Ekat aluekoulukisat!

Nyt on vaan aivan käsittämättömän jännät fiilikset.

Jepsis, ei oo taas kuulunut kuulumisia koko viikkoon, mutta eipä anneta häiritä. Kuulumispostausta kuvina tulossa toivottavasti huomenna, mutta nyt on ihan pakko kirjoitella kisapostausta, nimittäin eiliseltä. Eilenhän oltiin Vurrilla niissä Powercupin aluekoulukarsinnoissa ja mentiin siellä Winskin kanssa K.N Special joka siis siinä karsintaluokassa olikin. Edessä oli siis vaikein koulurata mitä olen mennyt, W:n ekat kisat neljän kouluaidan sisällä sekä molemmille ekat aluekoulukisat. Kaiken päälle vielä tuo Power cup karsinta niin ei paineita ollenkaan, eihän? 

Päivästä oli tulossa ihan megapitkä, koska Elinalla oli omat kisat Savonlinnassa ja näin ollen ei ollutkaan meitä kuskaamassa. Saatiin yksi tallilainen sitten meitä viemään (ISO kiitos jos luet tätä!) Vurrille ja matkaan lähdettiin vähän kahdeksan jälkeen. Kisat alkoivat yhdeksältä ja meiän startti oli arvioitu olevan siinä puoli kolmen maissa.. Olinkin varannut Winnielle koko päiväksi karsinan, joten kun päästiin Vurrille perille ja saatiin purettua kamat autosta, käveltiin ponin kanssa vajaa puolisen tuntia ja sitten se pääsi karsinaansa syömään aamuheiniään. Oli vähän ihmettelemistä, missä ihmeessä me ollaan, kun ympärillä pyörii monta vierasta ihmistä ja tallissakin karsinoita on monta kertaa enemmän kuin omassa viiden karsinan tallissa.

Mitään hötkyilyä fiksuheppa ei kuitenkaan osoittanut vaan jäi tyytyväisenä syömään heiniään. Me lähdettiin Lauran kanssa kattelemaan ekan luokan pari ekaa ratsukkoa kunnes Laura lähti itse ratsastamaan. Aamu ja aamupäivä menikin kuvaillessa, syödessä ja Winskiä rapsutellessa ja yhden maissa Laura sitten tulikin ponskan letittämään. Kateltiin vielä muutamia poniratsukoita ennen kun mentiin oma ratsu laittamaan valmiiksi. Kun Winski oli valmis, Roosa pääsi sen kanssa kävelemään pihalle ja kohta hyppäsinkin itse selkään.

Käytiin ekaksi kiertämässä pari kertaa n. 1km mittainen maastolenkki ravaillen ja vähän laukkaillen ja W tuntui kerrassaan kivan energiseltä, vaikka kamalan kuuma ja tukala ilma olikin. Mentiin sitten käymään maneesissa verkkaamassa melko pikaisesti. Otin alkuun ihan ravia & laukkaa pitemmällä ohjalla rennosti eteenpäin ja hetken päästä otin ohjat ja aloin varovasti tunnustelemaan millainen päivä meillä tänään onkaan. Iloiseksi yllätykseksi Winski tuntui hirmu kivalta! Se ei laittanut vastaan eikä jurnuttanut ollenkaan ja tuli kyllä tosi kiva mieli siinä verkkaillessa. Verkka meni tosi nopeasti, enkä tehnyt mitään vastalaukkoja kummallisempaa, tarkistelin vaan että kaikki avut menee läpi ja W on kuulolla.

Verkan jälkeen ehtinyt paljoa jännitellä, kun oltiin luokassa heti kakkosena lähtövuorossa. Kentällä saatiin viritellä vielä toisessa päässä ja ravasin ja kävelinkin siinä sen aikaa kun eka hevosratsukko oli radalla. W tuntui oikein mukavalta enkä itse jännittänyt ollenkaan. Päässä pyöri vaan kaikkien koko viime viikon toitottama; "Muista ratsastaa. Ratsasta kunnolla. Muista ratsastaa joka ikinen askel radalla." Mietin vaan päässä että nyt on pakko, ihan pakko ratsastaa kunnolla pisteestä toiseen. 

http://enmi.kuvat.fi

Ja no, rata on tuossa alla. Siitä voitte sitten kattoa ratsastinko ja miten suoritus meni. Heh.

Olin aivan megatyytyväinen suoritukseen ja radan jälkeen käveltiinkin kunnon loppukäynnit tuloksia odotellessa. Olin asettanut tavoitteeksi saada yli 55%, en enempää koska kuitenkin suhteellisen hankala luokka & tiukka arvostelu ja varsinkin ekat aluekoulut mutten myöskään vähempää, koska saavutettaisiin tuo helposti kunhan itse ratsastaisin kunnolla. Ja niin, en ollut uskoa korviani kun kuulin paljonko sain..... nimittäin 60,800%!! 

Olin ihan liekeissä! Hitto miten hieno kouluponi, sai kyllä paljon rapsutteluja ja äitiltä oikein pari palaa dallaspullaa :') Huih, olin hirmuisen ylpeä hevosesta, mutta kyllä itsestänikin, kun muistin ratsastaa kerrankin tiet kunnolla. Winski pääsi sitten karsinaan huilimaan pitkien loppukäyntien jälkeen ja annettiin sille tilkka vettä ja vähän heinää, ennen kun mentiin kuvailemaan loppuluokkaa ja seuraamaan tuloksia.

Luokkaa oli mennyt jo vähän yli puolen välin, kun tajusin olevani edelleen johdossa. Siis mitä, mites se on mahdollista? Aloin sitten miettimään, että no onhan tässä vielä ratsukoita, kyllä ne menee ohi enkä sijoitu kuitenkaan joten turha sitä hevosta on varustaa. Ennen toiseksi vikaa ratsukkoa oli vielä kakkosena ja siinä vaiheessa tuli mieleen, että pitäiskö se Winski sitten laittaa valmiiksi.. Saahan sen aina purettua, jos ei sijoituttukkaan. Käytiin heittämässä Roosan kanssa varusteet päälle ja sitten saatiin kuulla, että kyllä vaan, oltiin sijoituttu kakkoseksi luokassa! :)

Huaaaah, mitkä fiilikset! Super-Winski, aivan loistava, minun pieni esteheppa menee ja sijoitutaan vieläpä sijalle 2, 12 muun hevosen joukosta. Ei paha, ei paha ollenkaan. Palkintojen jakoon mentiin kolmen hevosen voimin ja luokan voittaja sekä kolmanneksi sijoittunut olivat molemmat kavereitani Vanhikselta. Luokan siis voitti sama heppa, Donna, jolla olin viime viikolla estetunnilla. Palkintojen jaossa olin haljeta ylpeydestä, Winski oli niin kiltti ja nätti, esteheppanen koulukisojen palkintojen jaossa eikä poni oikein meinannut edes tajuta mitä se teki oikein kun ei yhdenkään esteen yli hypännyt.. ;)

Winski nosti söpöyskortin esiin... :)

Loppupäivän Winski sai syödä karsinassa kun me kuvailtiin ja kateltiin loppukisoja kera Lauran & Roosan. Elina tuli hakemaan meitä kuuden aikaan ja sainkin kuulla, ettei ollut Elinan & Zipen kisapäivä Savonlinnassa kovin huonosti mennyt; he olivat olleet 110cm luokassa sijalla 2. sekä 120cm oli napsahtanut voitto! Maailman hienoimmat pojat, aivan mahtava sunnuntai! Nämä onnistumiset eivät olisi kyllä parempaan aikaan voineet sattua, kaiken surun keskelle pieniä ihania ilonpilkahduksia.

Sunnuntain saldo meidän tallilla, Elinan sininen ruusuke vielä puuttui.

Huh, sellainen kisapäivä siis takana ja sunnuntaina voi iloisin mielin lähteä alue-estekarsintoihin taas Vurrille. Sitä ennen olisi tiedossa Zipen maastoilua sekä Winskin kanssa estetreeniä, mutta lisää myöhemmin sitten. Hyvää viikon alkua kaikille lukijoille!

Miss you Sissi, 1/2

En oikein ole taas osannut kirjoitella tänne blogin puolelle mitään, vaikka asiaa olisikin ihan hirveästi. Jotenkin tuntuu, ettei ajatus vaan kestä kasassa ja ikävä Sissiä on ihan järjettömän suuri. Tallilla on outoa käydä, kun yksi karsina on niin tyhjä kuin karsina voi vaan olla. Ajattelinkin nyt postailla enemmän Sissistä, viimeisistä yhteisistä päivistä ja muistella sitä hienoa, rakasta pikkutammaa. Kuvapostauksen Sissistä teen vielä erikseen ja se tuleekin ihan näinä päivinä kun ehdin tehdä.

Sissiin tutustuin vuoden 2010 syksyllä, kun Elinan kahta hevosta (Laraa & Sissiä) aloin vuokraamaan. Ensimmäisellä ratsastuskerralla hyppäsinkin Sissin kyytiin ja käytiin maastoilemassa yhdessä. Tykästyin Sissiin jo silloin tosi paljon ja alkuaikoina ratsastinkin sillä enemmän kuin Laralla. Sissi oli ollut Elinalla silloin vasta vähän aikaa, joten heidän ekoissa kisoissaan olinkin mukana kisahoitajana.

Mulla on tosi hatarat muistikuvat niiltä alkuajoilta, mutta Sissin kanssa käytiin maastoilemassa ja välillä kouluiltiin kentällä. Itsehän en osannut silloin muuta kuin hallita hevosen, perus pohkeenväistöt yms, sekä selviydyin ehkä n. 60cm korkuisesta esteradasta. Silti Sissin kanssa oli tosi kiva ratsastaa, kun se oli niin ihanan herkkä sekä sen kanssa oppi aina uusia asioita. Sissi osasi myös antaa pieniä virheitä anteeksi, mutta mitään siltä ei saanut ilmaiseksi!

Ekan vuoden aikana käytiin Elinan kanssa tosi paljon maastoilemassa yhdessä. Talvisin varsinkin oli ihana laukata pitkää suoraa pätkää niin että lumi vaan pöllysi ja kavioiden pehmeä töminä kuului. Sissi kuumui aina laukatessa ja siitä selvästi huomasi miten paljon se tykkäsi mennä kovaa Laran perässä. Se olisi helposti voinut vaihtaa isomman vaihteen silmään ja ohittaa Laran täydellä teholla ja painella kauas pois. Tamma olikin kuitenkin niin kiltti, ettei edes miettinyt mitään semmoista, vaan kuunteli aina ratsastajan pyyntöjä.

Käytiin vuosien 2011-2012 aikana aika paljon kisoissa eri puolilla Itä-Suomea ja aina oli ihana lähteä mukana hoitamaan Sissiä taikka Laraa ja päästä kattelemaan vähän isompiakin kisoja. Sissi oli Elinan kanssa radalla todella upea näky, näytti ihan siltä ettei Elinan tarvinnut tehdä mitään kun Sissi jo tiesi minne mennään. Tamma hyppäsi niin kevyen näköisesti, todella harvoin kolisi puomit ja Sissi oli nopea jaloistaankin. 

Kisapaikalla hoitaessa tamma oli yleensä hyvin rauhallinen, kiltti ja kaikinpuolin mukava hoidettava, mutta taas joskus vaan saattoi ponilla keittää yli.. Muistan kerrankin kun oltiin Iisalmessa kansallisissa kisoissa joissa Elina hyppäsi 120cm & 130cm luokissa, olin taluttelemassa Sissiä kentän lähellä. Kentällä oli juuri menossa palkintojen jako ja kun musiikki alkoi soida ja hevoset lähtivät laukkaamaan kunniakierrosta, Sissi luuli olevansa mukana.. Yhtäkkiä se vaan alkoi pomppia, riehua, hirnua ja kuumeni nollasta sataan ihan sekunnissa. Se vaan pyöri ympyrää mun ympärillä ihan kuin olisi sanonut; "Hei, älkää vielä aloittako, odottakaa mäkin tuun mukaan!!" Vein sen sitten vähän kauemmas tilanteesta ja onneksi tamma päätti rauhoittua. Hassu :)

Sijoituksia ja voittoja tulikin silloin tällöin ja Sissi oli aina niin ylpeännäköinen palkintojen jaossa, varsinkin jos pääsi kunniakierrosta laukkamaan ekana. Sen ilme kertoi, että hää kyllä tietää olevansa paras ja hienoin, ei tartte tulla sitä erikseen sanomaan! Voi, ihan tulee ikävä niitä kaikkia kisareissuja, joilta lähdettiin ihan hymyssä suin kotiin kahden ruusukkeen kanssa. 

Pari kertaa olen itsekin päässyt kokemaan miltä tuntuu hypätä noin hienolla estehevosella. Elina piti minulle ja Jennille estetunnin ja silloin mulle valikoitui hepaksi Sissi ja Jennille Winnie. Ekalla kerralla olin täysin hukassa koko hommasta eikä meinannut sujua ollenkaan, kun tamma oli huisin herkkä ja kuumakin vielä. Enhän minä ollut hypännyt kun ratsastuskoulun tuntihevosilla ja sitten tietty Laralla, miten tämä voisi onnistua?? Melko pian löytyikin oikeat nappulat ja Sissin kanssa hyppääminen olikin tosi kivaa!

Toisenkin kerran pääsin sillä hyppäämään ja se kerta oli vähintään yhtä kiva kun edellinen. Tällä kertaa tosin homma toimi paremmin jo alusta asti ja Elina laitteli meille kivoja, erilaisia tehtäviä. Sissi oli tosi varmahyppääjä tollaisilla pienillä esteillä ja oikein tykitti jokaiselle kun oli niin kivaa. En olisi voinut ikinä arvata miten mahtava tunne sen kanssa on hypätä, jos en olisi koskaan saanut itse sitä kokea. 

Yhdet kisatkin yhdessä Sissin kanssa käytiin, nimittäin harkkakoulukisat. Kimmon tallilla järjestettiin vuosi sitten kilpailuharjoitukset, joissa mentiin C-merkin kouluohjelma ja prosenteiksi saatiin 62 ja risat. Sissi oli kyllä mahti, itse oisin voinut ratsastaa paremminkin mutta tamma oli kuin kotonaan, kiltti ja hieno. Kisapostausta niistä kisoista löytyykin täältä.

Sitten kuitenkin tuli syksy 2012. Sissi alkoi liikkumaan vähän epämääräisesti, ei kuitenkaan ihan ontuen, vaan hieman epäpuhtaasti ja takajalkojaan laahaten. Elina varasi klinikka-ajan ja eräänä tiistaina suunnattiinkin kohti Laukaan klinikkaa Sissi kyydissä. Siitä reissusta olenkin kirjoittanut ihan oman postauksen, minkä voit lukea tästä linkistä. Sissi siis piikitettiin etusiin ja takasiin ja vain aika pystyi näyttämään, mitä tuleman piti.

Piikityksen jälkeen Sissi alkoi mennä parempaan päin. Kinnerpatit eivät vaivanneet enää niin pahasti ja muutenkin vuoden vaihteen jälkeen Sissin tulevaisuus alkoi näyttää jo valoisammalta. Sitä voitiin liikuttaa suht normaalisti, joskin kevyemmin kuin ennen ja Elina pari kertaa tammalla hyppäsikin pikkuesteitä. Käytiin Sissin kanssa tekemässä pitkiä maastolenkkejä ja laukkailtiinkin pitkiä pätkiä rauhallisesti. Se vasta olikin ihanaa, mennä pitkin ohjin laukkaa ponin kanssa, johon luotto oli täysi 100%.

Nyt muutaman viikon sisään Sissin tilanne kuitenkin huononi. Se alkoi taas liikkumaan epämääräisesti, ja siitä huomasi, että laukkaaminen sattui. Oikea etunen alkoi vähän lämpöilemään taas ja osattiinkin varautua jo pahimpaan. Sissi pääsisi parempaan paikkaan, ikivihreille niityille laukkailemaan terveenä ja onnellisena, eikä sen enää tarvitsisi kärsiä koko aikaisista jalkakivuista. Ei tuntunut hyvältä katsoa kipeää tammaa tarhassa, joka ei saa tehdä sitä mistä se eniten tykkää; laukata kovaa ja hypätä isoja esteitä.

Niimpä koitti viimeiset yhteiset päivämme. Kun sain tietää päivämäärän, jolloin Sissi siirtyisi ajasta ikuisuuteen, kävin tallilla joka päivä kattomassa ja rapsuttelemassa ponia. Otettiin paljon kuvia, siis oikeasti paljon. Sunnuntaina kisojen jälkeen koitti viimeisen yhteisen ratsastuksemme aika ja käytiin maastoilemassa. Tehtiin kaikki normaalisti, mutta kauaa en ehtinyt ratsastaakaan kun tamma alkoi ontumaan. Kuvien ottamisen jälkeen käytiin laitumella pyörähtämässä ja Sissi sai maistella vähän vihreää.

Maanantaina, tiistaina ja keskiviikkona kävin myös ponin luona ja aurinkoisena keskiviikkona otettiin viimeiset kuvat, nautittiin viimeisen kerran yhteisistä hetkistä, syöteltiin vihreää, rapsuteltiin, halattiin viimeisen kerran ja sanottiin viimeisen kerran "Heihei Sissi, minä rakastan sinua. Hyvää matkaa, rakas."

Kun lähdin tallilta, katsoin viimeisen kerran Sissiä silmiin ja siellä se katteli tarhassaan onnellisen näköisenä, korvat hörössä takaisin. Sellaisena minä muistan Sissin aina, ihan aina. Sissiä on kova ikävä ja suru, mutta oloa helpottaa tieto, että nyt tamma saa olla terveenä ja onnellisena monien heppakavereitten kanssa tuolla pilvien päällä. Rakkaista rakkain Enkeli-Sissi♥