Aurinkoisen lauantain treenit

Tänään oli aivan ihana tallipäivä! Hyvä ystäväni Anne tuli pitkästä aikaa käymään Varkaudessa eilen illalla ja mentiin kyllä melkein samantien iltapalan ja pienen juttuhetken jälkeen ihan rättiväsyneinä nukkumaan. Aamulla herättiin sitäkin pirteämpinä jo kahdeksan maissa ja ei aamupalan jälkeen keksitty muuta tekemistä, niin paineltiin sitten yhden leffan jälkeen tallille. ¨

Oltiin suunniteltu alustavasti, että Anne pääsisi käymään toista kertaa Larpan selässä ja mä ratsastaisin Wiivin. Käytiin ensin metsässä kuvaamassa yrittämässä kuvata Larasta ja minusta kuvia, siinä epäonnistuen hyvinkin lahjakkaasti. Tammalla oli ihan muuta mielessä kuin kameralle poseeraaminen, joten suosiolla jätettiin kuvauspuuhat vähän kesken ja siirryttiin ratsastamiseen.

Larppa niin nätisti oottamassa kun mä rakensin meille estettä. Kyllä, estettä! Pitkästä aikaa halusin kokeilla miltä hyppääminen maistuu ja päätettiin, että suoritan alkuverkat hyppäämällä pikkuristikkoa ennen Annen ratsastusta.

Aloiteltiin ravailemalla ja laukkailemalla rauhallisesti. Lara tuntui kivan rauhalliselta ja pehmeältä, ilmeisesti on tehnyt ihan hyvää kun on päästy tekemään kunnon treeniä kentällä ja tamma on tehnyt ihan kunnolla töitä useampana päivänä viikossa.

Ja niin me hypättiin! Varustus oli tosin truekouluratsastaja -luokkaa, sillä suussa oli tavan kolmipala ja koulusatulalla mentiin. Esteen koko ei kyllä päätä huimannut mutta ratsastajaa kylläkin! Heppa oli ihan sillä mielellä, että mitäs sä siellä taas hätäilet, sulla oo mitään hätää kun ammattilaisen kanssa saat tehdä. Ja onhan se totta, helppoahan tuo homma on kun mä saisin sen päähäni iskostettua, että Lara hoitaa homman.

Ennen kuskinvaihtoa ihan hurjistuin tulemaan pari kertaa pystyä! Ihana fiilis kun kaikki menikin ihan hyvin muutaman kuukauden tauon jäljiltä, nyt vaan odotan kauhuissani mitkä jalat on ponilla turvonneena :D No eivaan, mun pitäs vähän osata löysätä nutturaa ja muistaa pitää hevonen hevosena ja antaa sen elää normaalia elämää. Anne meni sitten vielä sileää kentällä ja ihan hyvin meni vieraan hepan kanssa! Larppa oli tapansa mukaan tyypillinen kiltti ja hankala itsensä :)

Annen lopetellessa Laran kanssa mä laittelin Wiivin ratsastuskuntoon ja siirryttiin kentälle verkkailemaan. Wiivin kanssa oli tarkoitus tehdä kevyt vajaan tunnin sileätreeni hakien pyöreää ja rentoa hevosta kaikissa askellajeissa. Wiivistä ei olekaan piiiitkään aikaan ollut mitään kuvamateriaalia, joten tässä sitä olisi pitkästä aikaa!

Alkuverkoissa otettiin rauhallista ravia hitaassa temmossa ja laukkailtiin reippaasti. Ravissa Wiivi oli kivan kevyt edestä ja malttoi hyvin jäädä ravaamaan mun alle kiirehtimättä karkuun. Laukassa hain vaan rentoa ja pyörivää laukkaa eteenpäin molemmissa suunnissa tehden taivutuksia kunnolla.

Laukkaverkasta jatkettiin laukkatyöskentelyyn ja hitsi miten kivalta tamma tuntui! Se oli mukavan kevyt edestä vaikka menasikin välillä koittaa luistaa hommista "karkaamalla alta" eli lisäämällä vauhtia käyden hieman vahvaksi. Volteilla saatiin tilanne taas hallintaan ja heppa laukkaamaan rauhallista nättiä laukkaa.

Laukan jälkeen työskenteltiin hetki ravissa ja keskityin lähinnä rauhalliseen tahtiin. Tehtiin ravin sisällä temmonmuutoksia hitaasta reippaaseen ja pienestä askeleesta suurempaan. Wiivi meinasi tässäkin hetkittäin jäädä hieman vahvaksi hitaampaan tempoon siirtyessä, mutta koitin vaan muistaa pitää kevyen käden ja ratsastaa vahvalla istunnalla sekä hieman kääntää etuosaa siirtymisessä, jotta ne olisi olleet sulavampia.

Loppuun ravattiin hieman matalemmassa muodossa ja pidemmällä kaulalla. Nyt heppa ei enää koittanut karata vaan malttoi mennä pitkää askelta ja pysyä kivasti avuilla koko ajan. Treenistä jäi tosi kiva mieli kun heppa tuntui lopussa niin hyvältä ja loppukäyntien jälkeen kummarkin tammat pääsivät vielä loppupäiväksi tarhailemaan. Niin mukavaa treenata hyvässä säässä, kivoilla hepoilla ja ihanassa seurassa! 

Hitaasti

Tän viikon teema on ollut ostikon mukaan hitaasti. Meidän ulkokenttäkausi alkoi molempien tammojen kanssa sunnuntaina, kun kenttä oli vihdoin sulanut ja kuivanut sen verran, että siinä pääsi menemään kaikki askellajit läpi! Ihan mahtavaa. Siitäpä innostuneena ollaankin ahkerasti kulutettu kenttää tämä viikko sekä Laran että Wiivin kanssa ja on kyllä motivaatio ihan  huipussaan! Oon saanut tajuta miten mahtavia hevosia saan ratsastaa melkein päivittäin ja miten kivaa treenaaminen taas on. 

Kevättä tuntuu olevan molempien hevosten rinnoissa ihan yllinkyllin ja kentälle siirtyessä virtaa riittää paljon enemmän kuin maneesin seinien sisäpuolella. Tämä on toisaalta positiivinen asia, koska aina on ilo huomata, että hepat tekee mielellään töitä. Toisaalta taas turha, ylimääräinen energia laittaa hepat mielellään vähän luistamaan töistä ja ne hyvin tyytyväisenä korvaavat työtä vauhdilla. Sen vuoksi ollaan keskitytty molempien vauhtiperseiden kanssa h i t a a s e e n liikkeeseen ja siihen, että hommat oikeasti tehdään eikä vaan apujen alta pois.

Laran kanssa hidasta liikettä haettiin maanantain puomitreenillä. Laitoin kentän yhdelle sivulle viisi ravipuomia melko normaaleilla raviväleillä. Tarkoitus oli päästä ratsastamaan puomeille sellaisessa ravissa, että hevonen odottaa ennen puomeja ja puomeilla ravi on energinen, mutta rauhallinen. Halusin että liike suuntautuu enemmän ylös eikä niinkään eteen. Ja sain ihan yllättyä, miten kivasti Larppa toimi! Se malttoi odottaa ihan tosi hienosti ja liikkui mukavan kevyesti. Ravijumppaamisen jälkeen laukka toimi ihan superkivasti ja ratsastaminen tuntui niin ihanan kevyeltä ja helpolta!

Tiistaina Lara vietti ansaittua vapaapäivää ja keskiviikkona maastoiltiin Elinan ja Lorin seurassa. Tänään serkkuni tuli ekaa kertaa ratsastamaan Larpalla ja maastoilun jälkeen tehtiin hieman kenttätyöskentelyä. Hyvin meni ja poni toimi moitteettomasti vieraankin kuskin kanssa! 

Wiivi teki hommia maanantaina Marun valmennuksessa. Äiti otti meistä joitain videopätkiä joista koitan koota jotain koostetta teille julkaistavaksi. Keskiviikkona sitten jatkettiin Wiivin kanssa tätä hidasta työskentelyä kentällä. Maanantain valmennuksesta vinkkiä saaneena olin ottanut ohjelmaksi treenata avoja sekä siirtymisiä. Alkuverkan jälkeen otettiin ihan käyntiavoa kaikilla kentän sivuilla niin, että tein kulmiin voltit ja siitä jatkettiin avoa seuraava sivu. Yksi lyhyt sivu mentiin suoraan, mutta muuten keskityttiin avotaivutukseen ja hevosen hidastamiseen sekä pyöristämiseen avojen avulla.

Alkuun Wiivi oli aivan liian reipas ja meinasi vaan painaa täysiä tehtävien läpi. Tämä ei ollut mulle ookoo vaan sitä enemmän poni joutui hommiin mitä enemmän se meinasi karata alta. Eikä aikaakaan kun pidätteet alkoivat mennä istunnalla läpi ja voitiin siirtyä tekemään voltit ravissa ja avot edelleen käynnissä. Vahdin tarkasti, että siirtyminen tuli kohdallaan eikä niin aina viisi askelta myöhässä. Avoilla Wiivi suoristui tosi kivasti ja alkoi liikkua tosi miellyttävän pehmeästi. Laukkaaminen oli helppoa hyvän raviverryttelyn jälkeen, mutta laukka-avoihin heppa ei oikein jaksanut keskittyä. Tehtiinkin niin, että mentiin molempiin päätyihin laukkavoltit ja suoralla uralla hevonen sai laukata suoraan. 

Tästä treenistä jäi oikein hyvä mieli ja hevonen oli alun kiirehtimisen jälkeen lopussa tosi kiva ja kuuntelevainen. Tänään jatkettiin samaa fiilistelyä kun käytiin tosiaan ensin maastossa ja sen jälkeen siirryttiin kentälle hetkeksi treenailemaan. Alusta asti Wiivi toimi ihan älyttömän kivasti! Se liikkui tosi kauniisti istunnan alla, toimi pelkällä istunnalla ja oli ihan mielettömän kevyt suusta. Kaikki tuntui niiiin helpolta ja kivalta, ja vielä alusta asti! Koska mitään ongelmia ei ollut, fiilisteltiin vaan vähän ja käveltiin suurin osa mun keskittyessä kattomaan serkun ja Laran menoa. 

Pakko vielä hehkuttaa miten ilonen oon kun saan treenata näin kivoilla hevosilla! Lara on toiminut nyt pidemmän aikaa paremmin kuin hyvin ja nyt vaan rukoilen ja toivon, että tämä fiilis kestää ja että heppa kestää terveenä. Wiivi on myös tehnyt tosi hyvällä moodilla töitä ja tuntuu paranevan koko ajan. On myös ihan älyttömän kivaa kun kenttä on sulanut ja päästään treenaamaan vähän useammin kun aina ei tarvii lähteä maneesiin asti. Ihana kevät!