia piirteitä minulle jo "tutuista" ihmisistä ja olenkin huomannut, kuinka hyvin heitä oikeastaan tunnenkaan. Olen pohtinut nyt näitä asioita sekä hiljaa omassa mielessäni että parin ystävänikin kanssa ja nyt haluaisinkin tulla pohtimaan omia päänsisäisiä ajatuksiani tänne blogin puolelle. En ole tainnut mitään tällaista pohdiskelevaa postausta kirjoitellakaan, mutta nyt vaan on sellainen olo että pakko päästä kirjoittamaan joten saa nähdä mitä syntyy! Heppapostausta odottelevat; jos ei kiinnosta lukea tällaisia pohdintoja, voit skipata postauksen alun kokonaan ja siirtyä loppuun, missä parilla sanalla heppajuttujakin! :)

Kovinkaan moni tämän blogin lukija ei varmastikaan ole tietoinen hieman hankalasta lapsuudestani, josta en sen enempiä haluakaan tänne kertoa. Näistä erinäisistä syistä oma itsetuntoni sekä luottamus muihin ihmisiin on kärsinyt pahoin, enkä halua luottaa helpolla uusiin tuttaviin ollenkaan. Tällä hetkellä elämässäni on perheeni lisäksi muutama aivan ihana ihminen, joihin voin luottaa joka ikisessä tilanteessa ihan täysin, pelkäämättä hetkeäkään, että he tuomitsisivat minua taikka juttu lähtisi liikkeelle eteenpäin. Olen heistä aivan mielettömän kiitollinen ja vaikka en sitä heille usein kerrokaan, he tietävät kyllä kun heistä tässä puhun♥

Olen tällä hetkellä hirmuisen onnellinen elämäntilanteeseeni, jossa elän. Minulla on ihana perhe, täydellinen pieni ystäväpiiri, kivat kaverit ja mitä parasta, aivan loistava, ihana ja kerrassaan mahtava harrastus. Täällä Varkauden alueella ei ole vuokrahevosia tai muita ratsastusmahdollisuuksia jonoksi asti ja siksi olen niin uskomattoman onnellinen tästä kaikesta, mitä minulla on nyt. Nyt kuitenkin tässä lähipäivinä sattuneet nämä pari hassua tapahtumaa (jotka itseasiassa ovatkin aivan turhan pieniä juttuja) ovat pistäneet mun päässä ajatuksen mylläämään. En ole aikoihin pohdiskellut omaa elämäntilannettani näin paljon mitä nyt ja tuntuukin ihan hyvältä päästä pohtimaan elämääni hieman pintaa syvemmältä.

Mulla on nyt tällä hetkellä jotenkin hassu fiilis. Toisaalta olen todella hyvällä mielellä, mutta sitten taas toisaalta alan ehkä liikaakin miettimään muutaman ihmisen sanoja ja mitä he ovat niillä oikein tarkoittaneet. Se saa mieleni hieman alenemaan, ja vaikken oikeasti otakaan niitä kunnolla itseeni, ei silti tunnu hyvältä. Tästä asiasta on hurjan vaikea kirjoittaa, mutta en halua pelkässä päässänikään näitä jauhaa. Toisaalta näistä asioista olisi hyvä puhuakin, mutta kun ei vaan huvita. Ehkäpä jätän kuitenkin asian hautumaan ja jatkan eteenpäin kuin kaikki olisi loistavasti!

Sitten ihan muihin asioihin. Maanantaina hurjistuin ja kävin Roosa mukanani koulun jälkeen nappaamassa toiseen korvaani toisen korvareiän. Se oli vähän päähänpisto, mutta ei haittaa ollenkaan! Illan vietin hyvässä seurassa grillaillen ja kaupungilla ajellen ja puolen yön jälkeen lähdettiin nukkumaan.

Eilen käytiin Zipen kanssa pitkästä aikaa maastoilemassa ja voi että se on kyllä hieno! Siitä tulisi aivan megaluokan kouluhevonen ja olisi tositosi ihanaa päästä treenailemaan koulua sen kanssa, mutta sitten on yksi pikkujuttu. Zippe on oppinut roikottelemaan kieltään toisesta suupielestä, mutta kieli kestää kurissa ainoastaan lusikkakuolaimen kanssa, joka ei siis ole sallittu koulukisoissa. Harmittaa kyllä todella paljon, koska Zipessä on oikeasti laatua ja kaiken lisäksi se on vielä ihan tosi iso, enkä näytä sen selässä edes koulujalkkareilla pitkältä... Onneksi on W!

Nyt taas tuntuu ettei kirjoittaminen suju ei sitten yhtään.. Jaksoikohan kukaan lukea koko postausta? Pahoittelut tosi sekavasta tekstistä, mutta oli ihan pakko päästä purkamaan ajatuksia edes himpun verran. Huomenna onkin tulossa oikea hulinapäivä ja siitä sitten postailen näillä näkymin perjantaina. Nyt sanon adioos tänne lukijoille ja lähden viettämään pitkää viikonloppua loistavaan kesäsäähän! :)