Hurjan hassu viikonloppu.

Moi, ja ensin pakko laittaa kiitokset kivoista kysymyksistä ja lukjamäärä kasvoi eilen pyöreään 300 lukijaan! Jos jotain erikoispostaus ideoita pyörii mielessä, niitä saa tietty ehdotella.

Mutta sittenpä voisin kertoa hieman kuulumisia ja vaikka tämä postaus pitikin tehdä jo eilen, se hieman venähti. Sain ehkä elämäni ikimuistoisimman herätykseni eilen aamulla, mutta siitä ei nyt sen enempää vaan saatte ehkä tietää joskus enemmän. Asia kuitenkin järkytti itse ketäkin sen verran, etten edes pystynyt lukemaan muiden blogeja, kun koko päivä meni kuin unessa. Nyt kuitenkin pakotin itseni kirjoittamaan, kun eilisilta tallilla oli niin hurjan kiva!

Erittäin edustavaa, mutta parhaat tybyt <3

Menin siis illalla joskus seitsämän aikoihin tallille, vaikka oltiin suunniteltu erään toisen tallilaisen kanssa lähtevämme yhdessä maastoon kahden aikoihin. Se jouduttiin kuitenkin perumaan, sillä minulle tulikin äkkilähtö käymään Kuopiossa.. Sovittiin siis, että mentäisiin joku toinen päivä sitten valoisan aikaan. Tallille mennessäni laitoin ensin Sissin, Zipen & Winskin ruuat, sekä siivosin W:n ja S:n karsinat. Olin aivan superhidas, kun ajatus karkaili koko ajan, joten pelkästään näihin hommiin meni yli tunti, vaikka yleensä teen kaksi karsinaa + ruuat puolessa tunnissa. Kun olin saanut käytävänkin lakaistua, hain Winskin tarhasta ja heitin sille varusteet päälle, heijastimet jalkoihin sekä itselleni heijastinliivin. Kun oltiin valmiita, lähdettiin maastoilemaan siihen meiän lähimaastoihin.

Maastossa tein aika paljon siirtymisiä ja ratsastin W:n mahdollisimman kevyeksi edestä. Siirtymisillä sainkin sen aika teräväksi ja rennoksi, ja Wince oli lopussa aivan mielettömän hyvän tuntuinen! Sain jopa otettua pätkän laukkaakin ilman kauheaa villiintymiskohtausta. Ravissa W ravasi tosi rennosti ja siirtymisiäkään ei vastustellut ollenkaan. Usein ongelmana maastoillessa onkin juuri se, että kun haluan siirtää Winskiä esim. ravista käyntiin, se vaan nostaa päänsä pilviin, laskee selän alas ja jurnuttaa ohjaa vastaan. Tällä kertaa Winski ei edes koittanut mitään tuommosta vaan oli niin upea, ettei sanatkaan riiitä. Pari kertaa se kuitenkin säpsyi jotain, mutta se onkin ihan Winskin luonteelle ominaista, ettei sille voinut muuta kuin nauraa. Tälläkin kertaa hepan elämää järkytti syvästi tutun maastoreitin varrelle kasattu puupino, jonka kohdalle piti tehdä kunnon liukupysähdys suoraan ravista ja jäädä pörisemään kauhealle ilmestykselle :D

Viime viikon maastoilut, kännykkälaatu....

Tallille mennessämme sitten hoitelin Winskin kunnolla ja päästin sen sitten karsinaan syömään. Muutkin hepat oli jo sisällä ja W:tä hieman ärsytti jäädä viimeiseksi ruuan saajaksi.. Eilen mulla oli koko ajan sellainen tunne, että Winski on mulle se ykköshevonen ja ihan kuin olisin tuntenut sen jo paljon pidempään kuin vasta noin 8 kuukautta. Aika menee aivan superkovaa vauhtia eikä sitä edes huomaa välillä!

Loppuun vielä pari sanaa tästä viikosta. En olekaan vielä maininnut, että Elina lähti eilen reissuun ja olen nyt tämän viikon päävastuussa hevosista. Käyn siis joka päivä tallilla ratsastamassa vähintäänkin yhden hevosen ja nytkin olen kauhealla kiireellä kirjoittamassa tätä, kun kohta mennään Winskin kanssa maneesille ratsastamaan. Tänään piti olla kouluvalmennus, mutta se sitten peruuntuikin kun olisin ollut ainut ratsastaja.. Roosa lähtee mukaan kuvailemaan, joten palaillaan seuraavan kerran videoiden & kuvien kera!